Mitä ihmettä mä teen poikapuolen kanssa???

löytää yhteinen sävel ja tukea toisianne ja olla pojan edessä "yhtenä rintamana". Aika hankala tilanne, jos mieskin on sitä mieltä, että sinä et saa puuttua pojan asioihin. Miten hän ajattelee, että hänen poissaollessaan asiat hoituu, jos sinä et niihin puutu?

Jos poika valittaa äidilleen, niin miksi sinä et soita tälle äidille ja kerro omaa näkemystäsi siitä, mikä hommassa mättää? Jos äiti on yhtään fiksu, niin poika ei saisi sieltäkään tukea kiukutteluilleen.

nyt sinun ja miehesi välinen. Teillä ei ole yhteistä säveltä lasten kasvattamisessa ettekä tue toinen toistanne...

linjoilla, esimerkiksi yhteisten lasten kasvatuksessa ei ole ongelmia. Mutta tuo poikapuoli on vähän sellainen juttu, että pienestä pitäen poika on ollut kauhea jänkkä, joka asiasta jänkkää vastaan ja siitä ei ole tehty loppua. Nyt murrosikäisenä se vaan pahenee. Ikinä poika ei ole pyytänyt anteeksi mitään, mies on kertonut, että 2v iän jälkeen poika ei ole "pystynyt" pyytämään anteeksi. On kuulemma sen luontoinen. No, mä olen tuossakin sitä mieltä, että kyseessä on kasvatusongelma, eikä luonnekysymys.

Nyt poika saa siis hoitaa ne koulujuttunsa miten itse taitaa, musta tuo ei ole ymmärryksen osoittamista, vaan luovutetaan vastuu pois itseltään ja mun mielestä vanhempi ei voi niin tehdä. Se, että kysyy, onko läksyt luettu, ei ole mun kohdalla kenkkumaisuutta vaan huolehtimista. Mutta näin ei näe poika asiaa.

Poika istuu illat pelaamassa tietokoneella tai sitten kavereiden kanssa on ulkona. Kotiväen kanssa ei istu esim illalla olkkarissa, vaan käy syömässä ja painuu omaan huoneeseensa. Sitten kun tarbitsee rahaa/uuden kännykän/liput keikalle, niin sitten kyllä seura kelpaa. Vai vatko kaikki murrosikäiset tuollaisia? Itse en ollut, mutta mä taas olen tyttö, joten johtuuko siitä?

meillä on kotona samanlainen 14 v poika, jota koulunkäynti ei viime vuosina ole kiinnostanut tippaakaan, mieluiten olisi vaan kavereiden kanssa tai puuhastelisi omassa huoneessaan pleikan tai tietsikan kanssa. On jääräpäinen, mutta kun jaksaa joka kerta ongelmatilanteissa keskustella ja perustella näkemyksensä, niin lopulta hän kyllä sitten itsekin tajuaa olleensa väärässä tai tehneensä tyhmästi. Murkkuikäiset haluavat olla omissa oloissaan ja olemme hyväksyneet tilanteen eli murkkuamme näkee pääsääntöisesti vain ruokapöydässä tai kun hänellä on asiaa meille tai päinvastoin. Annamme siis olla rauhassa, jos mitään erikoista ei ole. Kyseessä on yhteinen lapsi, joka luultavasti tekee tilanteemme helpommaksi. Jokatapauksessa rakastamme poikaamme kaikista ongelmista huolimatta aivan hirveesti, teemme kaikkemme, että hän pääsisi elämässään eteenpäin.

Ja tolla sun käyttäytymismallilla, ei asiat varmastikkaan parane. Tekee läksyt kun tekee, jos ei tee, kärsii itse seuraukset, totahan tolkutetaan jo eka luokalta asti, vanhemmille, et ei puututa lasten läksyihin. Miksi nyt ihme into 14 v. läksyihin. Onko sulla itsellä omia lapsia ollenkaan, pakolla ja negatiivisella palautteella ei saada aikaan muuta kun uhman kasvua, luulisi sen jo jokaisen 14 vuotiaan vanhemmankin käsittäneen jo aikoja sitten.

