Mistä löydän "normaalin" kaverin/kavereita??

eri aaltopituudella, eikä pysty/halua ymmärtää tilannettasi. Siis parempi kylmästi vain pitää etäisyyttä häneen ja etsiä uusia, perheellisiä ystäviä. Missä asut? Pk-seudulla tutustuu helpostikin ihmisiin, jos menet mukaan päiväkerhoihin tmv. 3-vuotiaasi kanssa. Ja voithan antaa vaikka tässä sähköpostiosoitteesi, niin saat varmasti vastauksia ystäväehdokkailta. Minultakin :).

hän on melkein ainoa kaveri jota tapaa edes joskus :( Paljon meitä äitejä on mesessä yms, mutta koskaan ei olla saatu aikaiseksi nähdä :(



Yksin on niin vaikea lähteää kerhoihin yms, yksi ikävä kokemus lapsen vauva-ajoilta. Pidän itseäni järkevänä ja hyvänä äitinä, iästä huolimatta. Olen siis kesällä 22v täyttämässä ja kakkosen la on joulukuussa.



Asumme vantaalla, mutta haen kokoajan uutta asuntoa akselilla hki-vantaa-espoo

ap

että kaverit on kaikonnut taas ja touhuilen lapsen kanssa kahdestaan. Esikoisen vauva-aikana kävimme paljon kyläilemässä, kävelyllä ja kahviloissa. Jotenkin kaikki sitten jäi kun vantaalle muutettiin.

Nyt kauhulla ajattelen, että yksin pyörin sitten taaperon ja vauvan kanssa päivästä toiseen. Olisi niin ihanaa kyläillä puolin ja toisin, keksiä lapsille kivaa tekemistä ja siinä sivussa saisi jutella aikuisten kanssa.



Onhan mies tietenkin, mutta ongelmia 100% varmuudella tulossa jos minulla ei ole kuin koti ja lapset. Ihanaa viettää aikaa miehen kanssa, mutta kyllä sitä kaipaa välillä muutakin seuraa.

ap

Täällä yksi, joka on ollut kolme vuotta kotona ja tuntuu, että pää hajoaa. :) Jos kiinnostaa? Laita s-postiosoite, tai vaikka ilmoitus tuonne etsin ystävää -palstalle.

Täällä yks mamma jolla 4v poika ja rv24 menossa joka kaipais kans äitikavereita :)

Jos kiinnostaa, niin laita s-postiosoite. olen Helsingistä.

oletko muuttanut kauaskin entisistä kavereista? Vai asutko samalla paikkakunnalla. Vosit yritää eheyttää välejä. Vai onko sulla ollut koskaan oikeen YSTÄVIÄ? Toi sun esimerkkikaveri on kyllä omassa elämässä aika eri tilanteessa kun sinä, joten ehkä ei ole "parasta" seuraa. Harrastatko mitään? Sieltä löytää usein uusia kavereita ja juttuseuraa.

tuntuu vain ettei onnistu, enkä jaksa itse olla aina se aktiivinen ehdottelija. En tuputa seuraani kun aikaa ei tahdo löytyä.



Tällä hetkellä ei mitään harrastusta, lenkillä käyn kun lapsi nukkuu ja joskus päivisin rattaiden kanssa.



Maailman ihanin ja rakkain ystäväni, kummipoikani äiti asuu 600km kauempana joten harvoin nähdään :(



Kunhan saan tuon väsyneen lapsosen nukkumaan niin tulen katsomaan uudestaan ja s. postia antamaan.

ap

Ihan mielelläni kuulisin perusteluja...



Koska en harrasta mitään aktiivisesti? Koska jotenkin ystävyys kadonnut muutaman kaverin kanssa?

Koska olen paljon yksin lapsen kanssa?

Koska olen "nuori"?

Koska en osaa mennä noin vain kerhoihin ja tuntea aluksi itsensä ulkopuoliseksi?

Miksi? Voisiko joku ystävällisesti kertoa?

Jäi ihan tosiaan häiritsemään kommenttisi :(

jos ap jo on epänormaali :)



Mulla on kaksi kaveria, jotka ovat sisaruksiani, sekä yksi kaveri jota tapaan ehkä kerran vuodessa. Ja siinäpä ne olikin. Lisää ystäviä tietysti kaipailisi mutta kouluaikojen kavereilla ei ole lapsia ja yhteydenpito on jäänyt.



Useimmat kotiäidit ovat vanhempia kuin minä ja kaveripiirit valmiina. Ei niihin voi väkisin tunkea, etenkään jos on yhtään arempi ihminen kuten minä.



Silti en ole mikään omituinen takkutukkainen hiippari joka puhuu yksikseen :D Ihan tavallinen, tuttavien kesken puhelias ja ystävällinen ihminen olen. Ei se ystävien puute meinaa että on vähän kaheli.



Vietän illat ja viikonloput miehen kanssa ja juttelen päivisin puhelimessa siskoilleni, ei tässä ihan erakoidu. Lenkkikavereita/kyläilykavereita olisi ihana saada mutta ehkä tää on sitten joku Vantaalaisten tapa että pärjäillään vaan yksikseen..?



Tuskin ap on sen omituisempi kuin minäkään :)

tekstisi olisi melkein voinut olla omani :)



Ainoa vaan, että sisarukseni ovat vielä nuoria ja lähin aikuinen "kaverini" on äitini.

Hänen kanssa tulee sitten touhuiltua ja kyläiltyä. Erityisesti soiteltua.



Tuntuu itsestä, että vantaalle on meininki pärjäile yksinäsi... Talossamme asuu muutamia yh äitejä ja ei edes takaisin moikkaa rapussa. Yritä tässä sitten hieman ensialkuun ujona ihmisenä tunkea kerhoihin yms :(



Hassua miten niitä kavereita oli tuhottomasti ennen lasta, lapsen jälkeen tuntuivat katoavan ja muutama samassa elämäntilanteesa oleva jäi n vuodeksi lapsien syntymän jälkeen ja nykyään todella harvoin nähdään :(

Minä myös olen nyt kotona ollut pitempään ja huomaan olevani päivät täysin lasten kanssa. Hyvin harvoin tulee missään kyläiltyä tai kukaan käy meillä. Soittelen silloin tällöin kavereille mutta aika eritilanne on elämässä menossa kuin minulla tai sitten on välimatkaa liikaa :( Äiti on minullekkin hyvä ystävä! No, sisaret ei kun lapsettomia veljiä sattuvat olemaan ja ihan erikaupungissakin mutta.. huomasin vain etten ole ainut ns. erakoitunut :) ja ihan täysjärkisenä olen itseäni pitänyt ;)

Nykyinen mieheni, tulevan lapsen isä on suurimman osan ajasta toisella paikkakunnalla töiden takia. Haemme siis yhdessä isompaa asuntoa.



Kuulostaa ehkä oudolta tilanteelta, mutta ihan onnellisesti olemme yhdessä vaikkakin toistaiseksi on välimatkaa paljon.

ap