Mitä tehdä, kun isovanhemmat pilaavat joulun ostamalla lapsille liikaa lahjoja?
Haluaisimme opettaa lapsille, että joulun ajatus on jotain ihan muuta kuin järjetön pakettiläjä. Lisäksi haluaisimme muutenkin välttää turhaa kulutusta (lapsilla on jo nyt ihan liikaa tavaraa). Itse olemme ostaneet korkeintaan yhden lahjan per lapsi, vaikka mukava olisi toki tehdä hankintoja omilleenkin... Tänä vuonna emme taida hankkia itse yhtään, kun lahjoja tulee muutenkin liikaa.
Ongelma tosiaan on, että isovanhemmat eivät usko millään, ettei lapsille saa ostaa kuin yhden lahjan. Viime joulu meni tyystin pilalle, kun anoppi oli ostanut melkein kymmenen lahjaa ja siihen päälle vielä kummien sun muiden paketit. Lapsikaan ei jaksanut avata kaikkia ja itse asiassa yksi lahjoista on vieläkin kaapissa avaamatta. Anoppia olen nyt asiasta kuulettanut pitkin vuotta ja hän lopulta uskoi. Mutta nyt ongelma on minun äitini, joka viime vuonna pysyi aisoissa, ja jota en sen takia ole katsonut tarpeelliseksi asiasta enää muistutella (mainitsin vain samalla, kun kerroin, mitä lapset toivovat). Viime viikolla kuitenkin kuulin anopilta äitini ostaneen lapsillemme ties kuinka monta lahjaa. :(
Eli kertokaas nyt, mitä tehdä. Pitääkö meidän alkaa viettää joulut omalla porukalla, etteivät isovanhemmat pääse tunnelmaa pilaamaan, vai mikä neuvoksi? Jo kolmena vuonna olen asiasta muistutellut, mutta kertaakaan ei ole vielä vältytty lahjavuorelta...
Kommentit (69)
Viime jouluna lapsi sai yhteensä 4 isoa jätesäkillistä lahjoja...
antakaa lapsen avata osa paketeista aattona ja osa joulupäivänä vasta tai tapanina
että jos antavat yli kolme lahjaa, niin siitä yli menevät lähtevät suoraan keräykseen.
Viimekin vuonna 4-v poikamme sai 28 pakettia!!! Mä olin järkyttynyt! Varsinkin miehen suku tykkää osta monta pientä lahjaa ja paketoi kaikki eri paketteihin, että on paljon paketteja.. Minun sukuni ostaa yleensä sitä mitä pyydämme tai antaa rahaa, jotta voidaan ostaa mitä lapset tarvitsee. Me ostamme aina vain yhden hieman arvokkkaamman lahjan.
Nyt kielsin varsinkin anoppia ja sainkin hänet suostumaan, että ostaa "vaan" yökkärin ja dvd:n. Lisäksi muut sen puolen sukulaiset ostaa yhden per nenä ja iso vanhemmat osallistuu polkupyörän ostoon. Ja lisäksi sovin kaikkein ystävien kanssa, ettei puolin ja toisin osteta lapsillemme lahjoja, ettei vuori kasva. Näin ollen esikoinen saa tänä vuonna ehkä "vain" vajaa 15 pakettia, joista joissain on varmasti pari lahjaa yhdessä paketissa. Mua hävettää tollanen lähes 30 pakettia..
En usko että lapsi siitä pilalle menee, jos kerran vuodessa saa kasan lahjoja. Olisit tyytyväinen, kun joku ostaa niitä lahjoja, joissakin perheissä vanhemmat ei edes pysty tarjoamaan lapsille kovin kummoista joulua.
Joulutunnelmaa, joulumieltä ja kiitollisuutta kehiin!
Ja pienenä vinkkinä, ehdota ensi jouluna niin kallista lahjaa ettei varmaan osta montaa. Esim koulupöytä, polkupyörä tai jotain muuta tarpeellista!
Miksi kiusaat lapsiasi sillä, että niuhotat liioista lahjoista. Mukavaahan se on saada kasoittain lahjoja jouluna. Ei ne lapset siitä pilalle mene.
Oletko jotenkin kateellinen lastesi onnesta. Mieti sitä tarkkaan.
Monille vanhemmille ihmisille lahjojen hommaaminen on konkreettinen osoitus rakkaudesta lapsenlapsiaan kohtaan. Moni on saattanut joutua lapsena elämään niukkuudessa ja haluaa ehkä tiedostamattomastikin varmistaa, että lapsenlapset saavat mieluisia lahjoja. vanhempasi ja appivanhempasi haluavat varmastikin tuottaa vain iloa lapsillesi.
Minusta kyllä tuntuu, että vanhemmillesi ja appivanhemmillesi et mitään voi, kun olet jo kolme vuotta yrittänyt. Mitä voisit vielä tehdä?
Lasten tunnelma ei varmastikaan ole siitä pilalla, että saavat isovanhemmiltaan lahjoja.
Heidän tunnelmansa saattaa kyllä olla pilalla jos olet itse kireä ja kauhistelet lahjoja. Lapsi tuntee helposti syyllisyyttä ja häpeää, koska saattaa ihan luonnollisesti nauttia  uudesta lelusta. Jos et yhdy lapsen iloon, hän saattaa tuntea, että ilo on jotenkin kiellettyä.
