Onko ihminen epäonnistunut jos asuu vuokralla kokoikänsä?

Minusta outoa jos ei ole alkoholisti tai muuten outo.

Ei minusta vaan, itse kyllä en ole asunut päivääkään vuokralla, aina oon maksellu siis asuntoa.. mutta olen kyllä ajatellut, et elämänlaatu voisi olla toisenlainenkin, jos ei tarttisn syytää niin paljo rahaa asumiseen.. kun siis lainanlyhennyksen lisäksi tarttee taloa joskus kunnostellakin.. Nyttenkin ulkovuori -ja kattoremontti molemmat odottelee lähiaikoina.

Mun iso-vanhemmatkin on aina asuneet vuokralla. Omistavat silti talon/verstaan toisella paikkakunnalla sekä kesähuvilan toisella.

Asuntona on ollut valmistumisesta lähtien 60-luvulta sama kerrostalokolmio Helsingissä.



Toistuvasti saa tällä palstalla ihmetellä kuinka omistaminen ja materia on ihmisarvonmitta.

Perheen onni, hyvinvointi ja rakkauden määrä tuskin on siitä kiinni, maksetaanko vuokraa vai lyhennetäänkö omaa asuntoa.



Meillä on nyt omistusasunto, mutta tarvetta on niin paljon isommalle asunnolle, että niin isoa velkaa ei vain huvita ottaa. Itse inhoan olla velkaa ja maksan ihan älytöntä tahtia nykyistä lainaa. Harkinnassa on kuitenkin lopullisena asumismuotona asumisoikeusasunto, saa säästöön pienen pesämunan ja kuukausikustannukset ainakin omalla kohdallani olisi puolet siitä, mitä tällä hetkellä lyhentelen asuntovelkaani.

Sekoitat kyllä nyt asioita. Miksei voi asua omistusasunnossa kerrostalossa? Itse asun omassa (toistaiseksi pankin, mutta myöhemmin oikeasti omassa) osakkeessa. Huoltoyhtiö hoitaa pihatyöt ja käytäväsiivoukset. Koskaan en halua omakotitaloa, niin vaivaton asumismuoto tämä nykyinen on minulle. Vuokraa maksaisin tämänkokoisesta ja -kuntoisesta vuokra-asunnosta tällä alueella luultavasti vähintään 100-200 euroa enemmän kuin mitä nyt maksan (mieheni kanssa).

Talkoisiin osallistuminen ja oman ympäristön siistinä pitäminen nyt on jokaisen asukkaan velvollisuus, asui sitten omistus- tai vuokra-asunnossa. Talkoita on kuitenkin vain kerran-pari vuodessa.

Onhan vuokralla asumisessa sekin, ettei ole esim. pihatalkoita ja muita vastaavia vaivoina, huoltoyhtiö hoitaa ja se sopii minulle. Kuten myös sekin, että jos esim. jääkaappi hajoaa niin minun ei tarvitse olla ostamassa uutta tai korjauttamassa vanhaa.

laskutaitoiselle ihmiselle, että jos vain työ- ynnä muiden asioiden puolesta on mahdollista asua vähän pitempään yhdellä paikkakunnalla, omistusasunto kannattaa ostaa. Kaikki eivät kuitenkaan voi asua samassa asunnossa kovin pitkään, jolloin vuokraaminen voi olla ihan järkevää. Vaikka siinä tilanteessa minä kyllä ostaisin sijoitusasunnon ja vuokraisin sitä ja maksaisin lainaa sillä vuokralla, niin ettei huomaa eläkeiässä olevansa asunnoton.

olen muuten vaan outo, voi hyvänen aika!

Etenkin yksinasuvilla ymmärrän hyvin sen, ettei haluta ostaa (esimerkiksi pääkaupunkiseudulla) hirveän kallista asuntoa, jos voi asua suhteellisen edullisesti esimerkiksi työsuhdeasunnossa.

Ei kai nyt vuokralla-asuminen tee kenestäkään epäonnistunutta, voi hyvää päivää! Monethan asuu ihan periaatteesta vuokralla, se on huolettomampaa kuin omistaminen. Vuokrakämpästä pääsee helposti pois. Omistamiseen liittyy paaljon enemmän riskejä.

on ainakin joku asia jäänyt vuokralaiselta tajuamatta. Useinmiten nämä ihmiset eivät tajua raha-asioista ja elämä on jo nuorena lähtenyt toisille raiteille.



Yleisin syy vuokralla asumiseen taitaa olla se, että joko tuloissa tai luottotiedoissa on sen verran häikkää, että pankki sanoo "Noup, ei käy!" lainakyselyille. Jos joku muu muuta väittää, niin yleensä valehtelee (poikkeus: opiskelijat ja työn perässä väliaikaisesti vieraalla paikkakunnalla asuvat).

outoja ollaan sitten kait ainakin siinä asiassa, että ei haluta pankin kanssa naimisiin. Halutaan, että rahaa on eläiseen ihan mukavasti.

Ei ole tarvetta tuntea, että omistaa.

