Pitkä tyttö vuotta aiemmin kouluun?
Mitä mieltä olette+ tyttö on helmikuussa syntynyt ja todella ptkä ikäisekseen eli 3v oli 104 cm ja 4v oli 113 cm. Itse olen myös pitkä eli 181 cm ja varmaan tytöstä tulee myös pitkä. Mietin vain, kun itse olen ollut koulukiusattu pituuteni tähden koko ala-asteen ja yläasteenkin, kun olin aina muita päätä pidempi. Itse sain siitä pahat traumat ja itsetunoni on vasta 25v jälkeen alkanut olla kunnossa. Haluaisin vain säästää lapseni tältä. VAikka kotona pituutta pidettäisiin normaalina niin koulutovereiden (poikien) mielipiteet ja ivailut ovat ikäviä. Koin aina olevani todella epänormaali ja ruma pituuteni tähden. Mielipiteitä. Lisäksi tytöllä on 2.5v vanhempi isosisko, joka on suunilleen saman kokoinen kuin pitkä pikkusiskonsa.
Kommentit (10)
Itse olin koko ala-asteen ajan luokan pisin, mutta se ei onneksi häirinnyt. Itse asiassa se oli nimenomaan ylpeyden aihe. Siitä ei kiusattu, tai ainakaan en muista ikäviä kommentteja pituudestani. Joskus yläasteella osa pojista sitten kasvoi ohi. Itsekin olen pitkästä suvusta, ja pituus tuntuu normaalilta olotilalta.
Puistossa lasteni pituutta kommentoidaan lähes joka kerta tavatessani uusia äitejä lapsineen. Nelivuotiasta tyttöäni luullaan usein vähintään viisivuotiaaksi. Vastaan kommentteihin kertomalla meidän vanhempienkin olevan pitkiä. En ole osannut ajatella kommentteja pituudesta mitenkään loukkaavina tai tungettelevina. Lähinnä minullekin tulee mieleen se, että isokokoisilta lapsilta odotetaan heidän kokonsa takia enemmän kuin pienemmiltä samanikäisiltä.
Voitko ajatella tuota kiusaamisasiaa niin päin, että isokokoisen kimppuun eivät ihan kaikki uskalla edes yrittää. Ja todellakin se itsetunnon vankistaminen on taatusti hyvästä. Lapset varmaan huomaavat myös sen, jos jostain asiasta tai ominaisuudesta vaietaan kotona, ja tekevät siitä omat johtopäätöksensä. Äidilläni oli tapana sanoa, että "suuret on komeita, vaikkei ne komeita olisikaan". Opeta sinä sama omille tytöillesi! Kaikki mallitkinhan ovat vähintään 180 cm ja heitä kelpaa katsella kateellisena ylöspäin.
Koulun aloittaminen ennen oppivelvollisuus ikää vaati koulukypsyyden selvittämistä. Koulu kypsyystesteihin ei taida pituukäyrä vaikuttaa.
Tuahille: tuo tyttö oli helmikuussa syntynyt, joten hän on jo aika "vanha" mennessään kouluun, joten todennäköisyys sille, että hän olisi koulukypsä jo vuotta aiemmin (ollessaan n. 6,5-vuotias) on aika suuri. Joulukuun lopulla syntyneet ovat kouluun mennessää vain hiukan vanhempia. Lasteni hoitopaikassa on vuoden viimeisenä päivänä syntynyt tyttö. Hänen paras kaverinsa on syntynyt seuraavana vuonna helmikuun ekoina päivinä. Tytöillä on ikäeroa paria päivää yli kuukausi, mutta eri vuonna menevät kouluun.
