Kun mies ei tyydy mihinkään. (ov)

Minulla on miehenä samanlainen itsekäs sohvaperuna, jolla on ollut tapana tulla ja mennä miten lystää. Hän on myös ollut sitä mieltä että hänellä ei ole kotona mitään velvollisuuksia - pelkästään oikeuksia. Mieheni on saanut kotoaan sellaisen mallin että nainen tekee kaiken eikä miehen tarvitse kantaa mitään vastuuta. Siitä on vaikea oppia pois. Mutta vakavan kriisin ja eron partaalla käymisen jälkeen mieheni on alkanut parantaa tapojaan. Hän osallistuu nyt enemmän lasten hoitoon ja tekee jonkin verran kotitöitä - tosin parantamisen varaa on vielä.



Olen kyllä itsekin vastuusa siitä mihin tilanne ajautui meillä. Suostuin pitkään keittiöpiian, kotiapulaisen ja lapsenhoitajan rooliin. Olin liian kiltti ja annoin miehen myös syyllistää itseäni. Hän sai minut tuntemaan että minun kuului uhrautua ja vetosi usein esim. äitinsä toimintapohin. Minun piti yksinkertaisesti kasvattaa itselleni selkäranka ennen kuin muutosta alkoi tapahtua. Luulen että miehenikin kunnioittaa minua nykyään enemmän kun en ole pelkkä kynnysmatto. Ja minä olen saanut omaa aikaa harrastuksilleni ja kavereiden tapaamiselle.

Olen miehelle sanonut tuosta toisen kunnioittamisesta, että meillä se ei siis toimi. Mielestäni mieheni ei kunnioita minua ja koen usein, että halveksuu. Siis teoissa.



Otanpa esimerkiksi vaikka kun pesen hänenkin vaatteitaan, silittelen ja viikaan siististi kaappiin. Mies menee kaapille, ottaa joka kerta pinon välistä vaatteen ja samalla heittää ruttuun kaikki päällä olevat vaatteet. Samoin tuo pyykkien jättely minne sattuu, minusta on outoa että ne alkkarit pitää aina heittää pyykikorin viereen tai muualle kylppärin lattialle. Ihan kuin se olisi jotain kyykytystä, että tuosta nostakoon sitten kun pesee. Tai on miehen puhelinlasku tai muu henkilökohtainen lasku, mies jättää vain aamulla pöydälle ja minun pitää automaattisesti huomioida "että aha, nyt minun pitää hoitaa tuon laskun maksaminen". Jos en huomaa, lasku on seuraavana päivänä entistä huomattavammalla paikalla. Ja ei siis kysy, maksaisitko minulle tämän. Parin päivän kuluttua, jos olen niin etten muka huomaakaan sanatonta käskyä, mies puhisee ja sanoo että kun et ole tuotakaan hoitanut.



Olen huomannut sellaisenkin viime aikoina, että kun yritän lasten kanssa kylästellä, pitäisi olla kotona kuitenkin ajoissa ennen miestä. Kun en ole, enkä aikaa ole ilmoittanut koska tullaan. Mies on kotona odottamassa sohvalla tuijottaa vihaisena televisiota ja olettaa, että kun emme ole olleet kotona laittamassa ruokaa niin minä tuon sitten jostain valmista, vaikka pizzaa. Ja mies on siis odottanut nälässä ilman ettei ole tehnyt voikkareita tai syönyt kaapista jotain.



Kai minultakin puuttuu se oma selkäranka. Olen jotenkin ajatellut, että on vain minun asiani pitää kaikki tyytyväisenä perheessä ja kun vihoittelen mieheni kanssa, on se ilmapiiri lasten suhteenkin vihamielinen. Ja mitä enemmän kirjoittelen, niin sitä enemmän nousee jokin sisimmästä etteihän tämä voi näin enää jatkua. Pakko on muutos tulla. Ja miehen on tyhjä kiristää millään enää.

mä piruuttanikaan tekis tollaselle ukolle ruokaa, sillähän on kaksi kättä, vispatkoon itse vaihteeksi sapuskansa. Et sä mikään orja ole. Jätä ne laskut siihen pöydälle ja kun tulee puhetta, niin sano että hoidat kyllä, jos asiasta ensi keskustellaan. Ja anna se äijän vaatekaapin olla, mitä sitä sutta silittelemään, sinne vaan päällimmäiseksi puhtaat ja kaappi kiinni. Se on oppinut, että sillä on kotona toinen äiti, joka hoitaa asiat sen puolesta

mutta olet liian helppo ja kiltti, ei miehet sellaista arvosta. Miestä kiinnostaa aina vaikeat tapaukset.

