MIKSI mies kohtelee mua näin?? :(

Ap:n kertoman mukaan sitä ei hänen avioliitossaan tapahdu, eikä mies osoita halua vastuunottoon pyynnöstä huolimatta.

Jos lapsiperheessä tilanne on jatkuvasti tämä, kyseessä on iso, todellinen ongelma.



En kyllä mistään kohtaa ap:n tekstiä saanut sellaista käsitystä, että kyseessä olisi joku epämääräinen paha olo, josta ap syyttää puolisoaan. Taidat nyt projisoida omia kokemuksiasi ap:hen?



En usko, että ap kuvittelee kaikkien ongelmiensa ratkeavan eroamalla. Mutta miksi jäädä tuollaiseen liittoon?



t. aika paljon kokenut äiti 45 v.

jotain on kyllä aika pahasti pielessä..



Tuskinpa kukaan neuvoisi miestä "katsomaan peiliin" jos lasten äiti huitelisi kaikki päivät ystävien kanssa ja lapset olisivat jotakuinkin yhdentekeviä.

Ystävälläni oli vastaavanlainen tilanne. Sen jälkeen, kun erosivat, alkoi isäkin tutustumaan lapsiinsa ja ystäväni sai omaa aikaa. He pitävät vieläpä todella tiukasti kiinni tapaamisvuoroista (isällä joka toinen viikonloppu ja lomat puoliksi), välillä vaihto tapahtuu jouluaattona puoliltapäivin tmv. Elämä on kaikille helpompaa, kun se on selkeästi ennakoitavissa eikä tarvitse pettyä katteettomiin lupauksiin.

juuri niin huonosti kuin heidän annetaan tehdä. Vedä minimirajat sille, missä määrin sinä ja lapset yhdessä ja erikseen voivat tulla kohdelluksi. Jos muutosta ei kuulu, voit saman tein erota, mies ei haluakaan muuttua ja pitää oikeutenaan olla itsekäs paska.

Jos mies lähtee päivällä sovitusti jonnekkkin ja tulee sovitusti takasin (ei siis vaan katoa ja tule kun huvittaa) niin missä mättää?

Mitä teit aamulla ja aamupäivällä? Ja oliko mies perheen luona?



Sopikaa ilta-pari iltaa jolloin SINÄ menet harrastamaan tai olette vaan kotona. Jos mies ei pysty koskaan joustamaan (mikä kuulostaa oudolta jos puhutaan perheellisestä ihmisestä) niin otat mukelot kainaloon ja viet ne hoitoon siksi aikaa.

Järjestä asiat niin että pääset menemään.



Asioista VOI MYÖS puhua. Se ei ole puhumista jos toinen saa kuvan että määräilet mitä tehdään -paitsi jos menet sillä tavalla juttelemaan!



Parisuhde on läjäpäin kompromisseja ja asioitten katsomista sormien välistä tai antamalla periksi ja pyytämällä anteeksi.

Ei niin että kumpikin hakee sitä OMAA AIKAA, pitää tajuta että se toinenkin tarttee asioita. Ja mikä sen parempi tapa oppia ymmärtämään toista kuin sanomalla miltä MINUSTA tuntuu.

Luulen, että te ootte jättänyt nää asiat vaan hoitamatta.

kun löin erohakemuksen kouraan. Vasta siinä vaiheessa mies tajusi alkaa tarkastamaan omia toimiaan. Pitkään selvitettiin asioita ja nyt menee todella ihanasti, kun kotona on kaksi vanhempaa, eikä 1,2. Mutta puoli vuotta kesti, ennen kuin uskoin, että muutos on tottta ja että kannattaa enää yrittää.

Kerro rehellisesti tilanteesi ja ettet jaksa enää samaa, jos ei muutosta tule niin ero. Eli sitten näet onko hänellä edes halua yrittää. Joskus voi olla niin ettei mies edes tajua tilannetta ennekuin se hänelle suoraan sanotaan.

Sen takia peiliin katsominen kannattaa, vaikka ilmeisin ongelma näyttäisikin olevan miehessä. Ap on antanut jo vuosikaudet kohdella itseään kuin tiskirättiä ja sen jälkeen vielä kyselee että MIKSI hänen miehensä tekee niin. Sehän on ihan samantekevää miksi mies niin tekee, tärkeintä on saada tilanne muuttumaan. Huomion pitäisi miehen motiivien sijasta olla omassa toiminnassa: miten voin itse tehdä elämästäni elämisen arvoista. Kun ap alkaa toteuttaa omaa elämänsuunnitelmaa, mieskin muttuu. Jos ei, tulee ero, mutta siihen mennessä ap on toivottavasti jo päässyt perille siitä, mitä muuta tahtoo elämässään kuin miehen.

