Kuka ymmärtää erityislasta

Erityislapsi on muutenkin heikoilla, perheenjäsentulee tukea toisiaan, myös sitä heikointa lenkkiä.



Elämme narsisistista aikaa- vahvoja kehutaan ja ihannoidaan- lapsia vertaillaan jo neuvolan käyriltä alkaen

- entä ne hoikoimmat?



Kuka heikkoja erityislapsia tukee?



Täälläkin moititaan naapurin erityislasta- eikä kutsuta synttäreille ja moititaan luokan "häirikköä"...joku ÄITI sanoi, jos oikein ymmärsin, että aikoo motata...ERITYISLASTA

av:llä aikoinaan...???



HALOO erilaisuuden tukeminen.

JOULUMIELTÄ kehään äidit:::)))

(sekä lääketieteellinen että erityispedagoginen termi) tukitarpeet voivat johtua vaikkapa kognitiivisten tai motoristen taitojen puutoksista. Minusta erityislapsi-sanalla on myös positiivinen sävy, hehän ovat erityisiä (vrt. special). Mutta on totta, että yhteiskunta ei huomioi tarpeeksi ihmisten erityisiä tarpeita. Odottavat aina, että erityinen hommaa apuvälineitä pärjätäkseen, ei että yhteiskuntaa muokattaisiin esteettömäksi kaikenlaisia ihmisiä kohtaan. Onneksi joitain muutoksia alkanee ilmetä, esimerkiksi pankkiautomaatit tulevat olemaan matalammalla, jotta pyörätuolilainen pystyy itse asioimaan automaatilla. Nämä muutokset ovat pieniä, eivätkä saa suurta tuulta alleen ennen ihmisten suurta asennemuutosta.

Hyvää joulua sinulle.



T: Erityisen ihanan erityislapsen äiti

t. ap/ erityisen äiti

kun erityislapset vaikeuttavat/häiritsevät kohtuuttomasti omieni elämää. Aikuisena olen valmis heitä tukemaan, mutta lasteni tehtävä ei ole päivästä toiseen olla kenenkään jatkuvan häirinnän kohteena tahi "kuntouttavana seurana", jos se on tavalliselle lapselle raskasta. Olkoon syy sille häirinnälle mikä tahansa. Ja tiedän, ettei se sinänsä ole erityislasten tai heidän vanhempiensa vika, että kunnat säästävät kaikessa, myös näiden heikoimpien kustannuksella. Se ei silti muuta sitä faktaa, että pidän kuitenkin ensisijaisesti omien lasteni puolta.



Ja tiedän, että kaikki erityislapset eivät ole häiriköitä, onhan omanikin paras ystävä erityislapsi isolla Eellä.

Minun erityislapsesta olen kantanut huolta siitä lähtien kun 3-vuotisneuvolassa huomattiin ettei kaikki ole ihan kunnossa. Ihana rakas lapsi hän silti on. Viimeksi tänään koin onnen hetkiä kun lukeminen näyttää alkavan sujua jo nyt (on ekalla) vaikka on diagnoosi ja koulu aloitettu pienryhmässä.

Ihan tavallisia lapsia ovat. Erityislapsi ei tarkoita sitä, että lapsella on käystöhäiriöitä. Adhd ei tarkoita sitä, että lapsella olisi käytöshäiriöitä.

On vain iso kasa ennakkoluuloja. Monet erityislapset käyttäytyy paremmin, kuin tavis lapset.

Kasvatus puree kaikkiin lapsiin ja erityislapsilla on erityiset tukijoukotkin. Näin meillä täällä Tampereella.

Ihan oman kokemuksen äänellä puhun.

tai laittaa rahaa niihin? ei niistä koskaan peliä tule! parempi kustantaa jokseenkinterveiden hoidot, niistä voi joskus tulla jotain!!

tai laittaa rahaa niihin? ei niistä koskaan peliä tule! parempi kustantaa jokseenkinterveiden hoidot, niistä voi joskus tulla jotain!!

että miten erityislapset häiritsevät kohtuuttomasti lapsesi/lastesi elämää?



Itselläni on kaksi erityislasta. Heistä toinen on päiväkodissa eritysiryhmässä ja toinen on erityiskoulussa. Koulussa oleva poika on normaalissa iltapäiväkerhossa. Siellä hänellä on oma avustaja mukana. Omasta mielestäni emme rasita kenenkään toisten lapsia liikaa.... Osalla erityislapsista on sellaisia ongelmia, että he kykenevät olemaan normaalien lasten seurassa. Eivätkö he mielestäsi saisi olla?

