Kuinka monta facebook kaveria "tarvii olla, ettei ole nolo"?

Itselläni on reilut 250 FB-kaveria, ja kyllä joka ikisen kanssa jäisin mielelläni juttelemaan, jos kadulla törmäisin. Kun on käynyt kouluja kolmessa eri maassa ja työskennellytkin useammassa, kyllä niitä ystäviä, tuttavia, työkavereita jne. kertyy. Tähän kun lisää miehen työkaverit ym., joihin olen tutustunut/ystävystynyt ja näin pois päin, ei tuo oma lukuni tunnu edes kovin suurelta. Monen monta kertaa olen jättänyt hyväksymättä kaveripyynnön, jos kyseessä on ollut ihminen, jota en koe läheiseksi.



Itse en edes ole erityisen sosiaalinen tyyppi: päinvastoin, viihdyn parhaiten kotona.

Olen yrittäjä, ja mulla on paljon asiakkaita kavereina, ne pyytävät ja hyväksyn kaikki. En todellakaan kirjoittele mitään kovin henk. kohtaista sinne. Usein on ollut hyötyä siitä, kun sitä kautta saa tietoa monista jutuista.

Mulla on elämä. Siis oikea ;-).

"oikeassa elämässä".

Mieluummin tapaan tosiystäviäni IRL kuin hörhöilen jossain haalimassa epätoivoisesti tutuntuttuja etten olisi "nolo"... Musta siinä hommassa on jotain vastenmielistä, en osaa eritellä. Kouluaikanahan oli äärimmäisen tärkeetä olla suosittu ja jotain samanlaista pyrkyryyttä mä näen fb:ssa. Sivistäkää mua ja sanokaa ett olen väärässä.

Minusta taas tuntuu, että ne, jotka vahtaavat kaverimääriä ja/tai nurisevat, että Facebook on vain aikuisten kiusaamispaikka, ovat niitä koulun suosittuuspiireihin jämähtäneitä (eli piirien ulkopuolelle jääneitä). Itse en voi mitenkään muistaa, kuinka monta kaveria kenelläkin on, en ole koskaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. En myöskään keksi, miten kummassa aikuisia ihmisiä voi jossain tällaisessa ympäristössä "kiusata". Terve itsetunto kestänee sen, että joku ei hyväksy kaveriksi.



Oikea häiriköinti on asia erikseen, mutta siihen en ole vielä itse ainakaan törmännyt, enkä ole kenenkään muunkaan kuullut lähipiirissäni sellaisesta kärsineen.

"ne jotka nurisevat... ovat niitä koulun suosittuuspiireihin jämähtäneitä (eli p i i r i e n ulkopuolelle jääneitä). " Joku muu on nyt tainnut jämähtää teiniaikoihinsa;-D LOL!

Minusta taas tuntuu, että ne, jotka vahtaavat kaverimääriä ja/tai nurisevat, että Facebook on vain aikuisten kiusaamispaikka, ovat niitä koulun suosittuuspiireihin jämähtäneitä (eli piirien ulkopuolelle jääneitä). Itse en voi mitenkään muistaa, kuinka monta kaveria kenelläkin on, en ole koskaan kiinnittänyt asiaan mitään huomiota. En myöskään keksi, miten kummassa aikuisia ihmisiä voi jossain tällaisessa ympäristössä "kiusata". Terve itsetunto kestänee sen, että joku ei hyväksy kaveriksi.

Oikea häiriköinti on asia erikseen, mutta siihen en ole vielä itse ainakaan törmännyt, enkä ole kenenkään muunkaan kuullut lähipiirissäni sellaisesta kärsineen.

Olisiko kenties auttanut asiaa, jos olisin lisännyt ennen piirien-sanaa sanan "näiden"?

