Tykkäisittekö, jos miehenne tapaisi kahvilassa 15 vuoden takaisen exänsä, joka on

Mitäpä toi haittaisi, vaikka tapaisikin.

Mun mielestä on ihan luonnollista haluta tavata ihminen, jota ei ole nähnyt 15 vuoteen ja joka on osa omaa menneisyyttä, ehkä tärkeäkin. Ja mitä mä siellä tapaamisessa tekisin, kun en edes sitä exää tunne? Jos mä alkaisin määräillä ja vahtia mun miestäni, "päästää" tai "olla päästämättä" sitä jonnekin minne se haluaa mennä, niin mä olisin kohta ex! Mun mieheni on mun kanssa nyt, rakastaa mua, joten tavatkoon ketä haluaa.

miksiköhän tämä palsta on pullollaan näitä "mitä mieltä olette"-kysymyksiä, jotka liittyvät puolison entisiin suhteisiin, pettämisepäilyihin ja perhekäyttäytymisiin? Eikö ihmisillä ole enää kykyä itse muodostaa mielipiteitä, vaan ensin on haettava joku viitemielipide tai vahvistusta omille ajatuksille? Tällaiset kyselyt kertovat siitä, ettei enää tiedetä, missä menee raja jos sitä yleensä edes on, ja mikä on oikein ja mikä väärin, jos sellaisiakaan enää on olemassa. Eikö enää ole mitään psyvää ja lujaa, johon voisi ajatuksiaan peilata? Ilmeisesti ei. Kaikki on suhteellista?



Puhu hyvä ihminen miehesi kanssa, jos kyse on omasta miehestäsi. Jos aiheesta kuin aiheesta puhuminen romuttaa suhteen, mille perustalle se on rakennettu?

Eli minä en ainakaan rajoita mieheni menoja mitenkään, se vaan kannustaa pettämään, kun kuitenkin epäillään.

Oletteko pitäneet yhteyttä kaikki nämä 15 vuotta vai ottiko nainen ihan yhtäkkiä yhteyttä?



Miksi haluat tavat hänet?



Olisiko ok, jos minä tulisin mukaan?



Miksi luulet naisen haluavan tavata sinut?



Miltä sinusta tuntuisi, jos minä tapaisin kahvilassa Jorman, jonka kanssa seurustelin ennen kuin me tapasimme? Suhde oli enemmän fyysinen kuin henkinen.



En kieltäisi tapaamista enkä menisi mukaan, mutta nuo kysymykset esittäisin. Ja jos mahdolista, järjestäisin itselleni jotain tekemistä siksi aikaa, mielellään muualla kuin kotona, jotta miehelle ei tule ajatus, että vaimo kiltisti odottaa kotona minua. Mielellään esim. baariin tyttökavereiden kanssa.

että musta olisi ihana tavata mun ensirakkaus kenen kanssa oltiin yhdessä yli kolme vuotta. En ole hänestä kuullut yli kymmeneen vuoteen mitään, mutta olisi mukava käydä hänen kanssa kahvilla ja muistella ja nauraa omille nuoruuden hölmöilyille. Todellakin itse tiedän ettei meidän välillä ole yhtään mitään, olisi täysin viaton kahvitukio. MUTTA... Kun ajattelen osat toisinpäin, että mieheni lähtisi tapaamaan jotakin entistä heilaa, jonka kanssa ollut muutaman vuoden, niin kyllä sisälläni voisi vähän myllertää!!!! On se kumma juttu... Miten se menee aina niinpäin?

Kuulostaa teinimeiningiltä.

Aikuisen ihmisen ei tarvitse kysyä toiselta lupaa kahvilassa käyntiin - ei sitten kenenkään kanssa! En voi kuvitella että haluaisin itse olla naimisissa niin lapsellisen miehen kanssa että hän ensin kysyisi minulta lupaa tapaamiseen ja jos en jostain syystä antaisi sitä, jäisi kiltisti kotiin kököttämään... Haloo! Sitten illat pitkät seuraavat 10 vuotta kiisteltäisiin siitä, olisiko sittenkin kannattanut mennä jne. Ja kielletyn hedelmän houkutus kasvaisi.

Tuskin kukaan nainen "tykkäisi" siitä jos puoliso tapaa entisen ihastuksensa, mutta se on ihan voi voi. Aikuisen ihmisen pitää oppia kestämään epävarmuutta ja seisomaan omilla jaloillaan sen verran, ettei tarvitse pelata tuollaisia typeriä kyselyleikkejä kuin joku teini-ikäinen. Ei kai suhde voi sellaisilla ehdoilla onnistua?

Eikä minusta mikään olisi nolompaa kuin ängätä mukaan tuollaiseen tapaamiseen. Vähän itsekunnioitusta kehään, ladyt!

Oletteko pitäneet yhteyttä kaikki nämä 15 vuotta vai ottiko nainen ihan yhtäkkiä yhteyttä?

Miksi haluat tavat hänet?

Olisiko ok, jos minä tulisin mukaan?

Miksi luulet naisen haluavan tavata sinut?

Miltä sinusta tuntuisi, jos minä tapaisin kahvilassa Jorman, jonka kanssa seurustelin ennen kuin me tapasimme? Suhde oli enemmän fyysinen kuin henkinen.

En kieltäisi tapaamista enkä menisi mukaan, mutta nuo kysymykset esittäisin. Ja jos mahdolista, järjestäisin itselleni jotain tekemistä siksi aikaa, mielellään muualla kuin kotona, jotta miehelle ei tule ajatus, että vaimo kiltisti odottaa kotona minua. Mielellään esim. baariin tyttökavereiden kanssa.

miten juttu meni ja mitä miehesi kommentoi! Joko tapaaminen oli?

On siis itse sen sanonut, ettei tykkäisi ajatuksesta, että olen yhteydessä johonkin, jonka kanssa mulla on joskus ollut intiimiäkin kanssakäymistä. Ei hyväksy itseltäänkään tuota.



Mä olen ihan samaa mieltä. En näe mitään syytä pitää exiin yhteyttä. Eihän sille mitään voi, jos sattumalta törmää, mutta ihan tarkoituksellinen yhteydenpito ei tunnu oikealta.



Kukin tavallaan, mutta mä en tykkäisi tuollaisesta. En usko, että mun miehenikään haluasi jotain exäänsä tavata.

Ja mieheni tietää sen, ovat tavanneet toisensa usein, ja heidän välinsä ovat ihan hyvät, siis mieheni ja ex-poikaystävän. Mä olen ystävällisissä suhteissa eksään, vaikkei enää juuri tavata. Ystävystyin koko hänen perheensä kanssa, ja outoa olis jos ei enää vois puhuakaan.

Aika outoa on, jos ei voi edes kahvilla käydä:-)