Lue keskustelun säännöt.
Jaetaanko huonoimman äidin titteli? Aloitan (sisältää rankkaa kamaa)
12.04.2009 |
Jätin vuoden vanhan yksin nukkumaan ja menin lenkille tunniksi monena kertana viikossa, menin kännissä hakemaan pizzaa ja lapsi jäi yksin nukkumaan, poltin pilveä ja lapsi leikki vieressä, söin laattakaupalla unilääkkeitä ja sekoilin kun lapsi meni nukkumaan, ajoin kännissä autoa useamman kerran.
Tästä kaikesta on nyt yli 10 vuotta aikaa. Onneksi koskaan ei sattunut vahinkoa. Hoidin kyllä muuten lapsen hyvin. Edelleen olen ahdistunut ja näen painajaisia tuosta ajasta. Olin teini ja täysin aivoton. Ikinä en anna itselleni anteeksi.
Olen varmasti tämän kilpailun voittaja.
Kommentit (32)
Olen tuntenut häpeää ja syyllisyyttä siitä, että minulla ei ole hyvää työtä - ehkä joskus on, aion ainakin työskennellä sen eteen. Mutta nyt tajusin, että on pahempiakin juttuja kuin uran puute tai se, että ura on vasta niin alkuvaiheissa.
En minäkään hyvä äiti ole, mutta parempi kuitenkin kuin sinä olit aiemmin =O Tai en tiedä, olen joskus äkäinen, joskus olen ollut myös vähän kovakourainen.
Mielestäni voit unohtaa. Jokaisella on puutteensa. Pääasia, mikä tilanne on nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kun olin tunnontuskissa sen takia että mieheni hoitaa lastamme valehtelematta 99% ajasta (minulla masennus ja pers.häiriö)...
jos sun murkku halaa ja sanoo että olet hyvä äiti, niin silloin olet hyvä äiti. Jos itse olisin saanut lapsen silloin kun nuorena hörhöilin (vähän niin kuin sä) niin tuollaisia ajatuksia voisi olla munkin päässäni. Nyt vaan kaduttaa mitä itselleni ja elämälleni tein. Lapsen onneksi sain kun olin jo tasapainossa ja muutenkin hieno ja hyvä ihminen (heko). Et sinä mikään paska äiti ole, yritä antaa itsellesi anteeksi.
"lapsi (nykyisin murkku) kietoo kädet kaulan ympäri ja kehuu kuinka olen maailman paras äiti"
Minusta tuo ylläoleva kertoo aika tyhjentävästi millainen äiti aloittaja on. Jokainen on joskus nuori, jokainen tekee virheitä ja vaikka ap:n kohdalla jutut ovat olleet aika koviakin, niin hän on selvästi saanut asiansa kuntoon, ei nyt vaikka jotain akateemista tutkintoakaan millään narkkarielämäntavalla saada (en tarkoita, että ap olisi narkkari tmv, vain kärjistin hieman). Olet hyvä äiti myös, koska olet ymmärtänyt muuttua. Niin ja ihanasti olet lapsesi kasvattanut kun sinun murkkusi tulee ja halaa ja kertoo tuolla tavalla tunteistaan, teillä on selvästi tosi hyvät ja läheiset välit! :)
tai en siis ole ollut :(
Nyt ensimmäistä kertaa myönnän, että lapsi tuli kuvioihin liian nuorena. Kaiken piti olla hyvin, isä oli loistava, viihdyin kotona, lapsi oli koliikki vauva jne , mutta kaikesta selvittiin.
Kun lapsi oli n1,5v mies päätti lähteä lätkimään. Otteeni kaikkeen herpaantui. Tyttöni oli todella usein vkl äitini luona ja kerran annoin kotihoidontuen äidilleni ja lapsi oli kuukauden äidilläni ja minä elin ns nuoruutta uudestaan.
Kävin kuitekin usein äidillä lasta katsomassa.
Jälkeenpäin mietin, miksi en yrittänyt jaksaa olla hyvä äiti.
