<3 <3 Kesäkeijujen vko 16 <3 <3
Heips!
Aloitellaas uutta viikkoa heti maanantaina, vaikka pääsiäisen vuoksi ihmiset on varmasti vielä viikonloppu-tunnelmissa. Mites on kukin jaksellut?
Kommentit (40)
Nyt on pakko kirjoitella, kun en oikein tiedä kenelle muullekaan tätä purkaisi...
Minua on synnytys pelottanut koko raskausajan. Myös sektio pelottaa, eli sekään ei olisi helppo ratkaisu. Sain lähetteen pelkopolille ja sitä aikaa odotinkin tosissaan... Ajattelin, että vihdoin saisin apua näihin pelkoihin ja voisin hieman rentoutua sen asian suhteen loppua kohden.
Tänään se kauan kaivattu aika sitten vihdoin oli, mutta vaikutus oli päinvastainen kuin toivoin. Kätilö ei suinkaan saanut minua rauhoittumaan, vaan tuntuu ennemminkin, että hän vei hukkuvalta sen viimeisenkin oljen korren ja nyt täällä yritetään kyynelten keskellä räpiköidä, että pysyisi jotenkuten järjissään, kun tietää synnytyksen - tavalla tai toisella - olevan väkisinkin edessä. Hyvähän se toisaalta on, ettei lupailla liikoja esim. kivunlievityksen suhteen, mutta silti kuulemani faktat saivat minut pelkäämään entistä enemmän.
Minun piti mennä pelkopolin jälkeen töihin, mutta soitinkin miehen hakemaan, kun en kehdannut niin itkuisilla silmillä lähteä ihmisten ilmoille. Ajattelin käyväni kotona rauhoittumassa ja meneväni sen jälkeen töihin, mutta siinä asiaa miehen kanssa puidessa menikin niin kauan etten ehtinyt töihin ollenkaan - enkä missään välissä tajunnut myöskään soittaa pomolle... Onneksi on ylityövapaita, joilla voi poissaolon selittää, mutta yleensä niiden käytöstä on kyllä sovittu etukäteen, joten hieman noloa maanantaina selitellä poissaoloa, kun todellista syytä en tällä kertaa halua kertoa, vaikka yleensä olenkin hyvin avoin. En kyllä olisi pystynytkään töihin, ajatukset niin vahvasti tässä asiassa, että olisi varmasti sielläkin mennyt itkeskelyksi eikä työt olisi edenneet mihinkään.
Mies yleensä osaa tukea minua hyvin, mutta tuntuu, ettei hän tajua miten iso möykky tämä asia minulle on ja miten paljon olen sitä miettinyt ja jopa valvonut. Kaipaisin enemmän tukea, kuin mihin hänen kärsivällisyytensä riittää. Vatvon samoja ajatuksia uudelleen ja vielä uudelleen, eikä hän näe siinä mitään järkeä kun asia ei etene. Miehen logiikalla pitäisi kai pystyä käymään asia kerran läpi ja sen jälkeen se on loppuun käsitelty...
Nyt tuntuu, että kallistun sektion puolelle. Mitenköhän sellaisenkin vain sitten saa, kun en tänään sitä vaatimalla vaatinut... Alatiesynnytys tuntuu tällä hetkellä siltä, että siinä on ihan liikaa kätilön armoilla ja että vaihtoehtoja esim. kivunlievitykseen on olemassa JOS kaikki menee kuten oppikirjoissa. Ja sitähän ei kukaan voi etukäteen luvata. Eniten tällä hetkellä pelottaa ponnistusvaihe - siihen kun ei ensisynnyttäjälle ole tarjolla mitään kivun lievitystä! "Se on niin lyhyt hetki", totesi kätilö. Mielestäni tunti ei todellakaan ole lyhyt hetki, ja kun ensisynnyttäjällä se voi kestää kauemminkin!
Tunnetilani vaihtelee itkusta raivoon ja takaisin. Lähinnä tuntuu, että minut on huijattu tähän! Kaikki aina vakuuttelivat pelostani kuultuaan, että nykyään on kyllä NIIN hyvät puudutukset ja sektionkin saa pyytämällä. Kukaan ei vain kertonut, että jokaisessa kivunlievityskeinossa on pitkä lista kriteereitä, joiden tulee täyttyä ja vaikka sektioajan saisikin, niin sen saa lasketun päivän tienoille ja jos lapsi päättää tulla aikaisemmin maailmaan niin silloin sektio ei välttämättä toteudukaan...
Ja älkää kukaan vain erehtykö lohduttamaan sanomalla, että kyllä siitä hengissä selviää. En minä sitä pelkääkään. Ennemminkin pelkään, että se kuuluu kategoriaan sattuu niin kovaa, että toivoo kuolevansa ja pelkää ettei kuolekaan...
Minä80:
Olen juuri valvonut viime yön saman asian takia. Toki minulla pelko ei varmaankaan ole samaa tasoa kuin sinulla koska nyt en ole enää itkenyt asian takia. Joulun tienoilla uhosin että lapsi tulee sektiolla ulos minä nimittäin laitan jalat ristiin. Kuitenkin moni asia sai pääni kääntymään alatiesynnytyksen puolelle kun tarkemmin asiaa mietin. Kannattaa kuitenkin lähteä synnytykseen avoimin mielin. Itselläni oli nopea ensisynnytys. kuusi tuntia kesti ja ponnistusvaihe oli tästä 11min. Silti minulle jäi kauhea kammo synnytyksestä vaikka kaikki tapahtui nopeasti. Periaatteessa tuskaisin aika oli viimeisten senttien lähtö kohdun suulla. Minulla oli kivun lievityksenä akvarakkulat ja ilokaasu. Kaasusta minulla ei ollut mitään hyötyä mutta rakkuloista kylläkin. Aivan mahtavat kun selkäkivut hävisi ja pystyi keskittymään supistusten tuloon. Nyt jätän kaasun pois koska pää meni siitä ihan sekaisin mutta ajattelin kokeilla kohdunkaulapuudutusta. Toki vesi amme on myös se mitä nyt ajattelin kokeilla. se kuulemma rentouttaa tosi kivasti. Kannattaa miettiä että mitä tapoja haluaa kokeilla synnytyksessä. Minä mietin että veden ja akvarakkuloiden lisäksi siis kohdunkaulapuudutus ja jakkaralla synnytys jotta maanvetovoima hoitaa lapsen ulostulon. Itse pelkään kaikkein eniten epparia. joten teen kaikkeni jotta sitä ei tarivtsisi tehdä. Olen jo aloittanut välilihan öljyämisen. Mielestäni kivut on joissain vaiheissa kovat mutta ponnistusvaihe ei ainakaan itselläni ollut niin kivulias että puudutetta olisi tarvinnut. niin kuin aiemmin sanoin niin kivuliaimmat oli viimeiset sentit ja ne supistukset. Nyt päätin että nämä viimeiset avautumiskivut saavat nyt lievittyä siis kohdunkaulapuudutuksella jotta pystyy rentoutumaan.
On inhottavaa jos sinulla ei ollut mitään hyötyä pelkopolista. Yritä vain rentoutua ja käydä esim mielikuva harjoittelua. Synnytykset eivät koskaan kyllä mene niinkuin on suunnitellut mutta kannattaa miettiä mitä sinä haluat.