Ja tolla sun käyttäytymismallilla, ei asiat varmastikkaan parane. Tekee läksyt kun tekee, jos ei tee, kärsii itse seuraukset, totahan tolkutetaan jo eka luokalta asti, vanhemmille, et ei puututa lasten läksyihin. Miksi nyt ihme into 14 v. läksyihin. Onko sulla itsellä omia lapsia ollenkaan, pakolla ja negatiivisella palautteella ei saada aikaan muuta kun uhman kasvua, luulisi sen jo jokaisen 14 vuotiaan vanhemmankin käsittäneen jo aikoja sitten.

Että ap:nkin pitäisi vaan lykätä herran haltuun vaan kaikki? Sitten ihmetellään kun ei pääse mihinkään kouluun, kun on hommat hoitamatta? Onko 14v sun mielestä täysi-ikäinen ja kykenevä päättämään omista asioistaan?

ettei ollut kyse siitä, että jos poika ei tee kouluhommiaan niin minä en silloin tee hänelle ruokaa tms. Vaan siitä, kun poika sanoi, ettei halua MINUN huolehtivan hänestä, kun hän 15v täytettyään on täysi-ikäinen ja osaa hoitaa omat hommansa. Ajattelinoa sitten laitta todellakin hoitamaan ne hommansa itse, kun kerran niin iso on.

Koulujutuista sen verran, että niistä ei saa puhua, kun se rupeaa ahdistamaan ja sitten ei huvita tehdä. Mä kyläl totesin, että pienestä se tuppaa kyllä ahdistamaan, jos siitä, kun kysytyään normaaleja asioita. Mutta hänen mielestään hän itse hoitaa ja velvollisuuksia saa kuulemma hoitaa 24/7, eli vaikka näin illalla 9 jälkeen.

Ton ikäiset on murrosiässä, ja kuvittelevat olevansa isompia kuin ovat, ne kuvittelee olevansa aikuisia, me tiedetään että ne on vielä ihan penskoja. Nyt jos koskaan poika tarttee aikuista, nouse ton jutun yläpuolelle ja jatka samaan malliin. Älä missään nimessä anna periksi. Juttele ja kysele, älä välitä vaikka lauseet ei ole pitkiä :)

Pääasia on että poika kuitenkin tuntee että hänestä välitetään, ei se sitä tule sulle sanomaan nyt, mutta ehkä joskus vuosien päästä.

Yleensa kun aina kehut kuinka hienoja ihmisia olette kun kasvatatte tata poikaa??

Itse en uhmannut ihan noin mutta aika paljon kuitenkin ja voin kertoa että kyllä se raapaisi kun äiti sitten alkoikin sanomaan ettei minulle, 14-vuotiaalle, tarvitse sitten mitään antaa jne. jossen jotain halua tehdä...ap, jospa selittäisit pojalle rauhallisesti kuinka asiat ovat? Eli jossei tee läksyjä, joutuu koulukotiin. Jossei siivoa huonettaan, sinne voi pesiytyä ötököitä ja matoja, jopa hometta. Jossei hoida kotitöitään, ei ole oikeutta saada viikkorahaakaan. Ihan kiihkoilematta.

että itse olisin raivostunut 14-vuotiaana, jos vanhemmat olisivat vouhkaanneet läksyistä. Pyysin apua, jos tarvitsin, muuten hoidin kotitehtävät sen ikäisenä jo ihan itse (ja paljon aiemminkin) Oma mokahan se on, jos jää läksyt tekemättä. Ei se äidin vastuulla enää tuossa iässä ole.



Ehkä kohtelet poikaa vähän turhan "pienenä", kun omat biologiset lapsesikin ovat nuorempia... Älä turhaan ota stressiä itsellesi kaikista asioista. Anna pojalle itsenäisyyttä ja TILAA. Etkä nyt ainakaan mene keskeyttämään puhelua, jos puhuu äitinsä kanssa!



Kotiintuloajat ja sellaiset ovat vielä sinun päätettävissäsi, mutta että pakottaa teini istumaan iltaa olkkarissa vanhempien kanssa ja esittämään läksynsä kiltisti koulun jälkeen sinulle :DDD Itse en olisi ikinä suostunut...

Isän tulee tehdä pojalle selväksi, että teidän perheessä on kaksi aikuista ja heidän sanaa uskotaan. Ja nimenomaan sen sanaa uskotaan, kumpi on paikalla. Ja jos tulee joku erimielisyys ja poika soittaa isälle, tulisi siän aina kysyä, että onko jo keskustellut sinun kanssa asiasta. Jos on, niin silloin isä sanoo, että poika tekee niinkuin sinä olet sanonut. jos valehtelee, niin siinä tapauksessa isä vaikka kieltäytyy olleenkaan keskustelemasta asiasta pojan kanssa vaan keskuetelee "rangaistukseksi" vain sinunh kanssa asiasta.