Tsemppia. Melkein tuli tippa silmaan kun luin tuota edellista viestiasi.



Ei, tuo ei ole normaalia elamaa ja yrita saada siihen muutoa.

Ei ole sinun tehtavasi yrittaa tehda kaikki onnelliseksi olemalla jonkin sortin palvelija omassa kodissasi. Sita paitsi eihan tuo edes tee miestasi onnelliseksi ...



Tsemppia muutokseen!!!

Miehesi on pahemman luokan ottaja. Sinä taas annat ja annat eikä mikään riitä. Tuolla menolla katkeroidut ja uuvutat itsesi täysin. Selvää on, että teidän perheenne ei toimi. Miten sitten muuttaa vallitsevaa kuviota? Jos miehesi ei näe käytöksessään mitään ongelmaa eikä suostu muuttamaan käytöstään tai suostu terapiaan, niin vaikea on nähdä vaihtoehtoja.

niin että jos et itse arvosta itseäsi tarpeeksi vaatiaksesi muuta, ei toinenkaan arvosta. Mä en ymmärrä näitä teidän puheita "antaa miehelle seksiä ettei se mene vieraisiin" hei haloo. Tuo ei todellakaan ole mikään tasavertainen parisuhde. Itse en kattelis enää päivääkään.

Suhteessa on alistava ja alistuja, siis ainakin jossain mielessä.



Mies on kokeillut ilmeisesti rajojaan joskus ja huomaa, että se toimii kun tekee mitä lystää ja on inhottava. Tietenkin taustalla on varmasti myös sitä ahdistusta ja stressiä erinäisistä asioista.



Minä aina kummastelin näitä juttuja, että mies on niin kamala ja sotkee jne. Ihmettelin kun en tise ole ikinä sellaiseen törmännyt vaikka olen ollut useissa pitkissä suhteissa. Mutta sitten tajusin, että se johtuu minusta. Minä en ikinä antaisi miehen toimia noin. Minulle ei ole mitään ongelmaa asettaa rajoja ja sanoa että tuo ei toimi, jos et muuta tapaasi niin lähdet. Siis sanoa asenteella, ei siinä mitään erillisiä keskusteluja tarvita. En ikinä noukkisi toisen likaisia sukkia tai kalsareita ties mistä, tai tekisi lempiruokia käskystä ja ilman kiitosta.



Jos siis ei sitä "vahvuutta" tai luonteenominaisuutta löydy, niin paha on tilanne. Alkaako se mies kunnioittamaan yhtäkkiä vain? Ei, vaan naisen asenteen ja käytöksen täytyy muuttua.



Minulal on ystävä jolla on kamala tarve miellyttää miestä. Pelkää, että mies on ärtyisä ja vaikka tekisi mitä niin on silti. Siinä se sitten jatkuu ja jatkuu. Ruoka ajoissa pöydässä ja vaatteet noukittu ja pesty, muttei mikään riitä, mutta silti nainen ei muuta tilannetta.

Mulla on kanssa kolme lasta ja olen todella kyllästynyt tähän tilanteeseen. Mietin jo, että laitan tämän viestiketjun kirjanmerkkeihin, että mies lukee kun töistä ja syötyään rojahtaa tähän koneelle. Mutta en taida uskaltaa, riita siitä tulisi, kun luulisi, että MINÄ täällä netissä haukun häntä ja ei meillä ihan joka kohta täsmännyt ap:n kanssa.

Mutta ap, ois mukava sun kanssa vaihtaa ajatuksia ja olla yhteyksissä tilanteen tiimoilta, niin tutulta kuulosti!