Itse pelkään epparin lisäksi myös synnytksen jälkeistä aikaa. Sitä miten jaksan taas hoitaa sitä pientä vauvaa ja saanko taas masennuksen. No nyt olen toki toisella jo viisaampi ja osaan hakea apua ajoissa.
En tiedä oliko tästä mitään apua sinulle mutta ymmärrän täysin pelkosi ja toivon että löydät ratkaisun asiaan. Mikäli pelkäät kipua niin kannattaa ehdottomasti miettiä myös sektio ratkaisua. kuitenkaan ei sekään täysin kivutonta ole...siis sen leikkauksen jälkeinen elämä. Molemmissa on varmasti omat hyvät ja huonot puolet. Synnytys on kuitenkin sellainen kokemus että on hienoa että itsekin on kokenut sen...tämä on vähän niin kuin miehillä armeijajutut niin naisilla on synnytyskokemukset.
Tule ihmeessä kertomaan kuulumisia jatkossakin.
t. tr02 33+3
Olen hirveän pahoillani puolestasi ettei pelkopolista ollut apua. Saitko uutta aikaa sinne tai muuta? Käsittääkseni niissä pääsee yleensä käymään useamman kerran.
Minulla ei sen kummemmin ole mitään pelkoja ollut synnytyksen suhteen mutta oma ensimmäinen synnytykseni meni hyvin, kesto 10h 10min ja se 10min oli sitä ponnistusvaihetta, eli hyvinkin nopeasti saattaa vauva tulla maailmaan.
Kivun lievityksestä täytyy sanoa että epiduraali on aivan mahtava aine, se vei ainakin minulta ihan kaikki kivut ja sitähän saa lisää jos synnytys pitkittyy. Toinen mikä minulla auttoi todella hyvin oli joku kipupiikki joka laitetaan kankkuun (nyt viisaammat kertomaan mikä se on nimeltään), sen sain melkein heti kun supistukset alkoivat olla kivuliaampia. Ja vesi on tietysti aivan loistava kivunlieventäjä, uskomatonta mutta totta.
En ole varma tuosta ponnistusvaiheen puudutuksesta mutta eiköhän siihenkin jotain ole tarjolla jos ponnistusvaihe pitkittyy, se ainakin mikä laitetaan kohdunsuulle?
Ja pakko tähän loppuun vielä laittaa että vaikka se kipu onkin kamalaa (avautumisvaiheessa, ei niinkään ponnistusvaiheessa kuten tr02:kin totesi) niin se on aivan käsittämätöntä että kuinka se vaan häipyy unohduksiin kun on lapsen maailmaan saattanut.
Toivottasti pääset sinuiksi pelkojesi kanssa ja saat toivomasi synnytystavan, kumpaan sitten kallistutkaan.
Ruu ja masu rv32+1 (tai jotain sinnepäin)
Voi harmi, että pelkopoli aiheutti sinulle vain pahemman olon! Itsellä kun taas tuli ensimmäisen käynnin jälkeen paljon helpottuneempi olo. Ensi viikolla taas uusi aika. Minulle kätilö sanoi tuosta kipuasiasta, että heti kun kivut kotona alkavat olla liian kovat, voi tulla sairaalaan ja saa siihen apua (vaikkei supistuksia olisi ollutkaan säännöllisesti sitä neuvolan yleensä suosittelemaa kahta tuntia). Jos siinä kohtaa sitten huomataankin sairaalassa, että synnytys on jo niin pitkällä ettei esim. epiduraalia voida enää antaa, on tämä vain hyvä asia, koska tällöin synnytys on edennyt jo niin pitkälle että olet itse selvinnyt kivusta omin avuin kotona todella pitkälle. Tämän jälkeen on kuitenkin vielä käytettävissä tosiaan noita kohdunkaulansuun puudutteita, jotka helpottavat jonkin verran myös ponnistuskipuja, samoin ilokaasua voidaan antaa loppumetreille saakka. Ponnistusvaihe ei kuulemma ole ensisynnyttäjilläkään kuin maksimissaan 1 h (näinkin pitkä aika lienee aika harvinaista, käsittääkseni 15-30 minuuttia on yleisin) ja jos tästä pitkittyy tai jos huomaavat että äidin voimat alkavat jo sitä ennen huveta, auttavat kätilöt vauvan maailmaan imukupilla, tai pihdeillä, ja jos näistäkään mikään ei tepsi, tehdään hätäsektio (joka kuulostaa pelottavammalta kuin mitä se on). Kätilö kertoi minulle, että käytännössä vauva saadaan tarvittaessa todella nopeasti ulos, jos joku alkaa mennä pieleen, tai esim. kivut ovat niin kovat, ettei itse pystyisi tekemään enää mitään. Minua ainakin lohdutti pelkoihini nuo tiedot. Toivottavasti auttoi edes vähän sinuakin. Kannattaa kuitenkin ehkä vielä mennä uudestaan sinne pelkopolille, ja kertoa suoraan, että ensimmäinen kerta sai sinut pelkäämään vielä enemmän. Ehkä pääsisitte sitten yhdessä johonkin ratkaisuun siellä, esim. sektioon. Jos kätilö ei sinua ymmärrä, voit neuvolassa kertoa asiasta ja voitte siellä koittaa miettiä jotain ratkaisua asiaan. Terveyskeskuslääkärihän voi myös kirjoittaa synnytystavaksi tuon sektion, jos siihen päädytte yhdessä voimakkaan pelkosi takia.
Ja tuosta sektio-päätöksestä vielä: jos sektioon päädytään, esim. pelon tai vaikka rakenteellisen synnytysesteen vuoksi, sektioaika voidaan varata paljon laskettua-aikaa aikaisemmaksi, jolloin varmistetaan ettei vauva synny ainakaan sitä ennen. Toisaalta, vaikka synnytys käynnistyisi ennen sektioaikaa, varmasti he tekevät silti sektion (kutsuttakoon sitä sitten tässä vaikka hätäsektioksi). Eli ei se sulje sitä sektiota pois, vaikka synnytys ehtisikin käynnistyä. Sektio joudutaan vaan tällöin toteuttamaan ns. päivystävän synnytyslääkärin toimesta hätäsektiona. Mutta ihan rutiinia se on näille synnytyslääkäreille, nimi "hätäsektio" vaan saa asian kuulostamaan jotenkin vaarallisemmalta mitä se onkaan. Yritä siis olla rauhallisin mielin,ja soita vaikka heti maanantaina neuvolaan, jos menisit sinne juttelemaan asiasta terveydenhoitajan kanssa?
Anneh: kiva kuulla sinusta taas pitkästä aikaa! mietinkin tässä joku päivä, että onko jotain tapahtunut (esim. synnytys käynnistynyt ennenaikaisesti), kun et ollut pääsiäisen jälkeen käynyt täällä mitään kirjoittelemassa. Mutta hyvä että olet taas kuvioissa mukana & kaikki on hyvin! :)
Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!
Fanny81+salamatkustaja (rv 32+5)
.. juu kiva juttu, näköjään äskeinen tekstini tallentui tänne 4:ään kertaan!? Ilmoitti minulle joka kerta, ettei keskusteluihin voi tällä hetkellä tallentaa mitään, ja minähän sitten koitin joka kerta uudestaan tallennusta. Näköjään sittenkin tuli kaikki tallennukset tänne näkyviin. Sorry siis, tuli vähän tuhlattua tilaa, toivottavasti operaattori huomaa poistaa nuo ylimääräiset viestini pois...
