Kutsutteko koskaan toisilleen vieraita pariskuntia kyläilemään?

siis onhan lasten nimenantojuhlissa ym ollut ihmisiä, jotka ei ekan lapsen kohdalla tunteneet toisiaan, mutta on nyt vuosien aikana oppinut tuntemaan.... ja on muutamia muita kertoja ollut tyyliin pari perhettä, jotka ei tunne toisiaan ja yhden tuttavaperheen luona oltu itse monta kertaa niin, että osa vieraista tunnettu ja osa ei - ne juuri tällaiset päivälliskutsutyyliset juhlat. AIna on kaikki onnistuneet. Mun mielestä olennaista isäntäväen esitellä kukin toisilleen, mutta jos ei kiireeltään ehdi, tai joku just jonkun muksun perässä juoksemassa poissa näkyvistä, niin yleensä aikuiset ihmiset on osanneet itse esitellä itsensä ja jos ei muuten löydy puhuttavaa niin tovin saa kulumaan sillä, että kyselee mitä toinen tekeekään työkseen, mistäpäin kotoisin jne. Eli mulla ainakin vain myönteisiä kokemuksia (ja välillä porukat olleet myös hyvin kansainvälisiä, toimii niin ja pelkkien suomalaistenkin kanssa.

En edes tiedä mikä muu olisi mahdollista. Aika jämähtänyt saa ystäväpiiri olla jos on edes mahdollista vain organisoida tilaisuuksia joissa kaikki tuntevat toisensa ennestään, vai oliko ajatuksena että muuten kutsutaan vain yksi perhe kerrallaan? Jos muuttaa asuinpaikkakuntaa, saati sitten maata, joutuu yleensä uusimaan (lähes) koko ystäväpiirinsä, ja pakostakin tulee tilaisuuksia joissa kutsutut eivät tunne ennestään toisiaan. Luonnollisesti emäntänä/isäntänä esitellään vieraat toisilleen, mietitään mahdollisia molempia osapuolia kiinnostavia asioita jne. muutenkin pidetään huoli siitä että kaikilla on mukavaa. Ja jos kutsutaan vain kaksi pariskuntaa, yritän miettiä etukäteen että heillä on jotain yhteistä keskenään. Ihan hyvin se onnistuu!

entuudestaan, mutta ovat jollain tapaa samanhenkisiä. Lapset tulisivat mukaan. Olen kovin arka järjestämään juhlia muille kuin sukulaisille, koska pelkään, että viihtyminen olisi minun harteillani ja epäonnistuisin. Jos vaikka juttelu tyrehtyy. (En ole tosin koskaan ollut sellaisissa juhlissa itse.) Ajattelimme kolmea pariskuntaa lapsineen (vain yksi pieni lapsi, muut eskareita tai teinejä). -ap

Meille saapui taannoin neljä vierasta (kyse ei ollut pariskunnista) vaan ainoa yhdistävä tekijä oli sama ammatti.

Mieheni tiesi yhden vieraista siksi, että tämän tapaamisen ja siihen liittyvien asioiden vuoksi oli ollut sähköpostiyhteydessä häneen.

Yhden vieraan tunsin minä, miheni ja tämä yllämainittu henkilö. Kaksi vierast olivat ulkomaalaisia toisilleen vieraita ihmisiä (tutustuneet tämän tapaamisen edellyttämän parin päivän matkan aikana)

Minä en tiennyt heistä mitään muuta kuin nimen ja ammatin ja kotikaupungin.

Lisäksi oma ko. kielentaitoni ei ole mitenkään loistava. (ymmärrän, en osaa hyvin keskustella)

Ikääkin kaikilla vierailla oli meihin verrattuna 10-20v enemmän.



En muista niin hauskaa iltaa viettäneeni aikoihin.



Pääosin kun joko tapaamme ystäväperheitä lasten kera, jolloin iso määrä lapsia tuo tapaamiseen oman leimansa.

Sukujuhlat/ystävien juhlat.

Jompikumpi vahtii lapsia kun toinen tapaa ystäviään.



Tein hyvää ruokaa, kaikki viihtyivät eikä siinä mitään ihmeitä tarvittu.

Pitäisi olla kai superepäsosiaalinen, jos ei viihtyisi mukavien ihmisten seurassa.

Väitän jopa että illan vilkas keskustelu ja hauskuus oli juuri siinä, että olimme ennestään niin vieraita. Kenelläkään ei ollut syytä olettaa mitään, vaan sai reilusti kysellä ja keskustella.

Useinhan jos tietää jonkun ihmisen vain hiukan,pitäisi muistaa nimi/ammatti/mitä tekee/ ja sitten hävettää kun ei muista nimeä ja ei sitä kehtaa kysyäkään kun se muka pitäisi muistaa ja sitten koko illan on ihan vaivautunut, kun yrittää muistaa sitä nimeä :) Tämä nyt ääriesimerkkinä.



Jos kutsuu toisilleen vieraita pariskuntia, heillä on sentään toisensa turvana :)

Vähän Salkkareissa oli paha ku Seppo ja Helena pyysi Miron ja Oonan syömään eikä kertonu että Isabella ja Kari on kans tulossa. Kaiken lisäksi Miro ja Oona oli pyytäny Sallan ja Ismon mukaan. Vähänkö siitä tulee tappelu...