Onko keskiluokkainen elämäntapa kaikkein ahdistavin?

osaaminen aiheuttaisi masennusta:-)

Enemmänkin se lienee kiinni siitä, että oma elämä ei ole omaehtoista, vaan tehdään niin kuin muut tekevät. Eli ei uskalleta elää sellaista elämää kuin haluaisi, sen pelossa että "mitä ihmiset siitä ajattelisivat"... Ihan siitä riippumatta, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluu.

[

Omakotitaloalueet ovat jossain määrin kamalia - talot ja pihat kopioita toisistaan. Kaikilla leikkimökki, trampoliini, terassi, grilli ja pihakivet "pakollisina" varusteina. Eihän siinä mitään, jos kaikki on niin samanhenkisiä ihmisiä, mutta tulee väkisten mieneen, että ovatko kaikki omien halujen mukaisia vai että "siksi kun naapurillakin on".





Ja on se nyt kumma jos ei enää saa pihalle laittaa leikkimökkiä tai tramppaa sen takia kun kaikilla muillakin on. Onhan kerrostalopihoillakin aina ne samat keinut, telineet yms. vempeleet. Kopioita tuntuu nekin olevan.

Miten sua voi ahdistaa 2 viikkoa talvella Thaimaassa?



Sä et oikeasti taida tietää Thaimaasta mitäään..... Se ei ole vain se rantahotelli ja rantaravintolat, Thaimaa on muutakin, Tiedoksi!!



P.s. Huvittava toi sun kommentti..

Itselläni vielä se lisäys, etä kun on kotoisin siitä alimmasta kastista, eli täysin kouluttamattomat vanhemmat ja itse on naimisissa akateemisen kanssa, jonka vanhemmat ovat myös kouluttamattomia.

Itsekin akateemisena, olen huomannut, että akateemissista suvuista olevat akateemiset omaavat täysin toisenlaisen turvaverkoston ja itsevarmuuden kuin alimmasta kastista tulevat.

uskon että yksi syy on se, tää itselläni ei ole minkäänlaista taloudellista turvaverkostoa. oma taloudellinen turvaverkosto on pankin lainatiski.

Yksi hyvä tuttvaperheeni on joutunut taloudelliseen ahdinkoon, mutta elivät pahat vuodet vanhempien varoilla. Eli ei ole jatkuvasti pelkoa siitä, mitä nurkan takana on vastassa, ei eletä puukko kurkulla jos sairastuu tai joutuu työttömäksi. Vieläpä kun työttömyys turva on akateemisella hyvinpalkatulla varsin heikko. Hyvin palkattuhan saan van 25 % työttömyyskorvausta palkasta, kun huonopalkkainen duunari saa 60 %. käytännössä ansiosidinnainen kattaa molemmille minimi toimeentulon, ja koska hyvinpalkatuilla on ollut rohkeutta ottaa isotkin asuntolainat, niin niiden kansas joutuu todella kuseen, jos jää työttömäksi.

Puhumattkaan sitten siitä sosiaalisesta hyvinvoinnista, jota akateeminen tausta keskimäärin tuo mukanaan. Kyse on vaähän samasta kuin ruotsinkielisillä, heillähän yhteisöllisyys tuo tutkitustikin tukea ja turvaa. Kyse on siis elämänarvoista.

Huonoista oloista lähtöisin oleva ahkera ja tunnollinen akateeminen elää varsin mielenkiintoisessa yhteiskunnallisessa tyhjiössä. Tämän huomaa ensimmäisen hermoromahduksen jälkeen viimeistään, joes ei osaa maailmaa muuten tulkita. Itse kyllä olen tämän tiennyt jo pitkään, sillä onneksi tuttaviini ja ystäviini on kuulunut riittävän paljon keskustelevia ihmisiä, eri yhteiskuntaluokista, joten keskusteleva vertailu on ollut mahdollista.

ja mua itseäni ahdistaisi hirveästi tuollaisessa tilanteessa. Eikä kaukana ollut kun olen DI-miehen kanssa seurustellutkin. Juuri se että pitää olla nimenomaan kaksi lasta (lisäyksenä vielä että tyypillisesti aina se vanhempi jatkaa päiväkodissa kun vauva on pienenä) ja töihin on mentävä ja pienet päiväkotiin. Ja sitten kun arki ahdistaa, pitää tehdä niitä lomamatkoja Thaimaaseen ja viikonloppuina kylpylöihin.