Tuo lasku-ja kalsarikuvaus oli ihan mun kynästä ;D

Paitsi että olen kärsinyt mielenterveysongelmista koko sen ajan kun olen asunut miehen kanssa, kohta 15 vuotta. Siitä johtuen olen hänestä taloudellisesti täysin riippuvainen. Mies ei tee mitään muita kotitöitä kuin omakotitalon lämmityksen ja raha-asioiden seuraamisen. Nyt yritän ansaita itse elantoni ja olen koko ajan täysin puhki, koska kaikki perheen työt on vastuullani. Olen freenlance ja työaikana tuntuu etten jaksa mitään, en jaksa ponnistaa mitään kohti, kaikki on ylivoimaista. Ansaitsen todella vähän. Joskus innostun ja tsempaan kohti normaalia, jaksan sitä noin pari viikkoa ja sitten putoan täydelliseen uupumukseen, koska kahdenksan tunnin yksinäinen työpäivä + loppuaika ja viikonloput kotitöitä, lastenhoitoa, ruoanlaittoa, pyykkäystä, tiskausta, on mulle liikaa. Jos keskustelen miehen kanssa asiasta nätisti, siitä voi seurata muutos joka kestää muutaman päivän ja kohta ollaan samassa tilanteessa kuin ennenkin. Jos suutun, mies manipuloi minua hyvin hienovaraisesti ottamalla esiin raha-asiat. Tajusin kaavan viimeisen riidan aikana ja melkein huvittaisi jollei samalla jotenkin hyytäisi. Aina tulee asiaa lainan koroista ja maksuajoista jos protestoin tätä elämää.

Pystytkö itse kotiäitinä vain olemaan tekemättä miehelle ruokaa ja pesemättä toisen vaatteita? Mä en pysty.

Ehkä mies syyllistää liikaa sillä, että hän sentään TIENAA jotain. RAHAA.

Kuinka paljon mieheltä vaaditaan? Kuinka paljon naiselta?

Jos nainen on kotiäiti, hän voi tehdä ruoan ja muut asiat. Ja mies tuo elannon.

Mitä muuta molemmilta vaaditaan?



Olen aina ihemtellyt niitä, kenellä työpäivä päättyy MOLEMMILLA kun mies tulee kotiin. Sitten yhdessä puuhataan ruokaa ja muut asiat. Milloin mies lepää? Milloin nainen?

mä sanoisin, että hoitaa omien vaatteidensa pesun, jos ei saa vaatteita likakoriin saakka. Kyseessä on aikuinen mies, ei pieni lapsi. Kertoisin myös, että huomenna olen menossa skylästelemään, voit tehdä vaikka jauhelihakastiketta töiden jälkeen. Vaikka se mies tuo sitä rahaa, niin sinähän hoidat sitä lasta ja suurimman osan kotitöistä. Siltikään et ole orja, että tarvisi passata ruoan suuhun isolle ihmiselle joka hemmetin päivä.

Ihan kauhistuin kun se Erkki joutui itse pestä sukkansa ja mennä äidin luo aamupalalle, että miten sen vaimo voi olla niin julma ettei hoida toista..

Olenko jotenkin kieroutunut/sairastunut tässä liitossa kun mun mielestä toi oli outoa parisuhteessa?

Saako hän sen vuoksi kohdella toista kuin kotiorjaa?



Minä ainakin hoidin tietyt jutut, mutta laitoin esim miehen viemään aina mennessään roskat. Vaatteet aina likapyykkikoriin, muuten en niitä pessyt. Sanoin myös, että jos niitä lojuu jossain silloin kun alan imuroimaan niin heitän ne suoraan roskiin. Ja niin myös tein (älä tee uhkauksia joita et noudata)! Eipä ole lojunut sen jälkeen.



Jos mies käyttäytyy kuin lapsi niin silloin häntä voi kohdella kuin lasta.



Minä olen aikuinen ja tarvitsen myös omaa aikaa kuten mieskin. Silloin tällöin iltaisin minä menen minne tahdon ja silloin tällöin mies menee minne tahtoo, mutta niistä sovitaan yhdessä. Aina.

Minä en ymmärrä sitä, että perheellisellä miehellä olisi joku ihme oikeus viettää koko ilta töiden jälkeen itsekseen rentoutuen. Kun on perustettu perhe niin ne lapset ovat siinä niin arkena kuin juhlanakin. Onhan se herranen aika vapaa-aikaa työssäkäyvälle kun ei olla töissä! Ja lapset -lapset kaipaavat myös isänsä huomiota ja läsnäoloa.



