KOTILOT eli kolmatta odottavat ***huhtikuu09***

eli terveisin: Tiuhti 35+6 :)

Hei vaan!!!

Ilmottaudun nyt tännekin palstalle, kun on tullut käytyä seurailemassa sivusta keskusteluja jo hyvänaikaa!!

Odottelen siis kolmatta, rv11+4, la 8.11.09. Esikoinen on syntynyt 09/05 ja toinen 06/07, molemmat poikia. Asustellaan täällä Suur-Kouvolassa ja olen ollut koti-äitinä esikoisen syntymästä asti. Itse olen 31v. ja mieheni 30v.

Pojat pitävät äidin kivasti liikkeessä, mies ajaa rekkaa joten olen suurimmaksi osaksi yksin pyörittämässä tätä arkeamme!

Alkuraskaudesta vaivasi hirmuinen väsymys, joka onnekseni on alkanut jäädä taka-alalle!!! Muutoin olen selvinnyt aika vähällä raskaus-oireiden kanssa, tai sitten niitä ei ole vain ollut aikaa mietiskellä.

Alkuviikosta kävimme katsomassa np-ultrassa tätä pientä vikkelää uutta tulokasta ja ainakin toistaiseksi kaikki näyttäisi olevan mallillaan!! :)

Seuraava etappi tämän odotuksen kohdalla on kahden viikon päästä oleva lääkärineuvola. Kahdessa aiemmassa raskaudessa on vaivannut ajoittain korkeahko verenpaine, jota nyt taasen seuraillaan tiiviisti. Toistaiseksi paineet ovat pysyneet ihan siedettävissä lukemissa, eikä ne aiemmissakaan raskauksissa onnekseni ole aiheuttaneet mitään toimenpiteitä!!!



Nyt pikku-murut vaativat iltapalaa, joten täytyy jättää kirjoittelu toiseen kertaan... Toivotaan, että saan siihen järjestettyä jolloinkin pienen tovin...tai sitten käyn vain lukemassa teidän muiden kuulumisia!!??



Vointeja kaikille!!!



Nennu ja masukki rv11+4

Taalla on vasta pari paivaa sitten plussattu, eli asia on ihan uusi viela.



Meilla on ennestaan 5v & 3v tytot. Kenellekaan ei viela aikoihin aiota puhua raskaudesta, ei edes lapsille. Toivotaan vaan etta vauva kestaisi matkassa loppuun saakka. :)



Esikoista odotin todella suurella innolla, kuten kaikki aidit varmaan, mutta kakkosen odotukseen en ehtinyt keskittya oikein ollenkaan, kun reilun vuoden ikainen isosisko vei kaiken ajan ja voimat. Nyt kun tytot ovat isompia, niin toivon etta voisin elaa taman raskauden oikein taysilla, silla taman on taatusti meidan viimeinen vauva. Ja innolla odotan myos sita, etta voidaan kertoa sisaruksille - ovat jo tapreeksi isoja ymmartamaan ja elamaan mukana.



Joku kyseli sukupuoliasiasta.. Ihan varmasti mies oli myontyvaisempi kolmoseen, kun toivoo etta talla kertaa tulisi vaihteeksi poika. ;) Mutta itse olen viihtynyt tosi hyvin tyttojen aitina, ja kolmas tytto olisi oikein ihana lisa meidan perheeseen. On tosi kulunutta sanoa etta "sukupuolella ei ole mitaan valia", mutta minkas teet kun se on totta. :D Tietenkin miehen takia toivon kuitenkin poikaa, ainakin jos mies sattuu kysymaan.. ;)



Larubia ja rv4+0

En muista olenko ennen kirjoittanut, mutta tännehän minäkin kuulun. ELi meille tulossa kolmas heinäkuun alussa ja ennestään meillä on tytöt 2/06 ja 9/07. Ja meille on nyt tulossa poika. Olen ollut järkyttynyt siitä miten tällaiseen perheeseen ei kolmatta edes saisi suurin piirtein hankkia, ellei yrittäisi ja saisi poikaa nyt kun se on niin iso asia yhdelle sun toiselle kommentoijalle. Me emme ole siis kertoneet tulijan olevan poika vaan korostaneet haluavamme kolme LASTA... no joo sellasta voisin purkautua kunnolla asiasta, mutta tarvitsee sitten vaan itse pitää huoli ettei sutautuminen esim. isovanhemmilla ole eriarvoista nyt kun meille tuleekin poika...