Mutta tuohon pituuteen: olen itse 174 cm pitkä ja nykyisin sinut pituuteni kanssa. Myös minun pituuttani aikoinaan kommentoitiin, mutta molemmat siskoni ovat minua vielä n. 5 cm pitempiä, joten pääsin ehkä hiukan heitä vähemmällä. Pojat eivät kyllä koskaan kiusanneet minua pituuteni takia, ilkeyksiä tuli tyttöjen puolelta. Ja koulun näytelmissä sain olla äiti tai joku muu tylsä. Ikinä en päässyt enkeliksi tai keijuksi tai mitä niitä nyt olikaan. Myös joiltain opettajilta tuli ilkeitä letkauksia lähinnä kyllä yläasteiässä. Minusta pituus ei automaattisesti aiheuta mitään kiusaamista. Tosin yläasteiässä omaikäiset pojat olivat lyhyempiä, joten mielenkiinto suuntautui sitten vanhempiiin poikiin.
Jos omasta tytöstäni (joka myös on helmikuun alussa syntynyt) kasvaa pitkä, lähtisin ehkä luomaan hänelle superhyvää itsetuntoa ja veisin vaikka joillekin tanssitunneille ym. oppimaan kehon hallintaa. Tämän taidan kyllä tehdä joka tapauksessa. Ja ihailisin itse hänen pituuttaan. Muistan, että minulle kiltit aikuiset sanoivat aikoinaan, että minut pitäisi viedä missikisoihin, ja se aikoinaan tuntui kivalta (olin n. 8-10-vuotias). Siitä tuli semmoinen kuva, että aikuisen on ihan OK olla pitkä. Se antoi toivoa aikana, kun toivoi olevansa kuin muutkin tytöt, eli n. 10 cm lyhyempi.
Itse olin aikoinaan luokassa pituudelta 2.-3. ja aina kadehtin niitä vielä pitempia ja yritin näyttää pidemmältä. Meidänkin suvussa on pitkiä a niitä oli aina ihailtu.
Meidän 5v tyttö on myös helmikuussa syntynyt, pitempi kuin minä samassa iässä, reilu +2SD käyrää kasvaa. Eikä menee varmastikaan aiemmin kouluun, vaikka on sekä henkisesti että älyllisesti varmaankin aika kehittynyt. (viime syksynä jo kysyi moni, mm, myös joku alaluokan opettaja, käykö jo eskarissa - eli jo 2v ennen eskarin alotusta).
Itse puhutaan monesti lapsen kuullenkin pituudesta, ja aina vähän ihailevaan sävyyn, pikemmin joudun itseäni seuraamaan, että lapsilleni ei kehittyisi tunnetta, että ne lyhyet eivät ole ihan samanarvoisia ihmisiä (itse kun en pysty hyväksymään lyhyitä miehiä, saattaa joskus lipsahtaa jotain...). Ja ainahan sitä kuulee ihmisiltä "onpas pitkä tyttö..." - kehun vastaan, että onpas tosiaan ihanan pitkä, jokainen varmaankin ymmärtää, että se on hienointa, mitä voi olla, ja toivon mukaan lapsikin aistii ja omaksuu sen suhtaustumisen. Ja luuulen, että jos muiten ihmisten mielestä pituudessä olisi mitään pahaa, eivät ne edes kehtaisi sitä ääneen sanoa. Eihän kukaan menee sanomaan "onpas lapsellasi outo karsastus / onpas lapsesi lihava!" - vaikka kuinka katsoisi sitä, mutta eihän negattiivista voi mennä sanomaan!
Mutta lopetukseski kuitenkin semmoinen juttu - joskus usempi vuosi sitten laittoi hyvä kaverini tyttönsä vuotta aikaisemmin kouluun, vaikka oli silloin vielä vähän nuorempikin kuin sinun lapsesi. Keskustelin sattumalta siitä tutun kasvatusteteiten professorin kanssa, joka moitti päätöstä. Sanoin, että kun tuo tyttö on tosi iso, ei vaan pitkä, vaan myös aika lihava (oli sillä edelliselläkin luokalla kookkain!). Ja siihen se pofessori sanoi, että sitten on ok, että ne isot ja lihavat tulevat tosi helposti kiusattuiksi, että se on melkein ainoa syy laittaa aiemmin kouluun. Siis huom! hänen mielestään klassinen "on nii fiksu ja lukeekin jo kirjoja..." ei ole mikään syy, koska se ei muutu vuodessa mihinkään ja henkinen kypsyys jne. Mutta koon takia kiusattuksi joutuminen on oikeasti vaara.