Aurinko paistaa ja muutto etenee, töihin pitäis iltavuoroon raahautua... Siinäpä sitä.
Mutta tähän synnytyspelkojuttuun lykkään minäkin sanasen. Minä80 onko todella niin, et pelkopolilla ei ole tarjota sulle tuon kummempaa kätilöä juttukaveriksi? Tai siis teidän kemiat ei todella ole kohdanneet, jos sulle on noin kurja olo jäänyt!!!! Se, mitä siellä on sanottu/tarkoitettu on nyt kyllä menny aika vinoon... Pyydät ehdottomasti uuden ajan ja selität nykyisen olos!!! Tuo ei ole pelkopolin tarkoitus! Ja sit vielä niin, et aika oli perjantaina, jonka jälkeen joudut yksin murehtimaan koko viikonlopun asiaa...
Ne miehet on juuri niin suoraviivaisia, niiden on hankala ymmärtää, et saman asian läpikäymiseen tarvitaan monta kertaa ja paljon aikaa purkaa ajatuksia uudelleen, etsiä uusia näkökulmia ym. Toivottavasti asiasta ei kuitenkaa tarvi tehdä riidan siementä sillä että sinä "jankutat", etkä pääse asian yli... Miehen on muutenkin vaikea etenki ensimmäisen kohdalla asettua mitenkään sun asemaas, kun ei ole vielä isäksi tullut... Sinähän olet jo sillä tavalla äiti, että sinun sisälläsi liikutaan ja touhutaan, vauva on jo valtava osa sinun elämääsi, toisin kuin isän...
Mutta se synnytys itsessään: Mä olen sen tehnyt nyt 2,5v:n aikana kahdesti ja molemmilla kerroilla aika samalla kaavalla; epiduraalipuudutuksessa. Enkä haluais vaihtaa synnytystapaani mitenkää. Toivottavasti ei tarvi. Synnytystarinoita on yhtä monta kuin on synnytyksiäkin, mut kaikkia niitä yhdistää se polttava kipu, jonka aikana tuntuu, et kerta kaikkiaan halkeaa keskeltä kahtia, mut sit yhtäkkiä saa huomata, ettei halkeakaan... Ja kun kaikki menee hyvin (oppikirjasynnytystä ei kyllä oikeasti ole olemassa!), palkinto on sellainen, että vaikka mitä olisi ennemmin tapahtunut, on kaikki kipu, huoli ja murhe poissa!
Sanotaan, että synnytyskivuissa on jotain niin alkukantaista voimaa, että ensimmäiselläkin synnytyskerralla äiti "tietää" mitä tulee tapahtumaan ja yltyvä kipu antaa supistus supistukselta enemmän voimaa ponnistukseen (toisin kuten yleensähän kipu on ihmiselle lamauttava tunne).
( . ) Olin loppuviikosta pari päivää sairaslomalla ja tänään käyn kokeilemassa töiden tekoa iltavuoron verran (siis olen sh). Jos olo ei helpotu, saa työt mun puolestani sitte jo olla... Yhdestä työvuorosta palautuminen kesti viime viikollaki 2vuorokautta!!! Mä turpoan ja väsyn niin, etten tahdo päästä kävelemään :( On ärsyttävää, kun kahdella aiemmalla kerralla olen ollut elämäni kunnossa koko raskauden ajan ainoana vaivanani närästys. Nyt olen niin kipeä ja kankea ja ylitunteellinen ja ja ja... Onneksi ei sentään supistele! Ja mua inhottaa ehkä kaikkein eniten just nyt se, et mä oon aloittanu nykyisessä työpaikassani lokakuussa ja nyt jo joudun sanomaan pomolle, ettei musta ehkä nyt olekaan näihin hommiin just nyt...
Mutta. Lopetan paatokseni tähän. Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Luuk@ & Oiva 30+2
Meillä alkaa äippäloma samoihin aikoihin,mullakin alkaa 30.4 nyt äippäloma. Vois suunnitella tapaamista sitten jollekkin päivälle, kun nää isommat on kerhossa.Meillä kerhot näillä tiistaisin iltapäivällä tai torstaisin heti aamusta. Tosin riippuu ihan siitäkin että olen vielä ja ehjä ja kotona.
Mutta toivotaan että päästään näkyilemään tuolloin.
Täällä kaikki ok toistaiseksi, tosin toissapäivä oli vaikea taas oireiden kanssa. Paineet nousi humisemalla puolen tunnin sisällä ylös,ja oireetkin olivat sen kaltaisia.Samalla nousi proteiinit plussalle taas. Joten päivä kerrallaan mennään.
Tari rv 33+1
Synnytyspelkoa potevia haluan yrittää edes sen verta rohkaista..että ihan oikeasti niitten kipujen kans siirtyy ihan toiseen maailmaan kun synnytys pikkuhiljaa käynnistyy!Se tuli minullekkin yllätyksenä esikoista synnyttäessäni! Eka synnytykseni kesti 17 tuntia, josta ponnistusvaihe tunnin..aika ei tuntunut läheskään niin pitkältä vaan meni nopeasti siellä jossain ihme synnytyshorkassa!Ja supistukset on helpompi sietää kun rauhassa aina keskittyy sen tulemiseen, muistaa hengittää..miettii vain että nyt se supistus tulee, mutta menee pian ohi ja saa taas hengähtää..eikä ala panikoimaan että apua saattuu sattuu ja pidättää henkeään viimeiseen asti!Epiduraali oli kuin seisemäs taivas..jopa nukahdin hetkeksi kesken kovien supistusten! Touhu on kovaa ja oli varmasti elämäni kovin maratoni, mutta avoimin mielin lähden tätä toista synnyttämään ja luotan että luontoäiti taas hoitaa hommat. Ja siellä pitäärohkeasti tehdä mikä parhaalle tuntuu..minä pyörin supistelujen aikaan jumppapallon päällä ja liikuin ympäri sairaalaa..ei mitään mahdollisuutta että olisivat kytkeneet mut koko ajaksi johonkin sänkyyn..tippaan tai käyrälle..hyvä kun ponnistusvaiheen alkaessa saivat mut rauhottumaan sängylle=) Ainoa mikä vähän huolettaa on se kun ainakaan täällä Jyväskylän keskus-sairaalassa ei enää käytetä ilokaasua!?
Sitten muuta löpinää...
Täällä hörpitään kofeiinitonta teetä hunajalla höystettynä..kurkku kipeä ja pää ihan turtana flunssan tulosta..raskaana ei oikein kai tän kummempia lääkkeitä ole flunssan lievitykseen!?
Mulla huomenna taas parvokontrolli äippäpolilla..ja samalla ajattekin pyytää lopullisen painoarvion tai jonkun tilannekatsauksen sen suhteen, että tämä vauvahan on tosiaan kasvanut yläkäyrän yläpuolella koko ajan ja sf on ollut sen mukainen! Vähän outoa, kun ei tämä maha minusta nyt NIIN iso ole, mutta ei kait se sitä tieten tarkoita.
On tämä raskaana oleminen vaan melkoista aikaa..paremmalla hetkellä alkaa oikein huvittamaan tämä jatkuva ähkiminen ja yölliset ättyröinnit..kun ei vaan uni tule tai sitten on jotain yöllisiä vaivoja..kuten mulla pahin ehkä närästys! Ja välillä muuten vaan tuskailee, kun olen tottunut nukkumaan aina mahallaan..ja voi apua että välillä ahistaa kun ei saa mukavaa nukkuma-asentoaan=)
Jep, mutta käykääpäs kuulumisia kirjoittelemassa..mukava aina lueskella=)
Sinniäinen 31+3 ....oho aika pitkällä jo, ihanaa=)
Yritin jo kertaalleen laittaa tätä viestiä tänne, mutta sivusto ilmoitti jälleen kerran "keskustelut hetkellisesti poissa käytöstä". Jospas nyt onnistuisi.