No joo. mulla siis viikkoja kasassa 31 melkein ja töissä olisi pitänyt vielä kuukausi jaksaa. Jään kuitenkin huomisesta kotiin, ainakin nyt näin aluksi, luultavasti loppuun asti. Mulla on pahat liitoskivut ja supistukset ja kohdunkannatinkivut. lisäks ajan päivittäin töihin 120km eli autolla ajo on aika tuskaa ollut yt viime ajat. Katsotana mitä lääkäri sitten torstaina sanoo, mutta nyt on terkkari luvannut huomisesta alkaen 3 pvää kirjoittaa. Tosin meillä nuo lapsetkin ovat nyt kipeinä, 39 asteen kuumeessa (vieläkö on influenssa-aika?) joten sen vuoksi olen huomisen saikulla.



terv. Miina rv 30+3

Täälläkin uusi kotilo huhuilee...

Koko palstankäyttö on aivan uutta, mutta jossain on pakko päästä hehkuttaan aivan tuoretta vauvamasua =)

Mulla on ennestään -01 ja -04 syntyneet pojat,

nyt sitten kolmatta odotetaan viikoilla 4+4.

Laskettu osuu joulu-tamikuun vaihteeseen ja jos mitään edellisitä raskauksista voi olettaa, niin tammikuun puolelle menee =)

Meillä raskauden yritystä takana marraskuulta asti.

Kahdelle parhaalle kaverille ja äidilleni olen kertonut ja tänään jos on tilaisuus, niin kummitädilleni varmaankin kerron asiasta.

Moikka ja tervetuloa uusille, teitähän on tullut vaikka kuinka! Ihanaa :)



Itselläni meni viime viikon neuvola hyvin :) Paino laskenut, verenpaine ok, paastosokeri ok, hemppa ok ja mikä ihaninta; tasaiset ja hienot sydänäänet kuuluivat (n. 150). Terkka rekisteröi liikkeitäkin dopplerillaan, itse en niitä vielä tunnista.. ainakaan selviä liikkeitä, sitä kuplintaa vaan...



Ai niin, jotain uutta taas nimittäin rinnoista alkoi tulla maitoa! Semmoista haalean vaaleaa nestettä..alkoi ekassa raskaudessakin näillä viikoilla. Samaten rinnat tuntuvat raskailta ja vähän muhkuisilta, samalta kun maito nousisi.



t. Manna rv 18+3

kiitos mp3 kun jaksoit taas aloittaa ketjun:) Aina välistä olen piipahdellut tääläkin, kun tämä on myös meidän tulevaa perhearkea sitten loppukesästä:)



Aivan hurjasti oli uusia tullut mukaan:)) Mahtavaa..on kiva lukea ja kuulla miten muilla menee jotka eri vaiheissa kolmatta odottavat.



Itse olen tuolta haahuista, en ole sine nyt juuri korjoitellut..tämä raskaus on jotenkin vienyt "syönyt" mieltä erilailla kun aikaisemmat..Meillä 02 ja 06 lapsoset entuudestaan. Ja tosiaan 10 km heidän välissä ja hyytymistekijä löydös viimein. Jonka johdosta sitten onnistuin kuopuksesta.

Nyt sama lääkitys ja raskaus etenee, mutta jostain kummasta on mieli haikea ja siipi laahaa maata. Jaksan aina paripäivää ja sitten niinkö menee itsekontrolli. Sillaiten, että mikään ei maistu ja mihinkään ei saa otetta. Tämä on minulle aivan järettömän kamalaa ja olenkin miettinyt, että eihän tämä olisi mitään masennustyyppistä juttua..