Ehkä helppoa elämää ja jos kaikki menee hyvin, ei sen syvällisempää elämäntarkoitusta tarvikaan miettiä... mutta ei vaan sovi mulle.

keskiluokka voi painia kovissa työpaineissa ja kiireinen arki aiheuttaa ahdistusta. Tunnistan kyllä sellaisen espoolaisen, kolmekymppisen insinööri-opettajaperheen, jolla on 300 000 tonnin paritalo, kaksi autoa ja kaksi pientä lasta ja esimerkiksi se ahdistaa, että asuntolainan takia, lapset pitää laittaa aika pieninä päiväkotiin ja kun päiväkotitilanne on mikä on ja pientaloalueelta matka sinne on pitkä, niin kyllähän sitä alkaa ahdistaa...

keskiluokka voi painia kovissa työpaineissa ja kiireinen arki aiheuttaa ahdistusta. Tunnistan kyllä sellaisen espoolaisen, kolmekymppisen insinööri-opettajaperheen, jolla on 300 000 tonnin paritalo, kaksi autoa ja kaksi pientä lasta ja esimerkiksi se ahdistaa, että asuntolainan takia, lapset pitää laittaa aika pieninä päiväkotiin ja kun päiväkotitilanne on mikä on ja pientaloalueelta matka sinne on pitkä, niin kyllähän sitä alkaa ahdistaa...

Ihmisille syntyy jostain kuva siitä, miten kuuluu elää: omakotitalo, kaksi lasta, iso auto, kesämökki, mitä milloinkin, miettimättä sitä mitä itse haluavat. Eihän kaikki voi tykätä koirista ja puutarhanhoidosta, eikä kivitalo takaa hyviä ihmissuhteita.

Uskon, että alkulähtökohta vaikuttaa lopputulokseen.

Hyvät käytöstavat ja fiksu elämäntapa nyt sopii ihan kaikkiin yhtieskuntaluokkiin, sydämen sivistystä unohtamatta.



Sydämen sivistys on se juttu. Se toimii hyvin yläluokkalaisilla ihmisillä (vaikka diplomaatit, keskiluokkaisilla vaikka opettajat ja duunareilla ja maanviljelijöillä tai ihan juopolla työttömälläkin.)

Eivät Thaimaan matkat tai muu turha törsäys.



Tämä on vapaa maa keskiluokkaisellekin ja ehkä juuri hänelle: rahaa on jonkin verran käytettävissä ja kouluja käyty, ettei ihan laput silmillä kuljeta.



Käyttäkää hyvänen aika vapautenne ja mahdollisuutenne hyväksi, ei kukaan pakota vaihtamaan verhoja tai hoitamaan pihaa, jos ei kerran huvita.

tekopyhältä.

On tainnut keskustelun syvempi olemus nyt jäädä ymmärtämättä. Jostain vastaavasta tuo alla oleva kuitenkin kertaa

Hyvät käytöstavat ja fiksu elämäntapa nyt sopii ihan kaikkiin yhtieskuntaluokkiin, sydämen sivistystä unohtamatta.

Sydämen sivistys on se juttu. Se toimii hyvin yläluokkalaisilla ihmisillä (vaikka diplomaatit, keskiluokkaisilla vaikka opettajat ja duunareilla ja maanviljelijöillä tai ihan juopolla työttömälläkin.)

Eivät Thaimaan matkat tai muu turha törsäys.

Tämä on vapaa maa keskiluokkaisellekin ja ehkä juuri hänelle: rahaa on jonkin verran käytettävissä ja kouluja käyty, ettei ihan laput silmillä kuljeta.

Käyttäkää hyvänen aika vapautenne ja mahdollisuutenne hyväksi, ei kukaan pakota vaihtamaan verhoja tai hoitamaan pihaa, jos ei kerran huvita.