Kiitos tr02, Ruu, Fanny81 ja Luuk@ myötätunnosta. Oloni on perjantaista rauhoittunut, vaikka asia ei todellakaan ole vielä ratkennut mihinkään suuntaan. Jotenkin vain olen saanut itseni rauhoiteltua sillä, että tässä on vielä useampi viikko aikaa selvitellä asiaa.
Olisin saanut uuden ajan, mutta se olisi ollut samalle kätilölle, joten en uskonut siitä olevan mitään hyötyä. Kemiamme eivät todellakaan kohdanneet... Olen lukenut tarinoita siitä, kuinka synnyttäjä on ollut iloinen saadessaan saman tutun pelkopolin kätilön synnytykseen. MInusta taas tuntuu, että jos alatiesynnytykseen päädyn, niin en ainakaan halua sitä kätilöä, hän ei todellakaan osannut tukea minua.
Lääkärille sain usean vaatimuksen jälkeen ajan synnytystapa-arvioon, sillä haluan luotettavan kokoarvion. Minua on myös jäänyt vaivaamaan rakenneultrassa kätilön sanoma kommentti siitä, että kohtuni on jotenkin oudon mallinen - ja uskon sen pitävän paikkansa, en nimittäin kertaakaan raskausaikana ole tuntenut liikkeitä oikealla alamahalla (ja istukka on suoraan edessä, joten sillä ei pitäisi olla vaikutusta), vaan vauva majailee vinottain, nykyisin pää vasemmalla alhaalla ja jalat oikealla ylhäällä. Eräällä tutullani oli poikkeava kohdun rakenne, joka huomattiin vasta synnytyksessä ja sen takia synnytyksessä tuli ongelmia ja haluan itse välttyä samalta. Lääkäriaika on vasta rv 37, eli sitä pitää odotella pitkään... Aiemmin kokoarvio voi kuulemma mennä pahastikin metsään, siksi niin myöhään. Onneksi on oma neuvola jo ensi viikolla.
Fanny81:lle on pakko kommentoida: Olen ehkä hankkinut liikaa tietoa, joten ihan helpolla minua ei saa rauhoiteltua. Ensinnäkin: imukupin tai pihtisynnytyksen kohdalla on käytännössä pakko tehdä välilihan leikkaus. Leikkaushaava voi olla pitkäänkin kipeä ja arpi vaivata myöhemminkin esim. seksielämää. Joten kuten tr02 haluan välttyä siltä keinolla millä hyvänsä. Joten noilla keinoilla vauvaani EI auteta maailmaan, ellei se vauvan voinnin vuoksi ole aivan välttämätöntä. Toiseksikin: Hätäsektio on nimensä mukaisesti hätätilanteita varten. Olen useammastakin lähteestä kuullut, ettei pelko ole riittävä syy saada hätäsektiota. Jos joku minulle moista lupailee, niin haluan sen kirjallisena, muuten pidän sitä vain valheellisena rauhoittelu-yrityksenä. Kolmanneksi: Tuo, että synnytys olisi edennyt kotona jo niin pitkälle, ettei epiduraalia voi antaa on yksi pahimmista painajaisistani. Minua ei yhtään lohduta se, että on selvitty jo niin pitkälle ilman puudutusta, jos se tarkoittaa, että loppukin on selvittävä ilman. Vaikka pari tuntia on ihmiselämässä lyhyt aika, niin siinä tilanteessa se ei takuulla tunnu siltä. Kohdunkaulan puudutteen saaminen edellyttää, että on kohdunkaulaa jäljellä riittävästi, mihin sen voi pistää, joten ihan loppuvaiheessa sekään ei tule kysymykseen. Ponnistusvaiheeseen on olemassa puudute (pudentaali, jos muistan nimen oikein), mutta pelkopolin kätilön mukaan TAYS:issa (joka sentään on yliopistollinen sairaala!) vain n. joka toinen synnytyslääkäri osaa sen laittaa, joten on lähinnä tuurista kiinni sattuuko omalle kohdalle lääkäri joka sen osaa, eikä sitä muutenkaan kuulemma yleisesti käytetä ensisynnyttäjillä. Tarkoitus ei ole pahentaa kenenkään muun pelkoja, vaan kertoa ne faktat, joiden vuoksi ihan heppoiset vakuuttelut eivät minun pelkojani poista.
tr02: Olet ensimmäinen, jolta kuulen positiivisia kommentteja aqua-rakkuloista. Tähän mennessä olin ajatellut että niitä en ainakaan kokeile, sillä kaikki ovat vain sanoneet, että niiden laittaminen sattuu pirusti, eivätkä ne edes auta kunnolla.
Ja vielä muita kuulumisia:
Mahassa melskataan taas oikein kunnolla. Moni sanoo, että näillä viikoilla potkut vaimenevat, mutta täällä vain kerätään lisää voimaa potkuihin ja välillä itsekin säpsähdän kun yllättäen tulee kylkiluiden suuntaan terävä potku. Harjoitussupistuksia on nyt ollut parina päivänä aika reilustikin. Molempina päivinä kiertelin kaupungilla useamman tunnin ja ilmeisesti rasituksen vuoksi sitten illalla supistelee. Ne eivät vielä ole kipeitä, mutta hieman tukalan olon kyllä tekevät, niin etten esim. pysty nukahtamaan ennen kuin loppuvat. Yllättävän hyvin jaksoin kyllä viellä kaupungilla kierrellä. Varsinkin lauantaina mietin kotiin tullessa, että olisi pitänyt ottaa askelmittari mukaan, varmasti tuli päivän askelsaldo kasaan.
Tänään kiersin kirpputorilla useamman tunnin. Tavaroiden katselemiseen ei välttämättä olisi tarvittu niin kauaa, mutta tungoksessa ei päässyt etenemään nopeammin. Nyt osaan jo vähän rajoittaa vauvan vaatteiden ostamista, mutta jotain pientä tarttui silti matkaan, esim. ihana hattu ensi talveksi, jossa on karhun korvat. Kestovaippoja löysin edullisesti ja imetystyynyn, ne olivat ihan tarpeellisia hankintoja.
Nyt pitää jatkaa iltatoimia niin pääsee nukkumaankin.