Raskaana on ihanaa olla, mutta jos minusta tulee tällainen, niin en halua odottaa..Sniiif:(



Raskauden alussa minulla oli muutamia paniikkikohtauksia. Esim. esikoisella tytöllä oli tosi hurja pronkiitti, josta piti mennä tk.lle saakka ottamaan avaavaa. Vauvana alle 1,6 v oli TAYSsin keikka kun oli yhtä hurja. Ja jotenkin silloin minulle aukeni, että huh, miten minä näin ragoin..

Olin aivan hysteerinen, pulssi hakkasi, silmissä pyöri ja itkin. Tk.lla lääkäri hiukka katsoi, mutta ei sanonut mitään..SIllaiten lyö niinkuin yli.. kuullostanko aivan hassulta..



No koska olen analyyttinen "tyyppi", niin mietin kokonaiskontekstia ja ok, töissä hirmu rankkaa, arki täysin kaksin miehen kanssa, isovanhempia ei saatavilla, raskaus lähti luomusti, vuosin 6pv olin varma km.stä mutta sissi jatkoi kyydissä.. ehkä taustat nosti päätään esikoisen ja kuopuksen välistä.. en tiedä..



Onko kellään ollut missään raskaudessa tällaista? Jos, niin miten olette selvinneet..



Voiko tämä provosoitua raskauden jälkeen pahemmin, vai meneekö tällainen ohi?..



Oliko se Tiuhti07 jolla myös sektiot takana? Itsellä aivan sama kaava kuin sinulla..Nyt suunnitellulla myös. Ja viimeinen. Ja jotenkin haikea ja suruinen ole senkin takia. Vaikka asia ok muuten. Leikkaus nyt kun sen tietää, että muusta ei keskustella, niin jotenkin karua..



Kuinka pitkälle raskautesi päästetään, ennenkuin leikataan? Minulla lapset syntyneet 36+5 ja 38+4 joten haluaisin leikkaksen varmanpälle ennenkuin vain käynnistyisi itsekseen..



Noh, anteeksi vuodatukseni, mutta tovottavasti on joku joka osaa asiaa jakaa kanssani.



Perusluonteelta iloinen ja nauravainen UN

rv. 23+6

UN:

Oletko jutellut neuvolassa asiasta, meilläpäin ainakin tuolla neuvolantäsillä on tapana kovasti auttaa huolissa ja murheissa ja mahdollisesti sitten laittaa jonkun muunkin jutulle, jos siltä näyttää.

Itsellä ollut jonkinasteinen synnytyksenjälkeinen masennus esikoisen jälkeen,

ei ole lääkärin diagnoosia, mutta nyt kun sitä aikaa miettii, niin se oli niin harmaata ja synkkää se vauva-aika.

Kovasti sinulle toivon jaksamista ja tsemppiä

:)



Jafa rv 4+4

Miten teillä on tulevan lapsen sisarukset suhtautuneet kun olette kertoneen tulevasta vauvasta?

Meillä kun noi edelliset ovat jo sen verran isoja, että asia alkanut mietityttää...

Juuri tänään olin synnytystapa-arviossa, jossa päätettiin että sektioni on 18.5 maanantaina eli vasta rv 39+2!!!

Olin aikamoisen yllättynyt kun tähän asti on puhuttu että kohdun repeämisvaaran vuoksi leikataan hyvissäajoin, puhuttu jopa sektiosta 4viikkoa ennen LA. No, hyvä toki näin, että kaikki näytti niin hyvältä ettei aiemmin tarvitse.



Painoarvio tällehetkelle oli 3400g, joten ei ole mikään ihan pikkuinen enää nytkään ;) Esikoinen syntyi 10vrktta yliaikaisena ja mitat olivat huikeat 5160g 55cm, toinen syntyi 40+1 ja mitat olivat 4360g 54cm että kyllä varmaan sihen neljään kiloon päästään tämänkin kanssa.



Nyt vaan pidettävä peukkuja että kohtu kestää vielä tämän kolme viikkoa. Ja painottivat että odotella ei voi jos supistukset alkavat, sitten heti päivystykseen ja leikkaukseen, koska "oikeita" supistuksia kohtu ei tod.näk.kestäisi.