Asumisoikeusasuntoa ollaan mietitty kerrostalosta



Ei luottotieto-ongelmia, ei rahaongelmia, ei alkoholiongelmia, tupakkaakaan kukaan meistä ei polta.

ei mitata asumismuodolla. Yhtä lailla outona tai liian nöyränä voisi pitää ihmistä, joka alistuu pankkien pitkiin lainoihin ja Suomen kalliiseen asumiskulttuuriin. Kun asunto on maksettu lapset ovat jo lentäneet isoksi käyneestä pesästä ja siellä sitten kököttää kaksi eläkeläistä, joiden elämä on mennyt velan maksamiseen että voisi asua!

miten turvaa asumisensa eläkeläisenä eli kun tulot putoavat niin miten on varaa kustansaa elämisensä. Omistusasunnossa on helpompi "säädellä" asumisensa hintaa kuin vuokralla ja jos tiukka paikka tulee niin asunnon voi muuttaa rahaksi. Eli vuokralla asuminen on nuorena vapautta mutta vanhana ja sairaana se voi olla hyvinkin "kuristavaa" =olla vuokranantajan armoilla.

Tätä miekin oon tässä miettinyt viime aikoina kun ikää on kuitenkin jo 28v ja miehellä pari enemmän, eikä vieläkään olla ostettu omaa taloa. Lapsikin meillä jo on. Ollaan siis ihan outoja ja vähän vajaita.



Mua vain hirvittää se laina. Pienintäkin ja rupuisinta taloa varten pitäisi ottaa lainaa vähintään 70 000e joka musta on kamala määrä rahaa. Sen maksamiseenkin menee melkein 20 vuotta. En voi sille mitään että mua vain pelottaa tuollainen. Pankissa ei olla edes käyty, eikä mulla ole koskaan ollut mitään lainaa. Siksi se kai niin pelottaakin; tuntuu ettei sen lainataakan alla pystyisi edes hengittämään. Pystyykö?



Ja sitten kuitenkin rasittaa kun tuntuu että ihmiset pitää meitä typerinä ja tolloina jos ei oteta lainaa ja osteta taloa niin kuin kaikki muutkin. Niinhän tällä palstallakin pidetään. Vaikka se kai se on kaikista typerin ja tolloin, joka välittää siitä mitä muut ajattelevat...

Me olemme 34v ja 37v ja olemme maksaneet koko lainan pois.

Samalla rahalla maksoimme OMAA pois mitä toiset maksavat vuokraa ja ikinä eivät asuntoa omaksi saa.

Nyt meillä kuukaudessa vastike vain 275e.

Olemme todella tyytyväisiä, että aikoinaan lainan otimme.

Nyt matkustamme joka talvi ja kesä etelään koko perheen kanssa.

Miksi ihmeessä asutaan vuokralla?? siksi kun rahaa ei ole kun ei sitä osata käyttää oikein, eikö?

Meilläkin ihan tavalliset tulot. Minä sairaanhoitaja päivätöissä ja mies poliisi.

Eli ei todellakaan mitään huipputuloisia olla.

Mun äiti ei ole epäonnistunut, päinvastoin. Oli yksinhuoltaja jolla ei mikään iso liksa. Meistä piti huolen ja samalla itsestään, ei ole juoppo. Edelleen asuu vuokralla.



Mä olen ostanut oman asunnon, mutta mulla on ihan erilaiset tulot ja minä en ole yksin. Mutta ihmisinä minä ja äiti ollaan ihan samanlaisia, ei mitekään epäonnistuneita tai epäkelpoja.

Miten ihmessä sitä saa nukuttua kun on (vähintään) kymmeniä tuhansia velkaa?! Itse olen aikanani ottanut ja maksanut 3000e opintolainaa ja vietin jo unettomia öitä tämän takia! Säästämme siis rahaa asumalla vuokralla ja harkitsemme asunnon ostoa jos/kun alkaa näyttää siltä että rahaa on säästössä sen verran ettei lainataakka olisi ihan hillitön minun yöunilleni.



Onhan vuokralla asumisessa sekin, ettei ole esim. pihatalkoita ja muita vastaavia vaivoina, huoltoyhtiö hoitaa ja se sopii minulle. Kuten myös sekin, että jos esim. jääkaappi hajoaa niin minun ei tarvitse olla ostamassa uutta tai korjauttamassa vanhaa.



Eli meille sopii tämä vuokra-asuminen, vaikka alkoholia käytämme viinipullollisen vuodessa emmekä edes tupakoi! Mutta päin persettähän tämä elämä noin muuten menee tällä perusteella x)

omistusasujat yleensä vähemmistöä, pitka asuntolaina orjuuttaa ihmistä, tekee nöyräksi kansalaiseksi, joka ei uskalla kapinoida

on sitten epäonnistuneita täynnä!



Voi hiivatti sua ap!!!!

Ihmisiö niputetaan jonkun asumisen perusteella epäonnistujiin ja onnistujiin..eipä olis itellä käyny mielessäkään...Joku laittaa rahansa asumiseen, toinen autoihin, kolmas sotaa veneen tai kesämökin tai matkustelee. Miksi kaikki pitäisi tehdä samalla muotilla kuin muut? Vain saadakseen jotain yleistä hyväksyntää???