Yliherkkä lapsi?
Onkos täällä aamutuimaan ketään yliherkkien lasten vanhempia?
Miten on päivähoidossa ja koulussa suhtauduttu?
Meillä on pidetty ongelmana, ja muun muassa ärsyttää, kun lapsi vetäytyy rauhaan, mutta haluaisi osallistua. Ei vaan kykene.Hän vaan on. "Riesa." Vaikka hän vaan vaatisi hieman enempi aikuisen avustusta leikin alkuun. On kyllä sitten omatoiminen, kunhan uusi ja outo tilanne on ohi. Ja kun hän ei ole ennenkään osallistunut, eipä häntä seuraavallakaan kerralla oteta mukaan.
Onneksi muutama hoitaja osaa hanskata tilannetta paremmin. Mutta pari hoitajaa ei ymmärrä.
Kouluunmeno pelottaa äitinä pahasti.
Kommentit (2)
kun minusta kuulostaa vaan tavallisen ujolta ja aralta.
Meillä lapsi on kotihoidossa, mutta myös hidas menemään mukaan touhuun, vaan seurailee ensin sivusta, ja tilanteesta riippuen lähtee sitten mukaan hitaammin tai nopeammin.
Koulun alku tosiaan vähän hirvittää. Kerhossa käydään, jotta tutustuttaisiin saman ikäisiin, mutta kun kerhossa on ketä sattuu, eikä säännöllisesti käyviä ole kovin monta, ja nääkin lapset jakautuu eri kouluihin ja siellä eri luokille. Huonolla tuurilla yksikään ei tuu koulussa samalle luokalle. Vähän hirvittää, että jääkö poika sitten ihan ulkopuoliseksi, jos ei tunne luokalta ketään entuudestaan. No toivon mukaan tuntee kuitenkin.
Mutta tuttujen eskarissa oon huomannut tuota samaa, että lapset jätetään selviämään itsekseen tilanteista, eli ryhmäyttämistä ei tehdä kovin hyvin. Tietysti kun itse oon ujon lapsen äiti, niin mun mielestä ei olisi liikaa vaadittu, että ujoa autettaisi mukaan ryhmään. Autetaanhan hitaampia tekijöitä koulutehtävissä tai kömpelöä käsitöissäkin.
Minulle jäi epäselväksi kirjoituksestasi kuinka hallitseva piirre tuo syrjäänvetäytyminen on? Mielestäni päiväkodin tehtäviin kuuluu ohjata ja opastaa lasta yhteisissä toimissa, kannustaa ja rohkaista ujoa ja arkaa lasta. Mietin vaan että näetkö tilanteen vanhempana erilaila. Onko lapsesi aina toiminut sosiaalisssa tilanteissa samalla tavalla? Onko tilanteeseen haettu apua? Nykyään päiväkotiryhmät ovat isoja ja jos ryhmässä on erityistä tukea vaativa lapsi niin hän valitettavasti jää muiden jalkoihin. Jos lapsesi vaatii yhden aikuisen huomion kokonaan niin ryhmän on kyllä vaikea toimia.
Meidän dysfasia-As-pojalle kävi juuri noin normiryhmässä. Oli sula mahdottomuus yirttää ottaa hänen erityisyytensä huomioon isossa normiryhmässä. Onneksemme pääsimme tutkimuksiin ja saimme tukimuotona paikan erityisryhmästä. nyt poika on puhjennut kukkaan. Puhe ja sosiaaliset taidot ovat kehittyneet huimaa vauhtia. Ryhmäs aikuiset ovat sitoutuneita ja heillä on mahdollisuus ja resurssit ottaa huomioon lapsien tarpeet paremmin kuin isossa ryhmässä.