Synnytyspelkoa potevia haluan yrittää edes sen verta rohkaista..että ihan oikeasti niitten kipujen kans siirtyy ihan toiseen maailmaan kun synnytys pikkuhiljaa käynnistyy!Se tuli minullekkin yllätyksenä esikoista synnyttäessäni! Eka synnytykseni kesti 17 tuntia, josta ponnistusvaihe tunnin..aika ei tuntunut läheskään niin pitkältä vaan meni nopeasti siellä jossain ihme synnytyshorkassa!Ja supistukset on helpompi sietää kun rauhassa aina keskittyy sen tulemiseen, muistaa hengittää..miettii vain että nyt se supistus tulee, mutta menee pian ohi ja saa taas hengähtää..eikä ala panikoimaan että apua saattuu sattuu ja pidättää henkeään viimeiseen asti!Epiduraali oli kuin seisemäs taivas..jopa nukahdin hetkeksi kesken kovien supistusten! Touhu on kovaa ja oli varmasti elämäni kovin maratoni, mutta avoimin mielin lähden tätä toista synnyttämään ja luotan että luontoäiti taas hoitaa hommat. Ja siellä pitäärohkeasti tehdä mikä parhaalle tuntuu..minä pyörin supistelujen aikaan jumppapallon päällä ja liikuin ympäri sairaalaa..ei mitään mahdollisuutta että olisivat kytkeneet mut koko ajaksi johonkin sänkyyn..tippaan tai käyrälle..hyvä kun ponnistusvaiheen alkaessa saivat mut rauhottumaan sängylle=) Ainoa mikä vähän huolettaa on se kun ainakaan täällä Jyväskylän keskus-sairaalassa ei enää käytetä ilokaasua!?
Sitten muuta löpinää...
Täällä hörpitään kofeiinitonta teetä hunajalla höystettynä..kurkku kipeä ja pää ihan turtana flunssan tulosta..raskaana ei oikein kai tän kummempia lääkkeitä ole flunssan lievitykseen!?
Mulla huomenna taas parvokontrolli äippäpolilla..ja samalla ajattekin pyytää lopullisen painoarvion tai jonkun tilannekatsauksen sen suhteen, että tämä vauvahan on tosiaan kasvanut yläkäyrän yläpuolella koko ajan ja sf on ollut sen mukainen! Vähän outoa, kun ei tämä maha minusta nyt NIIN iso ole, mutta ei kait se sitä tieten tarkoita.
On tämä raskaana oleminen vaan melkoista aikaa..paremmalla hetkellä alkaa oikein huvittamaan tämä jatkuva ähkiminen ja yölliset ättyröinnit..kun ei vaan uni tule tai sitten on jotain yöllisiä vaivoja..kuten mulla pahin ehkä närästys! Ja välillä muuten vaan tuskailee, kun olen tottunut nukkumaan aina mahallaan..ja voi apua että välillä ahistaa kun ei saa mukavaa nukkuma-asentoaan=)
Jep, mutta käykääpäs kuulumisia kirjoittelemassa..mukava aina lueskella=)
Sinniäinen 31+3 ....oho aika pitkällä jo, ihanaa=)
Kiitos tr02, Ruu, Fanny81 ja Luuk@ myötätunnosta. Oloni on perjantaista rauhoittunut, vaikka asia ei todellakaan ole vielä ratkennut mihinkään suuntaan. Jotenkin vain olen saanut itseni rauhoiteltua sillä, että tässä on vielä useampi viikko aikaa selvitellä asiaa.
Olisin saanut uuden ajan, mutta se olisi ollut samalle kätilölle, joten en uskonut siitä olevan mitään hyötyä. Kemiamme eivät todellakaan kohdanneet... Olen lukenut tarinoita siitä, kuinka synnyttäjä on ollut iloinen saadessaan saman tutun pelkopolin kätilön synnytykseen. MInusta taas tuntuu, että jos alatiesynnytykseen päädyn, niin en ainakaan halua sitä kätilöä, hän ei todellakaan osannut tukea minua.
Lääkärille sain usean vaatimuksen jälkeen ajan synnytystapa-arvioon, sillä haluan luotettavan kokoarvion. Minua on myös jäänyt vaivaamaan rakenneultrassa kätilön sanoma kommentti siitä, että kohtuni on jotenkin oudon mallinen - ja uskon sen pitävän paikkansa, en nimittäin kertaakaan raskausaikana ole tuntenut liikkeitä oikealla alamahalla (ja istukka on suoraan edessä, joten sillä ei pitäisi olla vaikutusta), vaan vauva majailee vinottain, nykyisin pää vasemmalla alhaalla ja jalat oikealla ylhäällä. Eräällä tutullani oli poikkeava kohdun rakenne, joka huomattiin vasta synnytyksessä ja sen takia synnytyksessä tuli ongelmia ja haluan itse välttyä samalta. Lääkäriaika on vasta rv 37, eli sitä pitää odotella pitkään... Aiemmin kokoarvio voi kuulemma mennä pahastikin metsään, siksi niin myöhään. Onneksi on oma neuvola jo ensi viikolla.
Fanny81:lle on pakko kommentoida: Olen ehkä hankkinut liikaa tietoa, joten ihan helpolla minua ei saa rauhoiteltua. Ensinnäkin: imukupin tai pihtisynnytyksen kohdalla on käytännössä pakko tehdä välilihan leikkaus. Leikkaushaava voi olla pitkäänkin kipeä ja arpi vaivata myöhemminkin esim. seksielämää. Joten kuten tr02 haluan välttyä siltä keinolla millä hyvänsä. Joten noilla keinoilla vauvaani EI auteta maailmaan, ellei se vauvan voinnin vuoksi ole aivan välttämätöntä. Toiseksikin: Hätäsektio on nimensä mukaisesti hätätilanteita varten. Olen useammastakin lähteestä kuullut, ettei pelko ole riittävä syy saada hätäsektiota. Jos joku minulle moista lupailee, niin haluan sen kirjallisena, muuten pidän sitä vain valheellisena rauhoittelu-yrityksenä. Kolmanneksi: Tuo, että synnytys olisi edennyt kotona jo niin pitkälle, ettei epiduraalia voi antaa on yksi pahimmista painajaisistani. Minua ei yhtään lohduta se, että on selvitty jo niin pitkälle ilman puudutusta, jos se tarkoittaa, että loppukin on selvittävä ilman. Vaikka pari tuntia on ihmiselämässä lyhyt aika, niin siinä tilanteessa se ei takuulla tunnu siltä. Kohdunkaulan puudutteen saaminen edellyttää, että on kohdunkaulaa jäljellä riittävästi, mihin sen voi pistää, joten ihan loppuvaiheessa sekään ei tule kysymykseen. Ponnistusvaiheeseen on olemassa puudute (pudentaali, jos muistan nimen oikein), mutta pelkopolin kätilön mukaan TAYS:issa (joka sentään on yliopistollinen sairaala!) vain n. joka toinen synnytyslääkäri osaa sen laittaa, joten on lähinnä tuurista kiinni sattuuko omalle kohdalle lääkäri joka sen osaa, eikä sitä muutenkaan kuulemma yleisesti käytetä ensisynnyttäjillä. Tarkoitus ei ole pahentaa kenenkään muun pelkoja, vaan kertoa ne faktat, joiden vuoksi ihan heppoiset vakuuttelut eivät minun pelkojani poista.
tr02: Olet ensimmäinen, jolta kuulen positiivisia kommentteja aqua-rakkuloista. Tähän mennessä olin ajatellut että niitä en ainakaan kokeile, sillä kaikki ovat vain sanoneet, että niiden laittaminen sattuu pirusti, eivätkä ne edes auta kunnolla.
Ja vielä muita kuulumisia:
Mahassa melskataan taas oikein kunnolla. Moni sanoo, että näillä viikoilla potkut vaimenevat, mutta täällä vain kerätään lisää voimaa potkuihin ja välillä itsekin säpsähdän kun yllättäen tulee kylkiluiden suuntaan terävä potku. Harjoitussupistuksia on nyt ollut parina päivänä aika reilustikin. Molempina päivinä kiertelin kaupungilla useamman tunnin ja ilmeisesti rasituksen vuoksi sitten illalla supistelee. Ne eivät vielä ole kipeitä, mutta hieman tukalan olon kyllä tekevät, niin etten esim. pysty nukahtamaan ennen kuin loppuvat. Yllättävän hyvin jaksoin kyllä viellä kaupungilla kierrellä. Varsinkin lauantaina mietin kotiin tullessa, että olisi pitänyt ottaa askelmittari mukaan, varmasti tuli päivän askelsaldo kasaan.