Ainoa puolustukseni on se, että lapseni on nyt 2,5v vanhana todella omatoiminen, saanut paljon olla äitini lasten kanssa ja oppinut heiltä taitoja.
Yritän puolustella tekoani sillä että lapseni ei kuitenkaan ollut heitteellä ja sai parasta mahdollista hoitoa. Hänellä on läheiset välit äitiini ja nykyään myös isäänsä.
Nyt olen onnellinen, odotan toista lasta uuden miehen kanssa, tiedän mitä on edessä, osaan ennakoida tulevaa ja hakea apua kun tunnen masennuksen oireet.
En koskaan juonut tms lapseni aikana, joten ehkä lopulta oli parempi, että ihana äitini auttoi meitä niin paljon ja sai minut rakastamaan äitiyttä uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi oli n1,5v mies päätti lähteä lätkimään. Otteeni kaikkeen herpaantui. Tyttöni oli todella usein vkl äitini luona ja kerran annoin kotihoidontuen äidilleni ja lapsi oli kuukauden äidilläni ja minä elin ns nuoruutta uudestaan.
Kävin kuitekin usein äidillä lasta katsomassa.
lahjoin lapset juuri tikkareilla istumaan sohvalla että saan hetken rauhaa. Karjuin tänään niille, että "mä en jaksa, olkaa hetki kunnolla". Eilen tukistin jokaista. Saanko pisteitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lahjoin lapset juuri tikkareilla istumaan sohvalla että saan hetken rauhaa. Karjuin tänään niille, että "mä en jaksa, olkaa hetki kunnolla". Eilen tukistin jokaista. Saanko pisteitä?
Itse olen varmaan huonoista huonoin, kun en edes ymmärrä, että pitäisi tuntea olevansa huono tikkareiden tai "olkaa hetki kunnolla" -huudon takia. Eiköhän jokainen meistä väsy jatkuvaan mesomiseen ja osta rauhaa kepulikonstein silloin tällöin.
imettää. Esikoisen yövalvomiset olivat välillä minulle niin rankkoja että pari kertaa potkin sitteriä ja menin toiseen huoneeseen huutamaan vittusaatanaa. Muutaman kerran nipistin vauvaa jos se kitisi yöllä.
Nyt esikoinen on 3v ja mulla on lehmän hermot, vaikka välillä tulee huudettua lapselle. Esikoista rakastan yli kaiken ja mielestäni olen nyt riittävän hyvä äiti.
Huolehdin lapsesta, annan ruokaa ja puhtaat vaatteet enkä ole koskaan jättänyt lasta yksin edes 10 sekunniksi.
Yritin vauva-aikana hakeutua ensikotiin, yms. nukkumaan mutta kunta ei antanut maksusitoumusta.
Nyt odotan toista lasta ja psyykelääkkeitä syön edelleen ylläpitoannokset. Ja olen vannonut että annan ennemmin vauvan pois kuin että annan esikoisen kärsiä mikäli mulla ei kestä hermot univelkaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yöksi myös ja nyt itken täällä raskaushormonihuuruissani.. En olis halunnutkaan antaa niitä hoitoon. Ne on mun pienet enkä ehtinyt halia niitä tarpeeksi aamupäivän aikana ja pienempi luulee varmasti, että hylkäsin sen. Lapset on 4,5v ja 1v 9kk.
yöksi myös ja nyt itken täällä raskaushormonihuuruissani.. En olis halunnutkaan antaa niitä hoitoon. Ne on mun pienet enkä ehtinyt halia niitä tarpeeksi aamupäivän aikana ja pienempi luulee varmasti, että hylkäsin sen. Lapset on 4,5v ja 1v 9kk.
kylläpäs olet huono äiti, lapset vaan huostaan tuollaiselta..
Huonoa äitiyttä ei siis ole se, että vie lapsen päiväkotiin tai ei imetä. Pikku juttuja isompien asioiden rinnalla. Vähän suhteellisuutta kehiin.