Eli - mielestäni kannattaisi vielä enemmän muokata suhtautumistasi lapsen pituuteen, kyllä lapsi tajua sinun hiljaisen "miksi ne kaikki siitä puhuvat, onko se epänormaalia!" tuntemuksesi! Lapselle kannattaa kehua pituuttaan, että hän sen oikeasti itse hyväksyy. Ja näytä hänelle myös,että itse nautit pituudestasi, malliahan hän sinusta ottaa! Ja jos hän on lihavakin, sitten kannattaa harkita sitä kouluun laittamista, kun se aika on käsillä, jos on muuten kypsä. Sitten pitää arvioita, miten hän itse suhtautuu pituuteensa (häveten tai ylpeydellä?).
Voi olla, että vaikka laittaisit lapsesi vuotta aikaisemmin kouluun (jos se on mahdollista), hän saattaisi silti olla luokan pisimpiä, mutta hänellä olisi ollut vuosi vähemmän aikaa vahvistaa minäkuvaansa ja itsetuntoaan.
Pitkiltä lapsilta usein odotetaan enemmän kuin "normaali"kokoisilta, mutta kyllä se toisinkin päin rassaa: lyhyen tytön äitinä ja itsekin lyhyenä tiedän, miten ärsyttää, kun luullaan, ettei osaa jotain asiaa vain siksi, kun on niin pieni.
Viimeksi eilen multa kysyttiin, onko tyttömme jo täyttänyt 4. Joo, on itse asiassa 5,5-vuotias. Pituutta oli 4-vuotiaana 96 cm ja 5-vuotiaana 103 cm. Tyttö osaa lukea ja kirjoittaa ja jonkin verran laskea, mutta normaaliin aikaan on tarkoitus laittaa kouluun, olivat taidot tai pituus mitä tahansa.
Summa summarum: kyllä sitä kiusaamisen aihetta joka lapsesta löytyy, jos niikseen tulee. Yritetään lapsillemme opettaa itsensä ja muiden hyväksymistä ja sitä, etteivät antaisi toisarvoisten seikkojen kahlita haaveita.
Koulukypsyystestit ovat "vaativia" juttuja. Oma tyttöni oliis mennyt jo 5v kouluun jos pituutta katsottaisiin. 5v oli 122cm ja nyt 6v 130cm
En kyllä laittaisi lasta pituuden takia vuotta aiemmin kouluun. Henkinen kypsyys ja sosiaaliset taidot on kuitenkin ikäistensä tasoa. Enemmän kiusatuksi tulee, jos on paljon muita sosiaalisissa taidoissa jäljessä ja muutenkin henkisessä kypsyydessä, älyssä yms yms. Lapsuus on muutenkin lyhyt ja loppuu äkkiä.Ei suinkaan kukaan halua sitä omalta lapseltaan vielä lyhentää. Sen sijaan opettaisin lapselle hyvää itsetuntoa. Että hän on hyvä ja arvokas pitkänä. Itse et ehkä vieläkään ajattele itsestäsi niin vaan siirrät ehkä tiedostamatta omaa traumaasi lapselle? Ehkä? Mutta minusta siis on hullua edes ajatella lasta kouluun aikaisemmin ULKOISEN olemuksen takia. Ei lapsesi ehkä kärsi pituudesta samalla lailla kuin sinä. opeta vahva itsetunto ja muutenkin suvaitsevuutta. Koko ei kerro kaikkea ihmisestä. Pitkät ja lyhyet, lihavat ja laihat ovat yhtä hyviä. Ehkä hänestä tulee ihailtu malli? Ei kunkin lapsen kohdalle tulevia vaikeuksia voi siloitella loputtomiin, se itsetunto pitää löytää itsestään ei äidin siloittamasta tieltä. Vahva pohja kantaa! Opeta sanomaan napakasti takaisin: Enkös olekin ihanan pitkä! Sinäkin olet ihana, vaikka olet lyhyempi".