Tänään kiersin kirpputorilla useamman tunnin. Tavaroiden katselemiseen ei välttämättä olisi tarvittu niin kauaa, mutta tungoksessa ei päässyt etenemään nopeammin. Nyt osaan jo vähän rajoittaa vauvan vaatteiden ostamista, mutta jotain pientä tarttui silti matkaan, esim. ihana hattu ensi talveksi, jossa on karhun korvat. Kestovaippoja löysin edullisesti ja imetystyynyn, ne olivat ihan tarpeellisia hankintoja.
Nyt pitää jatkaa iltatoimia niin pääsee nukkumaankin.
Kiitos tr02, Ruu, Fanny81 ja Luuk@ myötätunnosta. Oloni on perjantaista rauhoittunut, vaikka asia ei todellakaan ole vielä ratkennut mihinkään suuntaan. Jotenkin vain olen saanut itseni rauhoiteltua sillä, että tässä on vielä useampi viikko aikaa selvitellä asiaa.
Olisin saanut uuden ajan, mutta se olisi ollut samalle kätilölle, joten en uskonut siitä olevan mitään hyötyä. Kemiamme eivät todellakaan kohdanneet... Olen lukenut tarinoita siitä, kuinka synnyttäjä on ollut iloinen saadessaan saman tutun pelkopolin kätilön synnytykseen. MInusta taas tuntuu, että jos alatiesynnytykseen päädyn, niin en ainakaan halua sitä kätilöä, hän ei todellakaan osannut tukea minua.
Lääkärille sain usean vaatimuksen jälkeen ajan synnytystapa-arvioon, sillä haluan luotettavan kokoarvion. Minua on myös jäänyt vaivaamaan rakenneultrassa kätilön sanoma kommentti siitä, että kohtuni on jotenkin oudon mallinen - ja uskon sen pitävän paikkansa, en nimittäin kertaakaan raskausaikana ole tuntenut liikkeitä oikealla alamahalla (ja istukka on suoraan edessä, joten sillä ei pitäisi olla vaikutusta), vaan vauva majailee vinottain, nykyisin pää vasemmalla alhaalla ja jalat oikealla ylhäällä. Eräällä tutullani oli poikkeava kohdun rakenne, joka huomattiin vasta synnytyksessä ja sen takia synnytyksessä tuli ongelmia ja haluan itse välttyä samalta. Lääkäriaika on vasta rv 37, eli sitä pitää odotella pitkään... Aiemmin kokoarvio voi kuulemma mennä pahastikin metsään, siksi niin myöhään. Onneksi on oma neuvola jo ensi viikolla.
Fanny81:lle on pakko kommentoida: Olen ehkä hankkinut liikaa tietoa, joten ihan helpolla minua ei saa rauhoiteltua. Ensinnäkin: imukupin tai pihtisynnytyksen kohdalla on käytännössä pakko tehdä välilihan leikkaus. Leikkaushaava voi olla pitkäänkin kipeä ja arpi vaivata myöhemminkin esim. seksielämää. Joten kuten tr02 haluan välttyä siltä keinolla millä hyvänsä. Joten noilla keinoilla vauvaani EI auteta maailmaan, ellei se vauvan voinnin vuoksi ole aivan välttämätöntä. Toiseksikin: Hätäsektio on nimensä mukaisesti hätätilanteita varten. Olen useammastakin lähteestä kuullut, ettei pelko ole riittävä syy saada hätäsektiota. Jos joku minulle moista lupailee, niin haluan sen kirjallisena, muuten pidän sitä vain valheellisena rauhoittelu-yrityksenä. Kolmanneksi: Tuo, että synnytys olisi edennyt kotona jo niin pitkälle, ettei epiduraalia voi antaa on yksi pahimmista painajaisistani. Minua ei yhtään lohduta se, että on selvitty jo niin pitkälle ilman puudutusta, jos se tarkoittaa, että loppukin on selvittävä ilman. Vaikka pari tuntia on ihmiselämässä lyhyt aika, niin siinä tilanteessa se ei takuulla tunnu siltä. Kohdunkaulan puudutteen saaminen edellyttää, että on kohdunkaulaa jäljellä riittävästi, mihin sen voi pistää, joten ihan loppuvaiheessa sekään ei tule kysymykseen. Ponnistusvaiheeseen on olemassa puudute (pudentaali, jos muistan nimen oikein), mutta pelkopolin kätilön mukaan TAYS:issa (joka sentään on yliopistollinen sairaala!) vain n. joka toinen synnytyslääkäri osaa sen laittaa, joten on lähinnä tuurista kiinni sattuuko omalle kohdalle lääkäri joka sen osaa, eikä sitä muutenkaan kuulemma yleisesti käytetä ensisynnyttäjillä. Tarkoitus ei ole pahentaa kenenkään muun pelkoja, vaan kertoa ne faktat, joiden vuoksi ihan heppoiset vakuuttelut eivät minun pelkojani poista.
tr02: Olet ensimmäinen, jolta kuulen positiivisia kommentteja aqua-rakkuloista. Tähän mennessä olin ajatellut että niitä en ainakaan kokeile, sillä kaikki ovat vain sanoneet, että niiden laittaminen sattuu pirusti, eivätkä ne edes auta kunnolla.
Ja vielä muita kuulumisia:
Mahassa melskataan taas oikein kunnolla. Moni sanoo, että näillä viikoilla potkut vaimenevat, mutta täällä vain kerätään lisää voimaa potkuihin ja välillä itsekin säpsähdän kun yllättäen tulee kylkiluiden suuntaan terävä potku. Harjoitussupistuksia on nyt ollut parina päivänä aika reilustikin. Molempina päivinä kiertelin kaupungilla useamman tunnin ja ilmeisesti rasituksen vuoksi sitten illalla supistelee. Ne eivät vielä ole kipeitä, mutta hieman tukalan olon kyllä tekevät, niin etten esim. pysty nukahtamaan ennen kuin loppuvat. Yllättävän hyvin jaksoin kyllä viellä kaupungilla kierrellä. Varsinkin lauantaina mietin kotiin tullessa, että olisi pitänyt ottaa askelmittari mukaan, varmasti tuli päivän askelsaldo kasaan.
Tänään kiersin kirpputorilla useamman tunnin. Tavaroiden katselemiseen ei välttämättä olisi tarvittu niin kauaa, mutta tungoksessa ei päässyt etenemään nopeammin. Nyt osaan jo vähän rajoittaa vauvan vaatteiden ostamista, mutta jotain pientä tarttui silti matkaan, esim. ihana hattu ensi talveksi, jossa on karhun korvat. Kestovaippoja löysin edullisesti ja imetystyynyn, ne olivat ihan tarpeellisia hankintoja.
Nyt pitää jatkaa iltatoimia niin pääsee nukkumaankin.
