Millä tavoin riidellään perheissä, joissa ei ikinä huudeta?

..Ja onneksi jäähyttelyn jälkeen yleensä puhutaan asiat halki.



Näin meillä monen vuoden työn tuloksena.



(ps, kyllä meillä "ikinä" huudetaan mutta niin käy onneksi ehkä kerran pari vuodessa..)

Tiuskitaan, äksyillään, mökötetään, painutaan pihalle vähäksi aikaa... ..Ja onneksi jäähyttelyn jälkeen yleensä puhutaan asiat halki.

Näin meillä monen vuoden työn tuloksena.

(ps, kyllä meillä "ikinä" huudetaan mutta niin käy onneksi ehkä kerran pari vuodessa..)

Jos teillä kuitenkin joskus harvoin huudetaan, niin miksi luokittelet teidät "ei ikinä huudeta" -kategoriaan?

Tapahtuuko se äksyily ja tiuskiminen ihan tavallisella äänenvoimakkuudella, vai nouseeko volyymit hieman? Korottaako kukaan ääntään?

Mietin vaan että missä se raja menee kun täällä on annettu ymmärtää että huutaminen on tosi pahasta.

Ei huudeta, korotetaan vaan ääntä meillä, harvoin onneksi sitäkään..

Missä menee raja huutamisen ja äänen korottamisen välillä?

Mietin vaan sellaista esimerkkiä, että lapsi riekkuu, riehuu ja räyhää ihan hurjana. Äiti aikansa rauhoittelee tavallisella äänensävyllä ja lopulta, kun viesti ei mene millään perille, äiti karjahtaa "Nyt rauhotutaan!". Onko tämä huutamista, vai normaalia äänenkäytön sävyjä? Siis että ensin rauhallisesti ja viimeisenä keinona komennetaan ei niin nätillä äänellä.

mutta periaatteessa käytössä on mökötys, naljailu, ilkeily ja vit...lu. Huudettu ei olla koskaan. Yleensä saadaan keskusteltua asiat ihan asioina. Muutaman kerran vuodessa joudutaan sille naljailun tasolle, muita sitten paljon harvemmin.

Meillä harvoin riidellään, mutta periaatteessa käytössä on mökötys, naljailu, ilkeily ja vit...lu. Huudettu ei olla koskaan. Yleensä saadaan keskusteltua asiat ihan asioina. Muutaman kerran vuodessa joudutaan sille naljailun tasolle, muita sitten paljon harvemmin.

Hmmm... mökötys, naljailu, ilkeily ja vittuilu.... Millä tavoin nämä ovat hienompia kasvatuskonsteja kuin joskus huutaminen?

meillä mies on mököttäjä. Itse saatan huutaa jos hermo menee (hyvin harvoin kuitenkin siis...)

Mies vain kiukuttelee ja möksöttää, mikä on tosi ärsyttävää varsinkin silloin kun en tiedä miksi, eikä hän mökötykseltään voi kertoa että mikä nyt pännii! Argh. Vaikka siis suoraan kysyn että mikä on, niin vastaus on että "ei mikään" ja mökötys jatkuu.

Hmmm... mökötys, naljailu, ilkeily ja vittuilu.... Millä tavoin nämä ovat hienompia kasvatuskonsteja kuin joskus huutaminen?

Jos kysytään "Millä tavoin riidellään perheissä, joissa ei ikinä huudeta?" niin miksi siihen pitäisi kasvatuskonsteja vastata?

no mökötetään tietenkin meillä mies on mököttäjä. Itse saatan huutaa jos hermo menee (hyvin harvoin kuitenkin siis...)

Mies vain kiukuttelee ja möksöttää, mikä on tosi ärsyttävää varsinkin silloin kun en tiedä miksi, eikä hän mökötykseltään voi kertoa että mikä nyt pännii! Argh. Vaikka siis suoraan kysyn että mikä on, niin vastaus on että "ei mikään" ja mökötys jatkuu.

Ahaa. No jos ketjun otsikko oli että "millä tavoin riidellään perheessä jossa ei koskaan huudeta", ja jos sinä kuitenkin huudat joskus kun hermot menee, niin millä tavoin teidän perhe menee tähän kategoriaan?

siiveton - 17.4.2009 21:52 (ID 1689899)

Meillä ei riidellä..

\o/ täydellinen perhe -kilpailun voittaja on löytynyt! ^^ Onnea!

niin kyllä se meidän riitely varmaan on "huutamista". Mulla on pahimmillani tapana paasata isoon ääneen ja tehdä karikatyyrejä miehestä sekä olla ylipäätään aika teatraalinen. :/ Mies taas kulkee mua huoneesta huoneeseen karkuun ja jos oikein suuttuu, sanoo jonkun yhden kirosanan (PERKELE!) kovaan ääneen ja menee pois. Yleensä tähän riitelyyn liittyy myös joku sijaistoiminta, vaikka tiskikoneen täyttö tosi kovalla kädellä. :)



Varmasti on lapsille jo selvää, milloin vanhemmilla on riita päällä, vaikka kukaan ei huuda. Se meissä on positiivista, että me ei ikinä haukuta toisia ja noita karikatyyrejä lukuunottamatta ei myöskään sorruta vittuiluun, vaan yleensä se riitely on kuitenkin aika sivistynyttä, tyyliin: "Mä olen ihan turhautunut, kun sä nyt teit näin, vaikka mä olisin halunnut, että tehdään näin. Onko se reilua?"