Toki ymmärrän, että lapsen ei tarvitse olla kuntouttaja vaikeastivammaiselle lapselle. Minun toisella lapsella on erittäin vaikea autismi, joten tiedän varmaan mistä puhun. Mutta onko liikaa vaadittu, jos päiväkodissa kerran viikossa lapsi käy normaali lasten ryhmässä leikkimässä n.10-15 minuuttia?

Kyllä lastenkin pitää oppia hyväksymään erilaisuus. Samoin vanhempien. Koskaan ei voi tietää missä tilanteessa nämä asiat tulevat itselle vastaam.....



Ap:lle minä luulen ymmärtäväni erityislapsia aika pitkälle :-) En ikinä tule kauhistelemaan kaupassa jonkun lasten käytöstä. Ymmärrän mielestäni aika pitkälle mistä aika moni käyttäytyminen johtuu.

omien lastesi tai lastenlastesi kanssa jonkin neurologisen vamman.... Tulen sitten sanomaan sinulle, että ei hoideta sinun lastasi vaan meidän lapsiamme, kun heillä on paremmat mahdollisuudet selvitä! Muista myös se, että sinun lapsesi voi jäädä vaikka tänään auton alle ja saada aivovamman. Hänet pitää opettaa uudelleen kävelemään, puhumaan jne. Mutta sitähän ei kannata toki edes yrittää tehdä.



Oletko ajatellut, että lapsia kuntoutetaan sen vuoksi, että yhteiskunnalle on halvempaa hoitaa heitä tulevaisuudessa kun ovat kuntoutuneet? Paljon kalliimpaa on laittaa heidät laitokseen jo lapsena. Oletko valmis maksamaan veroja enemmän sen vuoksi, että et halua heitä kuntoutettavan? Aika sairaita ajatuksia sinulla. Juuri näitä minulle kaikki, mutta muille ei mitään tyyppejä täällä taas!!!!

Itse työskentelen lastenpsykiatriassa ja olen aina valmis puolustamaan ja tukemaan näitä lapsia, jotka ovat muutenkin heikoilla.

MUTTA, jos joku erityislapsi hakaa lastani joka viikko iltapäiväkerhossa siksi, että tämä sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan tms. niin minulta ei liikene ymmärrystä eikä tukea! Näin vaikeasti oireilevien lasten paikka EI ole tavallisessa, heikosti mitoitetussa leikkipuistossa, vaikka varmaan tavallisten lasten kanssa oleminen ko. lapselle onkin kuntouttavaa tai hyväksi.

Tosin ei ole erityislapsellekaan hyväksi, jos hän voi temmeltää, miten haluaa ja tukitoimet ovat riittämättömät.

Erityislapsia on siis monenaisia ja eri tavalla oireilevat lapset vaikuttavat ympäristöönsä eri tavalla. Kenenkään lapsen ei tarvitsisi päivittäin pelätä turvallisuutensa puolesta vain siksi, että on keksitty hieno suuntaus nimeltään "integrointi".

Vammainen, kuuro, sokea, ADHD-diagnoosin saanut vai mikä??



Kerro niin voin ottaa kantaa. Eikö kaikki ihmiset ole omalla tavallaan erityisiä ja kaikki lapset äidilleen erityislapsia.

Esimerkiksi Vantaa säästää sillä, että integroi vaikeasti erityistarpeisia lapsia tavallisiin luokkiin. NÄmä lapset eivät pärjää luokassa, vaan ovat aggressiivisia, häiriköivät jne. Miten voit edes kuvitella, että se ei häiritsisi tavallisten lasten oppimista ja rasittaisi todella paljon?

Kuten sanottu, mun lapset saavat kyllä kohdata erilaisuutta (kuten jo sanoin, vanhimman lapseni paras kaveri on erityiskoulua käyvä erityislapsi), mutta sitä en hyväksy, että lasteni oppiminen ja fyysinen koskemattomuus viedään sillä, että luokkaan/päiväkotiin laitetaan liian ongelmaisia lapsia, jotka terrorisoi muita.

Ymmärsitkö jo?

että miten erityislapset häiritsevät kohtuuttomasti lapsesi/lastesi elämää?

Itselläni on kaksi erityislasta. Heistä toinen on päiväkodissa eritysiryhmässä ja toinen on erityiskoulussa. Koulussa oleva poika on normaalissa iltapäiväkerhossa. Siellä hänellä on oma avustaja mukana. Omasta mielestäni emme rasita kenenkään toisten lapsia liikaa.... Osalla erityislapsista on sellaisia ongelmia, että he kykenevät olemaan normaalien lasten seurassa. Eivätkö he mielestäsi saisi olla?