Synnytyspelkoa potevia haluan yrittää edes sen verta rohkaista..että ihan oikeasti niitten kipujen kans siirtyy ihan toiseen maailmaan kun synnytys pikkuhiljaa käynnistyy!Se tuli minullekkin yllätyksenä esikoista synnyttäessäni! Eka synnytykseni kesti 17 tuntia, josta ponnistusvaihe tunnin..aika ei tuntunut läheskään niin pitkältä vaan meni nopeasti siellä jossain ihme synnytyshorkassa!Ja supistukset on helpompi sietää kun rauhassa aina keskittyy sen tulemiseen, muistaa hengittää..miettii vain että nyt se supistus tulee, mutta menee pian ohi ja saa taas hengähtää..eikä ala panikoimaan että apua saattuu sattuu ja pidättää henkeään viimeiseen asti!Epiduraali oli kuin seisemäs taivas..jopa nukahdin hetkeksi kesken kovien supistusten! Touhu on kovaa ja oli varmasti elämäni kovin maratoni, mutta avoimin mielin lähden tätä toista synnyttämään ja luotan että luontoäiti taas hoitaa hommat. Ja siellä pitäärohkeasti tehdä mikä parhaalle tuntuu..minä pyörin supistelujen aikaan jumppapallon päällä ja liikuin ympäri sairaalaa..ei mitään mahdollisuutta että olisivat kytkeneet mut koko ajaksi johonkin sänkyyn..tippaan tai käyrälle..hyvä kun ponnistusvaiheen alkaessa saivat mut rauhottumaan sängylle=) Ainoa mikä vähän huolettaa on se kun ainakaan täällä Jyväskylän keskus-sairaalassa ei enää käytetä ilokaasua!?
Sitten muuta löpinää...
Täällä hörpitään kofeiinitonta teetä hunajalla höystettynä..kurkku kipeä ja pää ihan turtana flunssan tulosta..raskaana ei oikein kai tän kummempia lääkkeitä ole flunssan lievitykseen!?
Mulla huomenna taas parvokontrolli äippäpolilla..ja samalla ajattekin pyytää lopullisen painoarvion tai jonkun tilannekatsauksen sen suhteen, että tämä vauvahan on tosiaan kasvanut yläkäyrän yläpuolella koko ajan ja sf on ollut sen mukainen! Vähän outoa, kun ei tämä maha minusta nyt NIIN iso ole, mutta ei kait se sitä tieten tarkoita.
On tämä raskaana oleminen vaan melkoista aikaa..paremmalla hetkellä alkaa oikein huvittamaan tämä jatkuva ähkiminen ja yölliset ättyröinnit..kun ei vaan uni tule tai sitten on jotain yöllisiä vaivoja..kuten mulla pahin ehkä närästys! Ja välillä muuten vaan tuskailee, kun olen tottunut nukkumaan aina mahallaan..ja voi apua että välillä ahistaa kun ei saa mukavaa nukkuma-asentoaan=)
Jep, mutta käykääpäs kuulumisia kirjoittelemassa..mukava aina lueskella=)
Sinniäinen 31+3 ....oho aika pitkällä jo, ihanaa=)
Synnytyspelkoa potevia haluan yrittää edes sen verta rohkaista..että ihan oikeasti niitten kipujen kans siirtyy ihan toiseen maailmaan kun synnytys pikkuhiljaa käynnistyy!Se tuli minullekkin yllätyksenä esikoista synnyttäessäni! Eka synnytykseni kesti 17 tuntia, josta ponnistusvaihe tunnin..aika ei tuntunut läheskään niin pitkältä vaan meni nopeasti siellä jossain ihme synnytyshorkassa!Ja supistukset on helpompi sietää kun rauhassa aina keskittyy sen tulemiseen, muistaa hengittää..miettii vain että nyt se supistus tulee, mutta menee pian ohi ja saa taas hengähtää..eikä ala panikoimaan että apua saattuu sattuu ja pidättää henkeään viimeiseen asti!Epiduraali oli kuin seisemäs taivas..jopa nukahdin hetkeksi kesken kovien supistusten! Touhu on kovaa ja oli varmasti elämäni kovin maratoni, mutta avoimin mielin lähden tätä toista synnyttämään ja luotan että luontoäiti taas hoitaa hommat. Ja siellä pitäärohkeasti tehdä mikä parhaalle tuntuu..minä pyörin supistelujen aikaan jumppapallon päällä ja liikuin ympäri sairaalaa..ei mitään mahdollisuutta että olisivat kytkeneet mut koko ajaksi johonkin sänkyyn..tippaan tai käyrälle..hyvä kun ponnistusvaiheen alkaessa saivat mut rauhottumaan sängylle=) Ainoa mikä vähän huolettaa on se kun ainakaan täällä Jyväskylän keskus-sairaalassa ei enää käytetä ilokaasua!?
Sitten muuta löpinää...
Täällä hörpitään kofeiinitonta teetä hunajalla höystettynä..kurkku kipeä ja pää ihan turtana flunssan tulosta..raskaana ei oikein kai tän kummempia lääkkeitä ole flunssan lievitykseen!?
Mulla huomenna taas parvokontrolli äippäpolilla..ja samalla ajattekin pyytää lopullisen painoarvion tai jonkun tilannekatsauksen sen suhteen, että tämä vauvahan on tosiaan kasvanut yläkäyrän yläpuolella koko ajan ja sf on ollut sen mukainen! Vähän outoa, kun ei tämä maha minusta nyt NIIN iso ole, mutta ei kait se sitä tieten tarkoita.
On tämä raskaana oleminen vaan melkoista aikaa..paremmalla hetkellä alkaa oikein huvittamaan tämä jatkuva ähkiminen ja yölliset ättyröinnit..kun ei vaan uni tule tai sitten on jotain yöllisiä vaivoja..kuten mulla pahin ehkä närästys! Ja välillä muuten vaan tuskailee, kun olen tottunut nukkumaan aina mahallaan..ja voi apua että välillä ahistaa kun ei saa mukavaa nukkuma-asentoaan=)
Jep, mutta käykääpäs kuulumisia kirjoittelemassa..mukava aina lueskella=)
Sinniäinen 31+3 ....oho aika pitkällä jo, ihanaa=)
Synnytyspelkoa potevia haluan yrittää edes sen verta rohkaista..että ihan oikeasti niitten kipujen kans siirtyy ihan toiseen maailmaan kun synnytys pikkuhiljaa käynnistyy!Se tuli minullekkin yllätyksenä esikoista synnyttäessäni! Eka synnytykseni kesti 17 tuntia, josta ponnistusvaihe tunnin..aika ei tuntunut läheskään niin pitkältä vaan meni nopeasti siellä jossain ihme synnytyshorkassa!Ja supistukset on helpompi sietää kun rauhassa aina keskittyy sen tulemiseen, muistaa hengittää..miettii vain että nyt se supistus tulee, mutta menee pian ohi ja saa taas hengähtää..eikä ala panikoimaan että apua saattuu sattuu ja pidättää henkeään viimeiseen asti!Epiduraali oli kuin seisemäs taivas..jopa nukahdin hetkeksi kesken kovien supistusten! Touhu on kovaa ja oli varmasti elämäni kovin maratoni, mutta avoimin mielin lähden tätä toista synnyttämään ja luotan että luontoäiti taas hoitaa hommat. Ja siellä pitäärohkeasti tehdä mikä parhaalle tuntuu..minä pyörin supistelujen aikaan jumppapallon päällä ja liikuin ympäri sairaalaa..ei mitään mahdollisuutta että olisivat kytkeneet mut koko ajaksi johonkin sänkyyn..tippaan tai käyrälle..hyvä kun ponnistusvaiheen alkaessa saivat mut rauhottumaan sängylle=) Ainoa mikä vähän huolettaa on se kun ainakaan täällä Jyväskylän keskus-sairaalassa ei enää käytetä ilokaasua!?