Siis milloin ääni on liian kova?



Tai no tiedän kyllä että jos suoraa huutoa huudetaan suoraan korvaan, se on liian kovaa (ja kokeiltu), mutta jos nyt pysytään sellaisella ei-Metallica-konsertin volyymin tasolla niin milloin se äänen korottaminen muuttuu ahdistavaksi ja pelottavaksi?



Itselleni nimittäin huuto ei ole lainkaan ahdistavaa tai pelottavaa, joskus ärsyttävää vain. Mieheni joskus huutaa, mutta lyhyen aikaa eikä se tunnu mitenkään pahalta, näkyypä vaan että tämä asia häntä selvästi kiukuttaa. Itse on lisäksi sitä mieltä, että ei hän oikeastaan huuda, puhuu vaan kovalla äänellä. Kun lapsiltani kysyin mitä he huutamisesta ajattelevat, toinen sanoi että ei tykkää ja toinen että hänellä on varmaan huono kuulo kun ei aina muuten tajua totella. Eli eipä niistäkään mitään apua ollut.

http://www.vauva.fi/keskustelut?_forum_WAR_perhe_forumThreadId=172957&_…

Hmmm... mökötys, naljailu, ilkeily ja vittuilu.... Millä tavoin nämä ovat hienompia kasvatuskonsteja kuin joskus huutaminen?

Jos kysytään "Millä tavoin riidellään perheissä, joissa ei ikinä huudeta?" niin miksi siihen pitäisi kasvatuskonsteja vastata?

Käypä tsekkaamassa toi linkki. Nostin myös sitä ketjua "Taidan polkea tyttäreni itsetunnun pohjamutiin..." Sieltä saat lisätietoa huutamisen vaaroista :D

huutaminen lapsille. Jotenkin automaattisesti oletin kyseen olevan pariskunnan riidoista.



t: 4

Tiedän perheen, jossa riidan aikana kommunikoidaan tekstiviestein, paperilappusin, toiselle ei siis puhuta!!

Olis luonnollisesti pitänyt osata erottaa äänen korottaminen miehelle jahuutaminen lapsille. Jotenkin automaattisesti oletin kyseen olevan pariskunnan riidoista.

t: 4

Eikös perheeseen yleensä kuulu myös niitä lapsia?

Moititaan puolisoa vieraiden kuullen, uskoudutaan kavereille ja naureskellaan kulloinkin epäsuosiossa olevalle henkilölle takanapäin.

Olis luonnollisesti pitänyt osata erottaa äänen korottaminen miehelle jahuutaminen lapsille. Jotenkin automaattisesti oletin kyseen olevan pariskunnan riidoista.

t: 4

Eikös perheeseen yleensä kuulu myös niitä lapsia?

Eikös perheeseen yleensä kuulu myös niitä lapsia?

Mä en _riitele_ alle kouluikäisteni kanssa. Mä kasvatan ja komennan niitä, sekä joskus huudan niille, mutta en riitele. Ehkä jonkun teinin kanssa voi riidellä, mutta ei pienen lapsen.

Olis luonnollisesti pitänyt osata erottaa äänen korottaminen miehelle jahuutaminen lapsille. Jotenkin automaattisesti oletin kyseen olevan pariskunnan riidoista.

t: 4

Eikös perheeseen yleensä kuulu myös niitä lapsia?

Meidän lapset ovat vasta alle kouluikäisiä, mutta en koe riiteleväni heidän kanssaan. Voin komentaa heitä kovaäänisestikin (joskus harvoin), mutta en ajaudu riitaan heidän kanssaan. Jos minä määrään ja toiset tottelevat niin ei se ole mikään kunnon riita. Tai ehkä ymmärrän tuon sanan yhtä huonosti kuin koko kysymyksen. ;)

T: 7

Tietenkin, luin huonosti. Emme kuitenkaan "riitele" lasten kanssa.

Olis luonnollisesti pitänyt osata erottaa äänen korottaminen miehelle jahuutaminen lapsille. Jotenkin automaattisesti oletin kyseen olevan pariskunnan riidoista.

t: 4

Eikös perheeseen yleensä kuulu myös niitä lapsia?

Mitä mieltä olet äänen korottamisesta, siis lapsille tai kelle vaan? Missä menee raja huutamisen ja korotetun äänen välillä? Riitely, no miksikä sitä nyt sanoisi, tarkoitan varmaan erimielisyyksiä. Onko teillä sellaisia lasten kanssa koskaan?