En pidä mihinkään teinipiireihin kuulumista oletusarvoisesti tavoiteltavana asiana enkä itsekään aikoinani niihin mitenkään kummemmin kuulunut. En vaan oikein jaksa ymmärtää tällaista "ne-ei-leiki-mun-kaa"-asennetta, vieläpä aikuisiällä.



t. 32

Siis kaikki lukioluokkalaisetkin joista ei edes ole pitänyt- tyylillä. Minusta se on vähän outoa. Sillä on todella pitkä kaverilista ja niistä suurimman osan kanssa ei ole koskaan puhunut mitää, välttämättä edes luonnossa (siis esim niiden lukiosta tuttujen nimien kanssa ei puhunut edes lukioaikoina).



Sanoo että nyt tulee keskusteltua "uusien" ihmisten kanssa, mutta minä en moista pysty ymmärtämään. Ei se oikeasti keskustele kuin noin kymmenen ihmisen kanssa, näistä lähes kaikki töistä. Ehkä se on sitten jotenkin hienon tuntuista on listassa on paljon kavereita.

ideaa kaveripyyntöineen ja hyväksymisineen. Musta siinä on jotain vastenmielistä. Ehkä olen vaan jämähtänyt vastarannankiiski. Ajattelin että joku fiksumpi olisi todistanut ajatukseni vääriksi tai valaissut fb:n ideaa, kun en moista ymmärrä. Mutta anti olla... :D. No big deal!

Olisiko kenties auttanut asiaa, jos olisin lisännyt ennen piirien-sanaa sanan "näiden"?

En pidä mihinkään teinipiireihin kuulumista oletusarvoisesti tavoiteltavana asiana enkä itsekään aikoinani niihin mitenkään kummemmin kuulunut. En vaan oikein jaksa ymmärtää tällaista "ne-ei-leiki-mun-kaa"-asennetta, vieläpä aikuisiällä.

t. 32

miksi FB on minulle tärkeä.



Eletään ruuhkavuosia, ehdin tavata vain muutaman kaverin kanssa ja liian harvoin. Osa kavereista on ulkomailla, osa toisella puolen Suomea. Osa puhelinnumerot tai meiliosoitteet ovat kadonneet, enkä muutenkaan osaa kirjoittaa tai soitella säännöllisesti. Omista asioistakaan ei aina tiedä, kelle kertoa: jos yhteyttä ei ole pidetty vuosiin, soitanko ja kerron esikoisen syntymästä?



Kuitenkin maailmassa on kymmeniä ihmisiä, joiden kuulumiset minua kiinnostavat: syntyy lapsia, ostetaan talo, matkustellaan, pidetään sapattivuotta. kaikesta tästä saan tietää FB:ssä, ohimennen, vaivatta. FB on uuden ajan yhteisöllisyyttä, tutut ihmiset lähellä ja tavoitettavissa.

Naamakirja on sieltä! Hankkikaa elämä ja oikeita ystäviä, ei tulisi mieleenikään mihinkään facebookiin ryhtyä. Ja mä olen kanssa opiskellut ulkomailla eri maissa ja mulla paljon ystäviä. Kuten myös miehelläni. Me pidämme yhteyksiä henkilökohtaisesti ja sehän onnistuu näinä päivinä niiin helposti muutenkin kun "teinien" fb:n kautta. Tai, pitäskö alkaa kans mesettää... Minusta on ihana kuulla ystävän ääni tai olla yhteyksissä vaikka skypellä ja paras tietty henk.kohtaisesti! En todellakaan kaipaa mitään, paljon sulla on frendejä krääsää plääh! Tosi junttii!!! Get a life!!! Hih!

pitänyt yhteyttä. Itselläkin on jäänyt mm. ulkomaille opiskeluaikaisia ystäviä joiden osoitteet ovat "tippuneet" jossain vaiheessa. Tällä hetkellä sosiaalinen elämä on kuitenkin muutenkin tarpeeksi vilkasta, ja ystävät ja kaverit on pysyneet mukana iloissa ja suruissa. Myös sähköpostin ja puhelimen kautta pidän yhteyttä niihin joihin haluan pitää. En näe sillä lailla tarvetta rueta fb:n, enkä käyttää aikaani siihen, kun ystävyyssuhteet IRL, perhe, harrastukset ja työ ym. asiat vievät tarpeeksi aikaa. En tiedä, voisko joku selittää, voiko 200 tms. "kaverista" olla jotain oikeaa hyötyä elämässä, pitäisikö fb:n liittyä? t. 31

miksi FB on minulle tärkeä.

