Kuinka monta facebook kaveria "tarvii olla, ettei ole nolo"?

joutuneet facebookin takia. Mitä välilä sillä on montako ystävää, härregud. Jollain voi olla yksi äärimmäisen hyvä ystävä ja hänon tyytyväinen siihen ja elämäänsä. On se ny yhtä helvettiä jo ystävistäkin pitää tehdä jokin statuskysymys.

Mä en edes TUNNE niin montaa!

Joillain menee reippaasti yli tuhannen. Tosin heistä kaikki on Yhdysvalloista, joissa ystävystytään herkemmin kuin täällä.

Mutta tuskinpa kukaan toljottelee toisten kaverimääriä ja miettii, että millanenkohan luuseri toikin on.

No mulla ei ainakaan ole kun 35 fb ystävää.

Yhdellä kaverillani on jotain 500 "kaveria", jotain helvetin pelituttuja fb:n kautta, mitä helvettiä?! :D

Itselläni on 60 kaveria ja vain ehkä 10 kaverin kanssa siellä pidän oikeasti yhteyttä...

jos siellä on joku tyyppi jota vähän kadehdit, ja haluat olla häntä parempi, niin enempi kuin sillä tietenkin.

Joillain menee reippaasti yli tuhannen. Tosin heistä kaikki on Yhdysvalloista, joissa ystävystytään herkemmin kuin täällä.

Mutta tuskinpa kukaan toljottelee toisten kaverimääriä ja miettii, että millanenkohan luuseri toikin on.

mutta se pelaa siellä Mafiaa ja eikä se tunne niitä tietenkään. Älytöntä mun mielestä... Lisäks tiedän monia muitakin joilla on pelikavereita, ei siis ystäviä.

ja kaikilla noilla mun kavereilla on yli 100 eli kai mä olen sitten vähän nolo :)

muilla mittareilla kuin ystävien määrällä. :)

Ei minua ainakaan kiinnosta muiden kaverimäärät. Jos sellaista miettii, niin kannattaisi tehdä itsetunnolleen jotain.

Itselläni on 111 kaveria, koostuen vanhoista koulu-,työkavereista, nykyisistä ystävistä ja sukulaisista.



Olen ottanut vain kaveriksi sellaisia joiden kuulumiset minua oikeasti kiinnostavat, silti ehkä 20 kaveriani voisin poistaa, koska he eivät joko käytä koko juttua enään tai eivät muuten vaan ole kiinnostunut informoimaan itsestään mitään.



EHkä noin 50 kaverin kanssa pidetään jotain juttua yllä ja loppujen juttuja vaan lueskelen mielenkiinnolla, koska on kiva tietää mitä heille kuuluu ja mitä heidän elämässään tapahtuu vaikken heitä muuten välttämättä näekkään.



Musta noi monen sadan kaverit ovat pakostakin sellaisia jotka ollaan joskus nähty ja joskus juteltu ja heti lisätään kaveriks. Monella oikeasti aikuisellakin on kamala tarve saada miljoona kaveria, ehkä juuri sen huonon itsetunnon vuoksi.



KAmalaa olis jos olis 500 kaveria, mun sivut ainakin rullaisivat sellaista vauhtia ettei väkisinkään kerkeis näkemään mitä niille läheisille kuuluu

eli ei niiden fb-kamujen tarvitse olla oikeita ystäviä, vaan kyseessä on enemmänkin käyntikortti-tyyppinen kontaktilista.. "hei, oon jotain kautta yhteydessä tämän ja tämän kanssa." Ne 200-yli 1000 kaveria omaavat varmaan mieltävät sen noin eikä siinä oo mun mielestä mitään vikaa.

IRL minulla on paljonkin enemmän ystäviä, mutta he eivät satu olemaan Facebookissa. Ei nolota yhtään.

Tuttuja on Facebookissa paljonkin, mutta en ole katsonut tarpeelliseksi hakeutua heidän Facebook-ystävikseen.

olen toista mieltä tosta että facebook on vain teineille. siellä on mukavaa pitää yhteyttä sellaisiin ihmisiin joita näkee viikoittainkin ja hyvä tapa viestiä esim. vanhoille koulukavereille että miten on sujunut elämä koulun jälkeen. itse saatan jutella kavereiden kanssa siellä tunnin päivässä. jos puhuisin puhelimessa/lähettäisin tekstareita tulisi varmasti kalliimmaksi.

itsellä 96kaveria joista suurin osa vanhoja koulukavereita. noista koulukavereista olen muutamaa alkanut tapaamaan ihan livenäkin kun olin ekana jutellut facebookissa.

Eli mun mielestä kaikenkaikkiaan hyvä keksintö eikä sillä niin väliä onko 2 vai 2000 kaveria siellä.

Itse olen rajannut profiilini ja kuvani salaisiksi ja hyväksynyt kavereiksi kolmisenkymmentä ystävää, työ- ja opiskelukaveria. He ovat sellaisia, joiden kuulumiset minua oikeasti kiinnostavat ja joiden näkyville voin ja haluan myös kirjoitella omia juttujani.