Tietenkin on kohtuullista ajatella, että koska äiti on kotona, hän tekee myös isomman osuuden kotitöistä. Ei minusta ainakaan ole kivaa jättää imurointeja tai pyykinpesua illaksi kun mieskin on kotona vaan tässä päivän mittaan hoidan suurimman osan kotitöistä, koska minulle on tärkeää, että vietämme aikaa perheenä miehen työpäivän jälkeen. Viikonloppuisin mieskin sitten tekee enemmän kotitöitä ja imuri pysyy hänelläkin kädessä, kiitos kotikasvatuksen. Mutta minä en todellakaan jää ilman kunnioitusta ja siitä minusta ap:n viesti kertoi; hänen miehensä ei kunnioita vaimoaan pätkääkään. Ei oikeasti ole kovin vaativaa viedä omia likaisia vaatteitaan pyykkikoriin. Meillä 2-vuotias lapsikin osaa vaatteensa viedä.

Kirjoitapa miehellesi kirje jossa kerrot miltä sinusta tuntuu. Viestissäsi on jo hyvä pohja sille. Pyydä että miehesi lukee kirjeen rauhassa, kun sinä (ja lapset) ette ole paikalla, jotta hänelle jää aikaa miettiä.



Meillä vastaavantapainen tilanne (paitsi että mies ei harrasta mitään kodin ulkopuolella) purkautui siihen kun sairastuin vakavasti ja jouduin sairaalaan. Siinähän mies sai sumplia elämää hetken kahden lapsen kanssa ja huomasi ettei se niin helppoa olekaan. Ja minä en ole kotiäiti. Mies mm. otti töistä lomaa koska oli ihan mahdotonta saada yksi lapsi hoitoon ja toinen kouluun, olla huolestunut terveydentilastani, tulla sairaalaan minua katsomaan ja huolehtia ylipäänsä kaikesta ja vielä mennä töihinkin. Kaikki laskut oli maksamatta kunnes tokenin jaloilleni.



Toivottavasti tilanne ratkeaa kaikkia miellyttävällä tavalla!

Kuinka paljon mieheltä vaaditaan? Kuinka paljon naiselta?

Jos nainen on kotiäiti, hän voi tehdä ruoan ja muut asiat. Ja mies tuo elannon.

Mitä muuta molemmilta vaaditaan?

Olen aina ihemtellyt niitä, kenellä työpäivä päättyy MOLEMMILLA kun mies tulee kotiin. Sitten yhdessä puuhataan ruokaa ja muut asiat. Milloin mies lepää? Milloin nainen?

En täysin ymmärrä kysymyksenasettelua. Oli miten oli, meillä on tällainen tilanne että mies on töissä ja minä virkavapaalla (eri syistä). Kotitöiden työnjako on, että mies ostaa ja kokkaa ruoat; kun taas minä siivoan, hoidan pyykit ja tiskit, sekä lapsen vaatehankinnat ja kuljetukset (suurimmaksi osaksi - uimakouluun hänet vie kyllä mies). Kotitöistä ei tule yleensä riitaa.

voi pestä kaikki jotka ovat siellä PYYKIKORISSA tai että kun valmistaa aamupalaa tai ruokaa, niin kyllähän sitä kaikille on tarjolla jotka ovat paikalla. Kun olen kotona ja teen sitä ruokaa, mutta miksi minun aina pitää olla kotona tekemässä... ap



Niin ja mies tuli töistä, kaikki lapset nukkui. Mies alkoi heti puhua, "koskahan sitä jotain tuolla sängyssä voitais värkätä". Niin, no mitä tuohon vastaa. Onko tuo jokin esileikki tai sen kuvatus? Mies haluaa seksiä nyt, että voi sitten viikonloppuna tehdä mitä huvittaa eikä tarvitse aikaa viettää vaimon kanssa. Siltä tuntuu minusta.

Jaksatko touhuta ja kasvattaa? Mulla on alkanut pinna kiristyä ja kärsijänä ovat lapset :(