Sano pojalle suoraan, että sinä olet asioista päättänyt ja huolehtinut 10 vuotta ja niin tulee tapahtumaan niin kauan kuin poika saman katon alla asuu. Sano pojalle suoraan, että sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.



Puhun siis omasta kokemuksesta, tosin meillä tyttö 13v on minun ekasta liitosta ja ihan samalla tavalla yrittää isäpuoltaan ja hänen sääntöjän vastaan protestoida. Jos soittaa minulle, niin aina kysyn, että oeltko jo X:n kanssa asiasta keskustellut ja jos on, nin sanon suoraan, että X on sanonut miten tehdään ja niin sitten tehdään. En siis kumoa toisen päätöstä. Tyttö on myös valehdellut, ettei ole X:n kanssa keskustellut ja siitä kiinni jäätyään olen sanonut, että soitan X:lle ja keskustelemme asiasta ensin yhdessä. Tietää, että jää varmasti kiinni tuolla keinolla.



Mutta hurjaa kapinointia meilläkin. Samoista asioista saa jankata päivästä toiseen. Tyttö on tosin sitä mieltä, ettei minunkaan tarvitse puuttua hänen asioihinsa. Tosin sanon sitten , että niin kauan minun pitääö puuttua, kun asuu kotona.



Tiedän, ettei ole helppoa, mutta voimia. Näytät vain pojalle, että kumpi päättää. Neuvotella ja kysellä mielipiteitä, mutta se pitää tulla pojan puolelta hyvänä yhteistyönä eikä pelkkinä vaatimuksina.

Hei



Tuohon läksyasiaan sanoisin, että minustakin 14 v todellakin osaa hoitaa läksynsä itse. Minun vanhempani eivät koskaan puuttuneet minun läksyihini, enkä ymmärrä miksi olisi pitänyt!



14-vuotiaan velvollisuuksiin kuuluu hoitaa läksyt. Vanhempien ei tarvitse sitä valvoa.

Jos pojan isä on sitä mieltä, että niihin ei tarvitse puuttua, niin miksi sinun täytyy puuttua niihin enemmän kuin mitä pojan omat (biol) vanhemmat tekee? Minusta sinun kannattaisi miettiä tarkemmin rooliasi.



Uskon, että tuon ikäisen kanssa on vaikeaa ja kaikki sympatiat siitä sinulle.



Silti ainoa mitä voit tehdä, on opetella kuuntelemaan lasta. Mitään et saavuta uhkailemalla, kyttäämällä yms vaatimalla.

Kokeile pelkkää kuuntelemista ja läsnäoloa, ilman että puutut mihinkään muuhun kuin kotiintuloon.

Kuunteleminen on todella vaikeaa. Aivan loistava kirja on esim. "How to talk to kids so they will listen and how to listen to kids so they will talk." Tilaa vaikka Amazonista.



Kokeile esim näin:



"Olen huomannut, että sua ärsyttää kun mä puutun läksyjentekoon ja muuhun sun elämään. Olen tehnyt niin siksi, että .....

Miten sinun mielestäsi läksyt pitäisi hoitaa?

Minusta olisi kiva että meillä olisi kivaa yhdessä ja haluaisin parantaa meidän välejä. Mentäiskö joskus kahdestaan vaikka kahville tms.?"



Ja sit jos poika sanoo, että hän osaa tehdä läksyt itse, niin sinun pitää se hyväksyä. Voitte sit ottaa uusintakeskustelun, jos epäilet että ei suju.



Kokeile!

että itse olisin raivostunut 14-vuotiaana, jos vanhemmat olisivat vouhkaanneet läksyistä. Pyysin apua, jos tarvitsin, muuten hoidin kotitehtävät sen ikäisenä jo ihan itse (ja paljon aiemminkin) Oma mokahan se on, jos jää läksyt tekemättä. Ei se äidin vastuulla enää tuossa iässä ole.

Ehkä kohtelet poikaa vähän turhan "pienenä", kun omat biologiset lapsesikin ovat nuorempia... Älä turhaan ota stressiä itsellesi kaikista asioista. Anna pojalle itsenäisyyttä ja TILAA. Etkä nyt ainakaan mene keskeyttämään puhelua, jos puhuu äitinsä kanssa!