Eletään ruuhkavuosia, ehdin tavata vain muutaman kaverin kanssa ja liian harvoin. Osa kavereista on ulkomailla, osa toisella puolen Suomea. Osa puhelinnumerot tai meiliosoitteet ovat kadonneet, enkä muutenkaan osaa kirjoittaa tai soitella säännöllisesti. Omista asioistakaan ei aina tiedä, kelle kertoa: jos yhteyttä ei ole pidetty vuosiin, soitanko ja kerron esikoisen syntymästä?

Kuitenkin maailmassa on kymmeniä ihmisiä, joiden kuulumiset minua kiinnostavat: syntyy lapsia, ostetaan talo, matkustellaan, pidetään sapattivuotta. kaikesta tästä saan tietää FB:ssä, ohimennen, vaivatta. FB on uuden ajan yhteisöllisyyttä, tutut ihmiset lähellä ja tavoitettavissa.

joiden kanssa ei muuten olisi tekemisissä. Lähimpien ystävien kanssa ollaan myös puhelimitse ja kasvotusten yhteyksissä. Olen myös itse kolmen pienen lapsen äiti, enkä todellakaan pääse kovin usein käymään sosiaalisissa riennoissa. Kavereita on ympäri Suomea ja ulkomailla, ei heitä pysty kovin usein näkemään, fb:ssa sen sijaan voi kuulla kuulumisia päivittäin. Facebookissa voi myös ottaa osaa keskusteluun toisten kavereiden kanssa, eli sitä kautta voi vähitellen tutustua joihinkin kaverin kavereihin. Yhteisiä tuttuja löytyy, kun katsoo kavereiden kaverilistaa. Facebookissa saattaa törmätä vanhoihin tuttuihin, joiden sukunimi on vaihtunut ja joita ei muuten enää löytäisi mistään. Tämä on nykypäivän sosiaalisuutta.



Lisäksi facebookissa voi käydä silloin kun itselle sopii, esim. aikaisin aamulla tai yöllä, kun lapset ovat nukkumassa, tai vaikka sairaana ollessa. Facebook ei mitenkään poissulje perinteistä kaveruutta, vaan on täydentävä lisä siihen.

Naamakirja on sieltä! Hankkikaa elämä ja oikeita ystäviä, ei tulisi mieleenikään mihinkään facebookiin ryhtyä. Ja mä olen kanssa opiskellut ulkomailla eri maissa ja mulla paljon ystäviä. Kuten myös miehelläni. Me pidämme yhteyksiä henkilökohtaisesti ja sehän onnistuu näinä päivinä niiin helposti muutenkin kun "teinien" fb:n kautta. Tai, pitäskö alkaa kans mesettää... Minusta on ihana kuulla ystävän ääni tai olla yhteyksissä vaikka skypellä ja paras tietty henk.kohtaisesti! En todellakaan kaipaa mitään, paljon sulla on frendejä krääsää plääh! Tosi junttii!!! Get a life!!! Hih!

mulla on noin 70 kaveria, jotka kaikki tunnen joten kuten, suurin osa työkavereita mutta mukana on myös todella läheisiä ystäviä ja sellaisia vanhoja tuttuja, jotka olen löytänyt fb:n kautta.



Musta on kyllä vähän hassua että joillakin tutuillani on siellä satoja kavereita ja että ne pyytää kaveriksi suunnilleen jokaista tapaamaansa ihmistä. Ainakin itseäni ärsyttäisi jos statuspäivityksiä ym tietojani pääsisi lukemaan jotkut tyypit, jotka olen ehkä kerran tavannut. Samoin musta on vähän rasittavaa lukea sellaisten ihmisten kuulumisia, joihin en ole sen kummemmin tutustunut.

Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kavereita läpi ja kaikissa sivuissa on vain yhden lauseen pituisia töksäytyksiä normaalista elämästä, kuten XX leipoo tänään, YY sohvan pohjalla kuumeessa, ZZ pakkaa autoa ja lähtee mökille jne.

OIKEASI onko nämä uutiset jotain ihan uutta? Kyllä minä anakin olen ymmärtänyt, että tuollaistahan se elämä on.

On aivan eri asia, jos joku haluaa nimenomaan kertoa sen minulle puhelimessa tai naamatusten. Tulee olo, että hänellä on halu jutella juuri minun kanssa. Bf.ssä tulee oikeastaan olo, että tuo haluu nostaa itsensä muiden yläpuolelle laittaen itsensä tyrkylle.

Ja tunnen kyllä kaikki niin, että jos tulee kadulla vastaan, niin jään jutteleen. Enkä ole pyytänyt kavereiksi läheskään kaikkia mahdollisia tuttuja, joita sieltä olen löytänyt enkä ole ottanut kavereiksi kaikkia, jotka ovat pyytäneet. Tunnen paljon ihmisiä opiskeluja ja työn kautta ja sosiaalinen elämänikin on kohtuullisen aktiivista.



Minusta mikään kaverimäärä ei ole nolo. Ihmiset tuntee erilaisia määriä ihmisiä.

Käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kavereita läpi ja kaikissa sivuissa on vain yhden lauseen pituisia töksäytyksiä normaalista elämästä, kuten XX leipoo tänään, YY sohvan pohjalla kuumeessa, ZZ pakkaa autoa ja lähtee mökille jne.

OIKEASI onko nämä uutiset jotain ihan uutta? Kyllä minä anakin olen ymmärtänyt, että tuollaistahan se elämä on.

On aivan eri asia, jos joku haluaa nimenomaan kertoa sen minulle puhelimessa tai naamatusten. Tulee olo, että hänellä on halu jutella juuri minun kanssa. Bf.ssä tulee oikeastaan olo, että tuo haluu nostaa itsensä muiden yläpuolelle laittaen itsensä tyrkylle.

Minua nimen omaan KIINNOSTAA kavereitten kuulumiset, siis jos ovat vaikka kipeitä, mökkeilemässä tms. Ja kirjoittelen itsekin tuollaisia lyhyitä "päivityksiä" siitä mitä omaan elämään kuuluu. Minusta kuitenkin FB on pinnallinen media, enkä halua enkä aio kovin syvällisiä keskusteluita siellä käydä, se on lyhyitä ja yksinkertaisia väläyksiä ihmisten elämästä. En koe sitä tyrkyllä olemisena, vaan arkisten asioitten jakamisena ystävien ja tuttujen kanssa.

Mitä enemmän puolituttuja sitä kiiltävämpi kuva itsestä. Ehkä joskus joku voi murista, kun lapset ovat taas tehneet kolttosia koko päivän tai vauva valvottanut yönsä, mutta perään vähintäänkin joku -hih- keventämään elämän kovuutta.

Mitä enemmän menoja ja ostoksia, sitä parempi.

Blogeista saa onneksi lukea vielä mielipiteitä, näkemyksiä, ajatuksia. Niitä on paljon mielenkiintoisempaa lukea kun pintaa raapasevia päivityksiä. Niitä kuulee myös live keskusteluissa.

..

Minua nimen omaan KIINNOSTAA kavereitten kuulumiset, siis jos ovat vaikka kipeitä, mökkeilemässä tms. Ja kirjoittelen itsekin tuollaisia lyhyitä "päivityksiä" siitä mitä omaan elämään kuuluu. Minusta kuitenkin FB on pinnallinen media, enkä halua enkä aio kovin syvällisiä keskusteluita siellä käydä, se on lyhyitä ja yksinkertaisia väläyksiä ihmisten elämästä. En koe sitä tyrkyllä olemisena, vaan arkisten asioitten jakamisena ystävien ja tuttujen kanssa.