Kyllä olen aivan samaa mieltä sun kanssasi siitä että on tämä suunniteltu leikkaus jotenkin tosi karua, outoa ja asiaan on vaikea suhtautua.

Mulla on ollut pitkin raskautta outoja fiiliksiä, sellaisia mitä ei aiemmissa ole ollut missään määrin. Lievää masentuneisuutta (oma diagnoosi), ärtyneisyyttä(enemmän kuin on normaalia), raivopäisyyttä (aivan käsittämättömistä asioista huutamista lapsille), surullisuutta(milloin mistäkin)...mutta kuitenkin pohjimmiltani olen tosi onnellinen raskaudestani ja tulevasta vauvastamme.



Olen ajatellut että nuo negatiiviset tunteet ovat peräisin siitä haikeudesta, että uskon tämän olevan viimeinen kerta kun olen raskaana, vaikka toivoisinkin ettei asia olisi niin. Ja toinen raskauttani varjostanut asia on ollut rv12-14 olleet kovat vuodot+alavatsa kivut, joidenka aikana ja jälkeen olin aivan varma että km on tulossa. Jotenkin jäin siihen tilaan, että en oikein osannut nauttia raskaudestani kun kokoajan pelkäsin että huonosti käy.



No mistäpä näistä tietää mikä mistäkin johtuu.

Sulle toivon nyt kuitenkin oikein paljon voimia, tiedä vaan se että kaikki johtuu raskaushormoneista; niinkuin itsekkin sanoit niin olet "oikeasti" iloinen ja nauravainen :D



Hyvää viikon alkua kaikille toivottaen

Tiuhti 36+2

Tiuhti - Hienoa etta kaikki on niin hyvalla mallilla!



UusiNuppu - Luulen etta sinulla ovat nousseet pintaan vanhat asiat, joita ei ehka aiemmin ehtinyt/kyennyt kasittelemaan. Voin vain kuvitella miten kamalan raskaita ovat 10 km:a, kun useimmat menevat tolaltaan yhdestakin. Nyt kun asiat ovat hyvin, ja lapsetkin isompia, niin ehka olet alitajuisesti antanut itsellesi luvan kasitella vanhojakin tunteita. Niin pitaakin. Mutta jos tuntuu, etta tarvitset jutteluapua, niin neuvolaan vaan! Sita vartenhan se on, etta sita kautta loytyy apu.



Jafa - Meidan lapset ovat 5 ja 3, eika olla viela kerrottu odotuksesta mitaan. Ei olle kerrottu muillekaan, enka ole viela ihan varma odotammeko tallakin kertaa rv12/niskapussiultraan saakka. Lapsille tosin kerrotaan ennen kuin muille, ja luulen etta isompi on ainakin ihan innoissaan, sen verran on asiasta juteltu ihan yleisesti, etta kuulemma pieni sisko tai veli olisi tosi kiva juttu. :) Kuopuskin tykkaa kovasti vauvoista, mutta 3v on viela aika kiinni aidissa, joten voi olla etta mustasukkaisuuskin nostaa paataan.



Meidan tytoilla on vain 1v10kk ikaeroa, ja viime raskaudessa isompi oli niin pieni ettei oikein ymmartanyt mistaan mitaan, eika osannut olla mustasukkainenkaan vauvan synnyttya. Nyt voi olla toisin.. Mukavaa kuitenkin, kun ovat nyt niin isoja ja ymmartavat vahan mista on kyse. :)



Larubia 4+3

Niinpä..eikös se niin mene, että psyyke laahaa perästä.. huomsin muuten aika sillaiten hassun jutun, joka minun jo olisi pitänyt "oppia" itsestäni, mutta minulla ei ole hivenaineet koskaan oikein olleet kohdallaan vaikka olemme ns. luomuravinto-käyttäjiä.. niin olen sitten ottanut purkista kaveria. Ja B vitamiini on minulla oikein iso juttu..ja nyt se loppui jo melkein 4 kk sitten ja luin niitä puutosoireita..ostin Solgarin tehobeetä ja olen ottanut sitä nyt tuplana, ja aivan kun olisin "pulpahtanut pinnalle"..pidätte minua jo hassuna. Mutta olen aika herkkä aistimaan ja tuntemaan muutekin..