Jos kaverilistassa olisi mitä sattuu tutuntuttuja, olisin paljon varovaisempi palvelun käytössä enkä laittaisi näkyville juuri mitään tietoja.

olleet samassa työpaikassa tai koulussa tai asuneet samoilla seuduilla lapsena jne. Mulla on noin 200 fb-kaveria. Joitain heistä tuskin edes tunnistaisin jos tulisivat kadulla vastaan.

Mä olen haalinut kavereita siksi että olen niin utelias tietämään mitä kenellekin kuuluu. Musta on kiva lukea muiden juttuja siellä jne.

"oikeisiin kavereihin" pidän yhteyttä ihan IRL, puhelimitse, sähköpostitse jne. "Feississa" juttelu on aika pintapuolista, en paljasta sivullani arkaluontoisia asioita jne. Se on sellaista virkistävää hupia, vähän kuten tämä AV.

Joskus mietin että onko noloa kun mulla on siellä tuollaisia kauempia tuttaviakin. Että pitäiskö olla vain tiivis kaveriporukka, johon muutenkin pidän yhteyttä, kuten joillain. Mutta 2v sitten liittyessäni FB sain sen käsityksen että sitä kautta voi seurata esim. vanhojen koulukavereiden, mahdollisten inttikavereiden jne elämää, joten olen noudattanut tätä käsitystäni.

Mun mielestä niitä tiiviitä kaveriverkkoja on jo tarpeeksi muutenkin, kaikki messengerit ja blogit ja muut. ja sitte tietysti ihan IRL-tapaamiset. Kiva saada vähän kontaktia oudompiinkin ihmisiin. Itse koin tuon tavallaan koulukaverit.com:n jatkumona...

Me suomalaiset vaan ollaan niin mielettömän sisäänpäinkääntyviä, että on liki mahdotonta edes ymmärtää tällaisen laajemman tuttavuuden verkostoja...

eli ei niiden fb-kamujen tarvitse olla oikeita ystäviä, vaan kyseessä on enemmänkin käyntikortti-tyyppinen kontaktilista.. "hei, oon jotain kautta yhteydessä tämän ja tämän kanssa." Ne 200-yli 1000 kaveria omaavat varmaan mieltävät sen noin eikä siinä oo mun mielestä mitään vikaa.

mulle on kaverit kyllä laitelleen noita facebook ilmoituksiaan, että pitäisi sinne kirjautua jne..



Mutta mä olen OIKEASTI NIIN SAATANAN LAISKA etten jaksa niitä englanniksi kirjoitettuja opasteita lukea, koska mulla ei ole jaksamista ja keskittymiskykyä sellaiseen ihan vain senkin takia koska mua ei koko homma edes kiinnosta.



Kerran yritin aloittaa, mutta huomasin että ohjeet enkuksi joten se siitä sitten...

Facebookissa onkin tarkoitus verkottua, löytää uusia kontakteja. Olen tutustunut sitä kautta uusiin ihmisiin ja löytänyt vanhoja koulu-ja opiskelukavereita, joiden kanssa en muuten pitäisi yhteyttä. Kyllä monet selkeästi esim. bisnesmaailmassa ja politiikan saralla haluavat verkottua myös sellaisten ihmisten kanssa, joita eivät vielä tunne kovin hyvin. Sitten kun tavataan, on mukava alkaa juttuun "hei facebook-kaveri!" Kyllä kavereista ja puolitutuista on kertynyt minulle noin 150 kontaktia, ja näiden lisäksi tunnen vielä paljon enemmän ihmisiä, joiden kanssa ei ole facebook-kontaktia. Uskoisin, että kontaktimäärä nousee vuoden-parin sisällä muutamaan sataan.



Facebook on siitä mukava, että siinä tosiaan kuulee kavereista, joiden kanssa ei muuten olisi tekemisissä. Mietin juuri tänään, että vanhusten pitäisi liittyä facebookiin! Miten hauska on kuulla joka aamu kavereiden uutisia, yksinäiselle vanhukselle se tosiaan olisi henkireikä.

Itse ajattelin aluksi noin ja meni pitkään ennen kuin pääsin juttuun sisälle. Nyt olen saanut yhteyden todella moneen vanhaan kaveriin, johon en taatusti olisi muuten törmännyt, kuin facen kautta :).



Sitä vähän ihmettelen, kun toisilla on avoin profiili ja kertovat IHAN KAIKEN siellä. Jopa lasten valokuvat on kaikkien katsottavissa...

edes paljon teinejä ole. Ainakaan mun tuttavapiirissä... Isäni 60-v on siel kans :)



Ja kavereita kertyy työelämässä. Jos on isompi firma, niin 100 tulee helpoti täyteen. Elämäntilanteesta kiinni siis.



Ja jos ei osaa englantia, niin se on käännetty suomeksi myös nykyisin. Ei siis tartte olla edes kouluttautunut.