Millä olennaisella tavalla ero parantaa tiannettasi?

Tokihan erolla on se vaikutus, että ap on vapaa päästämään uuden paremman miehen elämäänsä. Kun sen aika tulee.

Jos ap nyt eroaa, hän tulee valitsemaan samanlaisen miehen kuin 1. kerrallakin, koska hän ei ole itse muuttunut yhtään. Jos vika kerran on hänen mielestään yksiselitteisesti miehessä niin eihän hän koe edes tarvetta muuttua.



Ap:n tulisi oppia ottamaan itse vastuu elämästään eikä antautua enää tallottavaksi, sanalla sanottuna voimaantua. Pysymällä liitossaan hänellä on jatkuvasti harjoitusvastus käsillä. Yksin ollessa ei valitettavasti juurikaan voi harjoitella parisuhteessa tarvittavia taitoja.

Elämä on kaikille helpompaa, kun se on selkeästi ennakoitavissa eikä tarvitse pettyä katteettomiin lupauksiin.

Olen tismalleen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa!!

Kun määrittelee oman elämänsä rajat ilman toista aikuista, joka tuottaa jatkuvasti pettymyksen, on loppujen lopuksi paljon onnellisempi kuin silloin, kun tuntee jatkuvasti tulevansa hyljätyksi.

Ja esim. jos ajattelee tulevaa viikonloppua ja toivoo, että perhe tekisi jotain yhdessä, ja mies tekeekin oharit, pettymystä ei voi välttää. Sen sijaan jos viikonlopun viettäjinä ovat jo ennalta tiedetysti vain äiti ja lapset, he varmasti voivat iloissaan toteuttaa suunnitelmansa, ilman että kukaan pilaa niitä.

Ap:n parisuhde on päässyt jo vuosia sitten menemään vinksalleen, koska ap ei ole pitänyt kiinni omista tarpeistaan, toiveistaan ja unelmistaan. Samalla miehen tarpeille on jäänyt paljon tilaa, jonka mies on käyttänyt ja täyttänyt. Voi olla, ettei ap edes tiedä, mitä hänen tarpeensa ovat. Kyse on parisuhteen ongelmasta, ei siitä, että mies olisi viallinen.



Tästä syystä sama mies voi toisissa olosuhteissa olla kelpo perheenisä, joka osaa jakaa vanhemmuutta. Onko se sitten parempi, että hän herää vasta eron jälkeen ja on hyvä isä jonkun toisen naisen lapsille, vaikka hänellä olisi omatkin lapset?



Samoin jos ap ei ole osannut ottaa omaa tilaansa tässä liitossa, ei hän osaa sitä ottaa seuraavassakaan, ellei hän muutu. Ihan samalla tavalla tossun alle hän tulee jäämään, oli mies kuka tahansa.

Kun ei kerran töihinkään jaksa mennä eikä muutenkaan jaksa edes lasten kanssa olla, niin voihan kyse olla masennuksesta. Aika raukkamaista on lähteä eroamaan, kun toinen on sairaana. Eikö tuo ole se vastamäki, jolloin tulee seistä puolison rinnalla.



Tietyy miehelläkin on velvollisuus ottaa vastaan apua, jos on sairas.

hei,te joiden mielestä minun pitäisi muuttua,niin miten sen teen,esimerkkejä,neuvoja??

omaa aikaa en juuri tarvitse,eikä siitä ollut kyse,vaan siitä ettei miestäni kiinnosta yhtään yhteinen perhe elämä..ei vaivaudu edes istumaan kotona tv:tä katsomaan..ja arvaatte varmaan,ettei ole nytkään kotona,vaan aamupäivästä asti ollu ties missä..kävi tässä syömässä ja lähti taas.

Ja tokihan voisin mieheni "pakottaa" viettämään edes yksi ilta kanssamme,mutta kokemuksesta tiedän ettei se ole nautinto kenellekään,vaan aika menisi miehen kiukutteluun..tahto pitää tulla mieheltä itseltään,ei pakottamalla..

Onko sillä joku toinen? Toisia?