Toki ymmärrän, että lapsen ei tarvitse olla kuntouttaja vaikeastivammaiselle lapselle. Minun toisella lapsella on erittäin vaikea autismi, joten tiedän varmaan mistä puhun. Mutta onko liikaa vaadittu, jos päiväkodissa kerran viikossa lapsi käy normaali lasten ryhmässä leikkimässä n.10-15 minuuttia?

Kyllä lastenkin pitää oppia hyväksymään erilaisuus. Samoin vanhempien. Koskaan ei voi tietää missä tilanteessa nämä asiat tulevat itselle vastaam.....

Ap:lle minä luulen ymmärtäväni erityislapsia aika pitkälle :-) En ikinä tule kauhistelemaan kaupassa jonkun lasten käytöstä. Ymmärrän mielestäni aika pitkälle mistä aika moni käyttäytyminen johtuu.

tai laittaa rahaa niihin? ei niistä koskaan peliä tule! parempi kustantaa jokseenkinterveiden hoidot, niistä voi joskus tulla jotain!!

Lapsille pitäis opettaa että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia ei ketään saisi erotella. jos joku lapsi tarvitsee tukea niin annetaan hänelle tukea. itselläni kesti kauan ennen kuin uskalsin kertoa että tyttömme käy erityiskoulua koska tiesin miten kanssa ihmiset reagoi asiaan nyt kun hän on ollut siellä jo pari vuotta olen huomannut että se on hänelle oikea paikka ja uskallan puhua. en enää välitä ihmisten reaktiosta vaan kerron missä koulussa hän on. t- viiden normaalin ja yhden erityislapsen äiti

Eihän tavallisen lapsen tuki tarkoita sitä, että lapsi joutuisi jotain tekemään, vaan omalla toiminnallaan on mallina ja erityislapsi saa visuaalisuuden kautta toimintamallin.

Uskallan väittää, että tavis lapsissa ovat nämä ilkeät lapset ja muita lyövät.

Itselläni kaksi erityislasta ja olen nähnyt niin paljon erityislapsia ja ei sitä käytöksen perusteella edes erota kuka on tukilapsi ja kuka erityislapsi.

Kokemusta on kielellisestä pieneryhmästä ja erityisryhmästä ja erityiskoulusta, jossa opiskelee myös tavis lapsia.

Koulun rehtorin mukaan nämä kehitysvammaiset lapset ovat niitä koulun hyvin käyttäytyviä lapsia.

Olen vieraillut näissä paikoissa paljon ja en todellakaan ole nähnyt mitään hirveitä erityislapsia.

Kuitenkin olen heitä nähnyt 100 kertaisesti enemmän, kuin yksikään tällä palstalla.

T. Äiti jolla kehitysvammainen lapsi ja lapsi jolla neuropsykiatrisia erityispiirteitä.

Hehän ovat aivan tavallisia lapsia, joilla ei ole mitään diagnoosia, eikä tule.

T.9

Sitten omasta ennen ihan terveestä, ihanasta ja fiksusta pojastani tuli yhtäkkiä "erityislapsi", ja kummasti elämänkatsomus muuttui. Siihen mennessä minullakin oli tuollainen asenne, että erityislapset ovat ihan ok kunhan pysyvät kaukana, ja että jotain vikaa on lapsissa tai vähintään perheessä kun sellaisia ovat.



Naurettavaa, säälittävää ja todella, todella idioottimaista ajattelua näin jälkikäteen ajatellen, ja valitettavasti joku voi elää koko elämänsä yhtä typeränä.

En tiedä kuinka yleistä on päiväkodin henkilökunnan huutaa lapsille mutta siinä paikassa jossa olen töissä niin se on tapa. Itselläni on ns. erityislapsi ja tunnista eräässä hoidossa olevasta lapsesta paljon samoja piirteitä. On lapsellisempi kuin ikäisensä, impulsiivinen ja holtiton, ei tiedä miten asiat vain tapahtuu jne. Hänen törtöilynsä kohdataan huutamalla. Voitte kuivitella kuinka pelottava on aikuinen lähes 150kg ihminen joka tulee huutaen kohti tivaamaan asioita. Minusta ainakin kamalaa katsottavaa eikä ole ainoa joka tätä " mitä sä luulet tekeväsi, kenen luulet tuon maksavan" huutamista pitää.

Olin tekemisissä melkein pelkästään erityislasten kanssa. Kyllä he suureksi osaksi olivat sellaisia, että tuntuu todella painajaismaiselta ajatella että heidät sijoitettaisiin tavalliselle luokalle. Yksikin autistinen tyttö raapi ja sylki päälle, toinen riisui ulkona vaatteensa vaikka useampi aikuinen yritti estää. He olivat omissa pienluokissaan. Ovatko tällaiset lapset Vantaalla tavallisilla luokilla?