Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei vapaaehtoisesti yksilapsiset:
10.04.2009 |
Kauanko sinulla kesti hyväksyä, ettet voi saada enää lisää lapsia?
Meidän poika täyttää jo kohta viisi, enkä vieläkään ole päässyt yli siitä surusta, etten voi saada enää lisää lapsia...En kuitenkaan ilkeä tunnustaa tätä muualla kuin anonyymisti täällä palstalla, koska muuten minut leimataan helposti ahneaksi ja epäkiitolliseksi ym.
Kommentit (6)
joka hetki ahdistaa niiiiiiin vietävästi. ivf-poika on 3,5 v, ja toinen raskauteni päättyi juuri km:n. ihan kauheaa ahdistusta poden siitä seuraavasta syntymättömästä lapsesta, mitä jos sitä ei koskaan tule??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen hoidoilla. Mulla on vaikea endometrioosi. Selvisi juuri että mulla on jotain uutta häikkää, jotka tekee raskautumisen entistäkin mahdottomammaksi. Oon aika shokissa. Onko meidän perhe tässä :( Olen itse monilapsisesta perheestä.
Ainokaisemme on nyt 4v, ja toista yritetään nyt ivf-hoidoilla. Masentaa, mutta masentaisi paljon enemmän jos ei olisi yhtään lasta, nythän meillä on kuitenkin tämä yksi kullanmuru.
ja teen surutyötä edelleen.
Itken kellarissa, kun pakkaan pieneksi jääneitä vaatteita eteenpäin annettavaksi. Nieleskelen kyyneneleitä, kun pidän kaverin vauvaa sylissä. Luen vauvalehtiä ja mietin, minkälaiset vaunut olisin valinnut, jos olisin saanut vauvan. Halaan lastani liian pitkään, kun herkistyn miettimään hänen ainutlaatuisuuttaan. Katselen hänen vauvakuviaan kyyneleet silmissä, kunnes hän kysyy "Äiti, etkö halua, että kasvan isoksi ollenkaan?".
Paljon on siis vielä surua sydämessäni :-(
ja en ole vieläkään hyväksynyt sitä etten saa toista lasta
Alue: Aihe vapaa
tunnen tunteesi... Itse kärsin sekundäärisestä lapsettomuudesta vuosia ja kolmeen vuoteen ei mennyt päivääkään, etten olisi tuntenut pohjatonta kaipausta lähes joka hetki... En tiedä kauan sitä olisi jatkunut... me saimme kaivatun toisen lapsemme (kuuden vuoden ikäero) joten tuska päättyi onneen.
Uskon kuitenkin että aika auttaa... vaikka hyväksymisessä voi kestää vuosikausia. Toivottavasti saat tukea!!! Sinulla on oikeus kaivata ja surra, vaikka oletkin "vain" sekundäärisesti lapseton.