Totta tuo, että tietyllä tasolla en ole päässyt traumoistani eroon. Itseni kohdalla kyllä tavallaan, koska olen tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta en niin hyvin, että uskoisin, että joku voi nauttia pitkänä olemisesta koulussa. Yritänkin varmaan sitten kannustaa lastani, että saisi hyvän itsetunnon, vielä hän ei edes tiedä olevansa erityisen pitkä, joten en siitä edes puhu, koska en halua että pituudesta tehdään asia, josta edes tarvitsee puhua. Ihmiset ovat erilaisia. Ärsyttää vain hirveästi, kun jo nyt kun joku kyselee lasten ikää, hän aina toteaa jotakin, että "no, onpaspitkä" tai "ei olisi uskonut, että vasta sen ikäinen". Harmittaa, että vieraat ihmiset rupevat pienestä pitäen toitottamaan sellaista viestiä, mistä kuultaa läpi "ei ole normaalia olla noin pitkä". Itse koin sitä aina ja haluaisin että oma tyttäreni kunnioittaisi itseään pitkänä eikä kokisi olevansa jotenkin väärällä tavalla erikoinen. Jos ymmärrät...
Itse olen koulussa ollessani ollut aina lapsenomaisen ylpeä siitä, että olin luokan pisin, poikien mittainen. Lastani ihmetellään myös normaalia pidemmäksi, ja siinä lähinnä huolestuttaa se, että toiset eivät ymmärrä pientä omanikäisekseen, ja häneltä näin odotetaan taitoja, mitä pienillä ei vielä ole. Tuskin vieraat ihmiset tarkoittavat tokaisuillaan mitään pahaa, mutta ikävää jos kuulet sen noin. Koeta olla tulkitsematta pituutta epänormaaliksi ainakaan lapsesi kuullen. Mutta en minäkään laittaisi pituuden takia aikaisemmin kouluun. Hyvällä itsetunnolla pituus ei muodostune miksikään kysymykseksi koulutiellä. Ja jos joku vielä kertoisi sen takuuvarman reseptin, miten oma lapsi saa niin hyvän itsetunnon, ettei joudu koulukiusatuksi tai -kiusaajaksi!?!
kiva kuulla positiivisia kokemuksia pitkänä tyttönä olemisesta. Itselläni se ei ollut positiivinen kokemus. Olen koittanut työstää asiaa niin, että pystyisin omaa tytärtäni mahdollisimman hyvin tukemaan. Kyllä meillä kotona ja sukulaiset suhtautuu normaalisti pitkään tyttöön, suvussa on paljon pitkiäkin, mutta puistossa yms. muualla olen todella kypsä niihin huomautuksiin, kuinka pitkä tyttö on. Kummallista, kun aikuisena on ihan normaalia olla 150, 160 , 170 tai 180 cm pitkä, mutta lapsilla vertaillaan heti muiden samanikäisten pituuteen. Yritän ohittaa asian yleensä enkä ikinä halua tyttöni kuullen hänen pituudestaan puhua muiden kanssa, ettei saisi kokemusta, että se on jotenkin huono asia.
Minua inhotti itseäni aina pienenä kommentit, että "pelaatko koripalloa". Inhoan joukkuepelejä ja harmittaa, että ainoa mitä muiden mielestä pitkät tytöt voi tehdä on pelata koripalloa. Aina kun joku sanoo omasta tyttärestäni jotakin pituuteen liittyvää siihen sävyyn, että se on kummallista, kuohahtavat vanhat omat muistot pintaan.