Kotiintuloajat ja sellaiset ovat vielä sinun päätettävissäsi, mutta että pakottaa teini istumaan iltaa olkkarissa vanhempien kanssa ja esittämään läksynsä kiltisti koulun jälkeen sinulle :DDD Itse en olisi ikinä suostunut...

tai missään muuallakaan iltaansa, mietin vain, että itse aikanani kyllä istuskelin vanhempien kanssa joskus iltaisin ja juttelin niitä näitä.

Ja mun mielestä en vouhkaa läksyjen kanssa, jos joskus kysyn, että onko läksyt tehty tai kokeisiin luettu. Nyt oli kyse siitä, että poika alkaa niitä läksyjänsä tekemään vasta iltayhdeksän jälkeen, vaikka niitä ei minun mielestäni sillin enää tehdä. Tai kokeisiin luetaan edellsi-iltana klo 20. Mun mielestä tuo on vaan osoitus siitä, ettei kykene itse vielä asioista huolehtimaan. Sitten kokeesta tulee 6 ja poika vaan toteaa, ettei ollut aikaa lukea. Mikä taas ei pidä paikkaansa. Enkä ole koskaan pojan puheluihin puuttunut.

Niin vastaus siihen on se, että minä olen kotona yleensä ja huomaan mitä se poika touhuaa/jättää touhuamatta. Äitiänsä näkee kerran kuussa jos silloinkaan ja isänsä reissaa työn puolesta viikoittain. Eli jonkunhan niitä asioita on yritettävä pitää hanskassa, vaikka ei se itsellekään kivaa ole. Minähän se paska sitten aina olen, kun jotain yritän selvittää.

vaan kuuntele lasta.



Minusta et ole esim tässä keskustelussa ollut kovin vastaanottavainen vaan lähinnä vastustat muiden ehdotuksia. Voin kuvitella, että pojankin voi olla vaikea keskustella kanssasi, jos olet valmiiksi puolustuskannalla.. Miksi kysyt neuvoa, jos olet sitä mieltä että olet jo valmiiksi oikeassa?



Mitä jos ensin kokeilisit sitä, että otat tavoitteiksi hyvät välit pojan kanssa. Ja, sinun ei edelleenkään tarvitse ottaa vanhemman roolia, vain aikuisen.



Ensiksi sinun on puhuttava miehesi kanssa.



Ja sitten opittava kommunikoimaan pojan kanssa.

Mitä mieltä olet tällaisesta ehdotuksesta?

vaan kuuntele lasta.

Minusta et ole esim tässä keskustelussa ollut kovin vastaanottavainen vaan lähinnä vastustat muiden ehdotuksia. Voin kuvitella, että pojankin voi olla vaikea keskustella kanssasi, jos olet valmiiksi puolustuskannalla.. Miksi kysyt neuvoa, jos olet sitä mieltä että olet jo valmiiksi oikeassa?

Mitä jos ensin kokeilisit sitä, että otat tavoitteiksi hyvät välit pojan kanssa. Ja, sinun ei edelleenkään tarvitse ottaa vanhemman roolia, vain aikuisen.

Ensiksi sinun on puhuttava miehesi kanssa.

Ja sitten opittava kommunikoimaan pojan kanssa.

Mitä mieltä olet tällaisesta ehdotuksesta?

mutta entä jos se kommunikoiminen menee siihen, että asia ei ratkea? Annetaanko lapsen silloin pitää oma päänsä, koska kommunikointi epäonnistui? Mielestäni ap on oikeassa siinä, että vanhempien tehtävä on varmistaa koulunkäynnin sujuvuus.

vaan kuuntele lasta.

Minusta et ole esim tässä keskustelussa ollut kovin vastaanottavainen vaan lähinnä vastustat muiden ehdotuksia. Voin kuvitella, että pojankin voi olla vaikea keskustella kanssasi, jos olet valmiiksi puolustuskannalla.. Miksi kysyt neuvoa, jos olet sitä mieltä että olet jo valmiiksi oikeassa?

Mitä jos ensin kokeilisit sitä, että otat tavoitteiksi hyvät välit pojan kanssa. Ja, sinun ei edelleenkään tarvitse ottaa vanhemman roolia, vain aikuisen.

