Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mikä on ongelmana ihmisellä, joka ei aikuistu?

Vierailija
12.04.2009 |

Jos ihminen on naimisissa, reilusti yli 20, äiti, ja valmistunut ammattiin, mutta edelleen päivittäin äitinsä 'hoidossa', mikä on hätänä? Jos siis hän ei ollenkaan hoida lastaan itse, aina pitää olla äiti tai mies mukana. Mitään ratkaisuja ei tee ilman vanhempiaan, vanhemmat hankkivat valmiiksi heille asunnot, he eivät itse tee mitään valintoja. Vaimon äiti tekee ruuat, ompelee verhot jne. Eikä ihminen pidä tilannetta mitenkään epänormaalina.



Olenko minä outo, kun minulla on ollut tarve itsenäistyä vanhemmistani, vaikka mielelläni joskus otan tilapäisesti apua vastaan?

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
12.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vastustaa lasta yhtään. Lapsi on saanut ihan kaiken ja ruvennut pitämään sitä itsestään selvänä.

Vierailija
2/11 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuolla ihmisellä on jokin mielen sairaus, josta hänen vanhempansa varmasti tietävät...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

toimia ilman ohjausta? Äh, en minä vaan tiedä, syitä voi olla monia.



Toisaalta, onhan tyttö tehnyt jotain omiakin valintoja, tehnyt lapsen nuorena- ja tuskimpa vanhempiensa avittamana tai rohkaisemana!



Nyt sitten vanhemmat korjaavat jälkiä?

Vierailija
4/11 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap:mn kuvauksesta. Mulla ikää yli 30v ja vanhempani ovat ahkerasti mukana arjessamme, mutta niin ovat miehenkin vanhemmat.

- miehen äiti löysi meille omakotitalon

- miehen isä ostanut auton

- miehen vanhemmat auttoivat remontoimaan tämän omakotitalon

- miehen isä hoitaa kaikki autojemme korjaukset, kun on alalla töissä

- miehen äiti ompelee (voi kauheeta!) kaikki verhot mitä tarvitaan

- miehen vanhemmat olleet lastenhoitoapuna kun meillä iltamenoja

- myös oma äitini on usein lastenvahtiapuna

- ollut mukana parilla ulkomaanreisulla lastenvahtina

- käy kaupassa ja soittaa sitten, että ostanut meillekin sitä ja tätä

- ostaa lapsille vaatteita, ostanut uudet 700e vaunut, lastenhuoneeseen huonekaluja, leluja, jne

- tekee ruokaa ja tuo meillekin (miehen äiti myös usein tekee näin)



Ja tiedättekö mitä? Ei olla uusavuttomia, ei olla työttömiä, ei olla mieleltä järkkyneitä, vaan ihan tavallisia normaaleja aikuisia, joilla on vanhempiinsa läheiset välit.

Monella kirjoittajalla tuntuu olevan omiin vanhempiinsa tosi etäiset välit, kun pitää toisia haukkua siitä, että on vanhempiin läheiset välit! Sääliksi käy...

Vierailija
5/11 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin varmasti tyttö on lapsen halunnut tehdäkin, että kasvaisi sen kautta aikuiseksi. Omituisella tavalla on vain sitten käynytkin niin, ettei tyttö ole lapsenkaan myötä saanut aikuistua.

Vierailija
6/11 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaikkapa masennusta? Tällöin vanhemmat tuntevat varmasti syyllisyyttä ja haluavat auttaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

muuten tarvitsevat apua arjessa selviytymiseen. Hienoa että joku jaksaa auttaa!

Vierailija
8/11 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan pitääkö äitisi olla sinun kanssasi kaiken sen ajan, mitä miehesi ei ole?



Ei ole kysymys siitä, että otetaan apua vastaan, vaan siitä, että aikuinen nainen tosiaan on jatkuvasti vanhempiensa hoidossa, eikä tee yhtään mitään itse.



Kyllä minäkin pyydän vanhemmiltani apua kun sitä tarvitsen, mutta en osaisi kuvitella elämää, missä olisin aina vanhempieni kanssa, kun mies ei ole kotona. Siksi ihmettelen tuota. Lisäksi minusta on ihan kiva itse valita missä asun.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä apua te annatte vanhemmillenne?

Ymmärrän jos autatte heitä remonteissa, siivoamisessa, kaupassa käynnissä, tietokoneen käytössä, lääkärikäynnissä... mutta jos ette anna mitään vastapalvelua niin sitten olette itsekkäitä.

Jos läheiset välit on vanhempiin, niin kyllä auttaminen on molemminpuoleista.

Vierailija
10/11 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

joskus suurin apu minkä voi antaa vanhemmille, on se että antaa niiden häärätä ja olla osa elämää. Munkin isä ja anoppi tullessaan tuo ruokaa (anoppi itse tekemäänsä ja kun kävin kaupassa ja halvalla sain ja isäni kun tarjouksessa oli niin ostin) ja suoraan sanottuna mua se välillä tavattomasti ärsyttää, mutta tiedän, että he sillä osoittavat välittämistään. Yhdet verhot myös anoppi ommellut ja omatoimisesti napannut rikkikuluneet sukkahousut ja parsinut ne (Mä kun en sitä tee, kun jostain syystä jo pienestä pitäen mua on fyysisesti oksettanut perinteiseen tapaan parsitut sukat) ja mä sallin sen... toki mäkin sitten siivoan isäni luona ja tarjotaan sellasta apua anopille, jota suostuu ottamaan vastaan...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
13.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

puoliso sallisi sen että olen mukana perheen elämässä, auttelen niin paljon kuin pystyn. Enkä tod. tarvi enkä toivo mitään erityisiä vastapalveluksia. Edellinen sukupolvi auttaa aina seuraavaa... Meilläkin molemmat isovanhemmat eläkkeellä ja itse eletään ruuhkavuosia. Anoppi haluaa hösätä enemmän kuin toivottais, koetan suhtautua asiaan suopeasti.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä seitsemän