Mutta toki "pyykki" korvien välissä tarvii työstää ja surut surra ja oppia luottamaan..elämä on melkoinen koulu:)



Raskausviikko 25 alkoi..huh huh..selkä meinaa kiukuta rankasti..ja jalat on hassut:( tarvii seurata mikä niissä mättää.



Vauva potkii jo kolmen tunnin rytmiä ja aamusta nukkuu 5h pätkän. Kuopus jos herää yöllä kesken unien ja huutaa niin vauva raasu pelästyy isosti.. toki rytmi voi vielä vaihtua, mutta hyvin on edelliset olleet samassa rytmissä kun ovat syntyneet. Huomaan vain rakentavani mielessäni jo arkea, kun tiedän miten vauva ehkä nukkuu. Ennakointia? ehkäpä:) mutta haluaisin oppia jakamaan jaksamiseni muillekin kuin vaan vauvalle. Sillaiten, että pääsisi perheenä olemaan ilapuut, aamupalat, pesut, ulkoilut..aina tarvii liikkumavaraa olla, mutta hukka maistella ajatusta:) Ja haaste tehdä se ilman mitään ns. pohjaa. Eli olen itse ainokainen ja minulla ei ole tuon taivaallista tietoa miten arki pyörii kolmella naperolla. kaikki joilla kolme on sanovat vain" kyllä kolme on PALJON enempi kuin kaksi"..kääks..



Mieleen on noussut se ihana vauvan tuoksu ja pieni pininä mikä alussa meidän lapsilla on ollut. Itkemisen taito on opittu sitten hetken päästä;)



Tosi hassua aatella, että tämän elämän raskaudet ovat kohtapuolin tässä. Toisaalta mieli on tyytyväinen, mutta minulla on ollut "vauvakuume" aina, ja jos se nousee tämään jälkeen, ni siinä onkin purtavaa.

Mutta kun mietii ja ollaan kotona puhuttu, ni me ollaan aika kaksin ilman isovanhempia, et jaksaa hoitaa parisuhdetta ja pyörittää arkea ja olla iloinen, niin kyllä kolme on siihen aivan sopiva määrä meillä:))



Mutta on meillä naisilla aika etuoikeus saada kokea tällaista ja pysähtyä elämässä nauttimaan näin hienoa juttua. Kantaa, tuntea, synnyttää, tuoksuttaa, hoivaa, kasvattaa, tutustua..ihan uuteen ihmiseen:)



No joo, nyt jatkan kotihommia, konkkaronkka kotiutuu kohta ja talo on pyörremyrskyn jäljiltä melkeinpä..



Ihanaa päivä kaikille..



UN

Tiuhti: nyt oikein sisäistin, siis mitä..leikkaus viikolle 39+ !!! Huuuii.. siinä sitten mietit, että syntyykö jo käynnissä ollessaan, vai odottaako leikkauspäivään.. kuinka ihmeesä, ja kuitenkin teidän lapsoset ihanan pyöreitä ja terhakoita tirpanoita..aikas outoa minun korville..

Tuosta tulikin mieleen, että tyttö oli lähtöpainolla kotiin vietäessä 36+5 2750g, ja aivan "ripakinttu" pikkarainen..sitten kun poika syntyi 38+4 niin paino oli 4100 ja risat, ni oli ihanat pullero jalat ja sillaiten pyöreä ja tuhti..ja vain se kilo välissä..olivat niin eri näköisiä:)



Juu, onkohan se sitten sitä luopumista ja mielen työskentelyä kun on se viimeinen "työn alla".. elämän rikkautta ja taivalta omistaa näin paljon pohdittavaa..



Kaikkea ihanaa ja rauhallista jokaiselle oman odotuksen kohtaan:)