Ensiksi sinun on puhuttava miehesi kanssa.

Ja sitten opittava kommunikoimaan pojan kanssa.

Mitä mieltä olet tällaisesta ehdotuksesta?

tuota, että keskeyttäisin pojan puheluita tai pakottaisin istumaan olohuoneessa tms. Mutta jos täällä ollaan sitä mieltä, että 14v pystyy itse huolehtimaan koulunkäynnistään, vaikka numerot huononevat, niin olen ilmeisesti väärässä. ap.

Poika toimii ihan normaalin murrosikäisen tavoin. Jos poika tekee läksyt yhdeksän jälkeen tai lukee kokeisiin vasta viimeisenä iltan, niin so what?

SINÄ olet turhan vaativa.

tai missään muuallakaan iltaansa, mietin vain, että itse aikanani kyllä istuskelin vanhempien kanssa joskus iltaisin ja juttelin niitä näitä.

Ja mun mielestä en vouhkaa läksyjen kanssa, jos joskus kysyn, että onko läksyt tehty tai kokeisiin luettu. Nyt oli kyse siitä, että poika alkaa niitä läksyjänsä tekemään vasta iltayhdeksän jälkeen, vaikka niitä ei minun mielestäni sillin enää tehdä. Tai kokeisiin luetaan edellsi-iltana klo 20. Mun mielestä tuo on vaan osoitus siitä, ettei kykene itse vielä asioista huolehtimaan. Sitten kokeesta tulee 6 ja poika vaan toteaa, ettei ollut aikaa lukea. Mikä taas ei pidä paikkaansa. Enkä ole koskaan pojan puheluihin puuttunut.

vaan kuuntele lasta.

Minusta et ole esim tässä keskustelussa ollut kovin vastaanottavainen vaan lähinnä vastustat muiden ehdotuksia. Voin kuvitella, että pojankin voi olla vaikea keskustella kanssasi, jos olet valmiiksi puolustuskannalla.. Miksi kysyt neuvoa, jos olet sitä mieltä että olet jo valmiiksi oikeassa?

Mitä jos ensin kokeilisit sitä, että otat tavoitteiksi hyvät välit pojan kanssa. Ja, sinun ei edelleenkään tarvitse ottaa vanhemman roolia, vain aikuisen.

Ensiksi sinun on puhuttava miehesi kanssa.

Ja sitten opittava kommunikoimaan pojan kanssa.

Mitä mieltä olet tällaisesta ehdotuksesta?

tuota, että keskeyttäisin pojan puheluita tai pakottaisin istumaan olohuoneessa tms. Mutta jos täällä ollaan sitä mieltä, että 14v pystyy itse huolehtimaan koulunkäynnistään, vaikka numerot huononevat, niin olen ilmeisesti väärässä. ap.

Oisko palaveri opettajan kanssa paikallaan? Mä olen sitä mieltä että ton ikäisen pitäsi jo hoitaa itse läksynsä, mutta jos se ei selkeesti niistä suoriudu ja numerot huononee, niin silloin asiaan pitää puuttua ennenkuin on myöhäistä. Kohtahan sen pitää jo hakea peruskoulun jälkeistä opiskelupaikkaa, huonolla todistuksella ei pitkälle pötkitä.

ettei 14v voi määritellä, mitä hänelle voi puhua ja mitä ei. Meidän perheessä aikuiset päättävät asioista, vaikka lapsia kuunnellaankin. Kaikkeen hömppään ei tarvitse lähteä mukaan.

...että muut murkut tekisivät läksynsä ajallaan heti koulun jälkeen ja seurustelisivat sitten illalla vanhempiensa kanssa? ;) Ehei; murkku on yöeläjä ja niin kauan kuin hän herää aamulla kouluun, salli hänelle se. Osa saa "virtaa" yötä vasten (minä!) ja tekee silloin deadlinet ym. hommat paremmin kuin päivällä.



EIköhän murkulle ala seurasi maistua kunhan rauhoitut ja lopetat tuon rasittavan kyttäyksen sillä oikeasti: miten se muka on sinulta pois että murkku ei tee läksyjään ainakaan niin hyvin kuin voisi? Kymppiluokka on keksitty, samoin kurssiluontoisesti voi vielä aikuisiälläkin (taas kerran; minä...) korottaa päästötodistuksen numeroita :).