Mitä jos tekisitte niin, että keräisitte ennen joulua lasten käytössä olleita leluja ja lahjottaisitte niitä neuvolaan, päiväkotiin, ensikotiin tms. Siis lapset valitsisivat lelut ja veisitte ne yhdessä. Ideana olisi se, että lapset nimenomaan oppisivat antamaan. Tavaramääräkin pysyy kurissa. Voit vielä tähdentää, että lapset valitsevat kunnollisia leluja.
2, antaisinkin ylimääräiset muille, mutta ei niitä ole kiva lapsen käsistä repiä.
ap
Numerot poukkoilevat miten sattuu. Neloselle kirjoittamani kommentti onkin siis numerolle 8.
Ja vielä lisäykseksi, että lapseni eivät ole onnellisia, kun saavat paljon lahjoja. Varsinkin nuorempi kokee suunnatonta ahdistusta isosta tavaramäärästä. Ja kateellinen en ole ollenkaan,sillä olen ainakin tähän asti saanut itsekin ihan tarpeeksi lahjoja.
ap
Minusta on outoa että jostain 10 lahjasta valitetaan? Onko se muka määrä tai mikään? Ja että vieläkin yksi lahja avaamatta? Häh? Mikäs teidän lapsia vaivaa? Ei mun lapsilla oo ikinä ollut mitään ongelmia availla lahjoja vaikka olisivat niitä 30 saaneetkin???
Ajattele sitten niitä jotka ei SAA MITÄÄN isovanhemmilta, kuten meidän tapauksessa. joka helvetin tavara pitää ostaa itse!
Minä ymmärrän ap:ta erinomaisesti. Olen lapsille yrittänyt tähdentää, että lahjat ei ole tärkeintä vaan kerrankin saadaan vain olla möllöttää, pelata, syödä ja saunoa. Toki lahjoja pitää olla, mutta lapsetkin haluaa mieluummin niitä tosi mieluisia lahjoja 2-3, ja ahdistuvat kun pitäisi nauttia 10 paketista. 28 pakettia 4 vuotiaalle olisi saanut meidän lapset palauttamaan osan joulupukille.  Ja jos siinä olisi anopin lahja, josta ei sitten muistettaisi kiitellä pitkin vuotta...
Minä ostan vain yhden lahjan kullekin. Meillä annetaankin tuonne varattomien joululahjakeräykseen aina lahjoja. Tänä vuonna meni jo 2 lahjaa.
Mun on vaikea kuvitella, että joku lapsi ahdistuisi saamastaan lahjasta. Ellei vanhemmat siis ole opettaneet lapselle tuollaista asennetta.
Jos lapsiasi ahdistaa saamasi uudet lahjat, niin miksette sitten yhdessä sopisi ja veisi ahdistavat lahjat vaikka päiväkotiin tai neuvolaan.
Jos lapsille ei ole ongelma saadessaan 30 pakettia, niin et ainakaan ole järkevää kulutusta onnistunut lapsillesi kasvattamaan. Todennäköisesti he kasvavat haluamaan kaiken mahdollisen tarvitsevat tai eivät.
Meillä ei ole raha ongelma, olisi varaa ostaa vaikka kuinka kallit paketit, mutta en halua opettaa lapsia hamuamaan materiaa.
vaan siitä vuoresta, joka heidän eteensä kannetaan. Jokainen paketti pitäisi jaksaa avata ja siitä pitäisi jaksaa iloita, vaikka mieli tekisi alkaa leikkiä sillä ensimmäisellä kivalla esineellä. Mutta eihän se onnistu, kun mummo istuu vieressä ja sanoo, että avaa tuokin ja tuokin ja tuokin ja tuokin.
Nuorempi lapsemme on lisäksi ennen meille tuloaan kasvanut oloissa, joissa leluja ei käytännössä ollut. Ja hän todellakin kärsii, kun tavaraa on paljon.
Tänä vuonna yritimme laittaa toivelistaan törkeän kalliita tavaroita (sukset, polkupyörä jne.), mutta sekään ei tunnu tahtia haittaavan.
ap
haluavat muistaa heitä lahjoilla siksi että sinä olet syyllistänyt heidät siihen.
Ottakkaa lahjat ilolla vastaan sillä ei ole moni isovanhempia joilla varaa siihen, suokaa heille se ilo -jouluhan ei ole kuin kerran vuodessa!
Miksi muuten se on aina anoppi joka ostaa liikaa, tekee sitä ja tätä ja sanoo sitä ja tätä. Monen monista kirjoituksista saa ikävän kuvan; monella taitaa olla todella "julma" anoppi joka kuitenkin on miehesi äiti. Kunnioitusta peliin.
Luuletko, että olen noille alle 5- ja 2-vuotiaille asiasta jotain puhunut? Eivät he edes tiedä, että minua ärsyttää ylenpalttinen lahjojen ostaminen.
Sitä paitsi minusta sen rakkauden voi osoittaa jotenkin muutenkin kuin ostamalla lahjoja.
ap
aloittakaa vaikka kaapissa olevistanne lahjoista...
Viime joulun pilasi anoppi, mutta tätä joulua uhkaa minun äitini.
Minusta minun ei muuten tarvitse kestää sitä, että meidän joulumme pilataan, vaikka jotkut joutuvatkin elämään joulunsa köyhyydessä. Isovanhemmatkin voisivat minun puolestani muistaa niitä köyhiä sen sijaan, että pilaavat meidän joulumme. Tyydyttäisivät ostoshinkunsa vaikka jonkin joulupuu-keräyksen kautta (vai mitä ne nyt nimeltään ovatkaan).
ap
Kiesus, mistä kaikesta voidaan tehdä ongelma!