Sitten muuta löpinää...
Täällä hörpitään kofeiinitonta teetä hunajalla höystettynä..kurkku kipeä ja pää ihan turtana flunssan tulosta..raskaana ei oikein kai tän kummempia lääkkeitä ole flunssan lievitykseen!?
Mulla huomenna taas parvokontrolli äippäpolilla..ja samalla ajattekin pyytää lopullisen painoarvion tai jonkun tilannekatsauksen sen suhteen, että tämä vauvahan on tosiaan kasvanut yläkäyrän yläpuolella koko ajan ja sf on ollut sen mukainen! Vähän outoa, kun ei tämä maha minusta nyt NIIN iso ole, mutta ei kait se sitä tieten tarkoita.
On tämä raskaana oleminen vaan melkoista aikaa..paremmalla hetkellä alkaa oikein huvittamaan tämä jatkuva ähkiminen ja yölliset ättyröinnit..kun ei vaan uni tule tai sitten on jotain yöllisiä vaivoja..kuten mulla pahin ehkä närästys! Ja välillä muuten vaan tuskailee, kun olen tottunut nukkumaan aina mahallaan..ja voi apua että välillä ahistaa kun ei saa mukavaa nukkuma-asentoaan=)
Jep, mutta käykääpäs kuulumisia kirjoittelemassa..mukava aina lueskella=)
Sinniäinen 31+3 ....oho aika pitkällä jo, ihanaa=)
Mulla ja Sinniäisellä näköjään ollu sama vika... Sivusto ilmoittaa, että keskustelut on poissa käytössä, jolloin sitä luonnollisesti yrittää laittaa saman viestin hetken päästä uudelleen. Ja nyt se sitten näkyykin täällä useampaan kertaan, vaikka luuulin ettei näkyisi vielä ollenkaan.
Mutta nyt tutimaan...
Joo,täysin sama vika minä80 kanssa!Noh, nyt tiedämme että viesti todellakin tallentuu, vaikka ilmoittaa keskustelun olevan pois käytöstä! Anteeksi kaikille=)
Piti tulla näin aamu tuimaan kurkkaamaan tänne vielä! Olen taas tuskaillut koko yön närästyksen ja flunssan kanssa.Tätä hunajavettä lipittäessä menny puoli pakettia dominoita kyytipoikana=/
Täytyy tästä lähteä kohta suihkuun ja valmistautumaan sinne polille lähtöön! Yksin täytynee nyt mennä,kun mies töissä. Kyllä sitä harmittikin, mutta ei mahda mitään=( Mies sanoi että teeppäs nyt niin, että heittäydyt siinä ultrapöydällä nyt oikein hankalaks..ja sano ettet lähe tästä mihinkään ennenkö sukupuoli on selvinny=) Ne kun ei jostain ihmeen syystä ole suostunu sitä kertomaan, vaikka lukuisia kertoja kysytty! No joo..mutta päätettiin kuitenki et pysykööt salaisuutena nyt sitten syntymään asti,kerta jo näin pitkällä ollaan=)
Palaillaan!
Minulta muutama sananen tuohon synnytysasiaan, vaikka en synnytyspelosta kärsiviä varsinaisesti osaakaan millään tavalla auttaa. Minun kohdallani ainakin toteutui se että ne kivut unohtuvat kun saa sen käärön rinnalleen. Kyllähän sitä tietenkin muistaa että sattui, mutta ei siitä mitään traumoja jäänyt. Epiduraalin turvin ensimmäiseni synnytin, ja se toimi kyllä ihan hyvin. Ponnistusvaiheessa tunsin kai lähinnä sen venytyksen joka oli todella ikävää, ja sattui kyllä, mutta meni tosiaankin nopeasti ohi kun vaavi oli maailmassa. Ilokaasua kokeilin, mutta se ei minulle käynyt, pää meni ihan sekaisin. Kaikenkaikkiaan esikoisen syntymä oli minulle hyvin positiivinen kokemus kivusta huolimatta ja odotan jo innolla tätä tulevaa koitosta.
Täällä meni viikonloppu hyvin pitkälle lepäillessä. Lauantaina oli jotenkin outo olo. Kroppa oli tosi väsyneen oloinen ja tuntui kuin olisin ollut tulossa sairaaksi. Makoilin ja lueskelin sitten lähes koko päivän. Eilen olo oli jo selvästi parempi, joskaan vieläkään ei jaksanut normaalisti touhuta. Ja eilen oli liitokset välillä tuolla jälkovälissä, lähinnä lonkkanivelten sisäpinnoilta niin kipeät ettei välillä meinannut päästä liikkeelle ja istumaan meneminen teki myös tuskaa. Tänään, omassa sängyssä nukutun yön jälkeen, olo on jo normaali, joskis väsynyt koska nukuin 1-2 h pätkissä ja nukahdinkin vasta lähempänä puolta yötä. Pitää tarvittaessa nukkua päiväunet kesken päivän. Se etu tässä kotona työskentelyssä on että voi levätä silloin kun sitlä tuntuu.
Tari: Palataan siis asiaan sitten Vapun jälkeen. Toivottavasti vointisi paranee. Ja jos ei ehditä tavata ennen jakautumista niin sitten vauvojen kanssa.
Heinäminkki + kaveri rv 33 tasan.
Nää sivut on ihan sieltä ja syvältä taas!!!!! Yritin meille laittaa joku kolme kertaa uuden viikkopinon pystyyn ja sanoo, että on tallennettu, vaan eipä näy uutta viikkopinoa missään...rasittavaa!!!!! Katotaan tuleeko tääkään näkyville...
Kirjottelen myöhemmin enemmän, jos nää sivut alkais vaik toimia...
Pitkästä aikaa sain minäkin nyt aikaiseksi kirjoittaa, lukemassa olen kyllä käynyt päivittäin.
Kiitoksia Candylle magnesium-vinkistä. Mulla myös kramppaa pohkeet öisin ja olen miettinyt että saakohan magnesiumia syödä. En ole kuitenkaan jaksanut selvittää asiaa. Hyvä tietää siis, että sitä saa ottaa.
Kivalta näytti Fannyn kuva lapsosen huoneesta. Meillä puolestaan on kauhea kaaos joka paikassa. Toistaiseksi ei ole tullut mitään inspiraatiota alkaa järjestellä kotia - eikö sellainen vaihe pitäisi iskeä jossain vaiheessa..? Sitä odotellessa..
Äitiyspakkauksen päätös tuli Kelasta vihdoinkin, mutta postista ei ole kuulunut mitään. Nyt pelottaa että Posti menee ensi viikolla lakkoon ja sitten mun pakkaus jää sinne... :(
Selkä on hitsin kipeä. Töissä istuminen on tuskallista. Muuten ei suurempia vaivoja onneksi ole ollut.
Mullahan oli ylimääräistä kontrollia pienen sf-mitan takia, mutta se oli taas kääntynyt nousuun, joten ei huolta sen suhteen. Myös raskaushepatoosiepäily oli, mutta verikoe osoittautui sen suhteen puhtaaksi. Joten suht huolettomasti saa tällä hetkellä elellä.
Hauskaa viikonloppua kaikille!