jatkan vielä

on tullut tämäkin palsta tutuksi, kun en ole saanut/pystynyt mitään tekemään. Hullultahan se tuntuu, mutta tämäkin on ollut hyväksi viemään ajatuksia ja aikaa eteenpäin. Välillä olen maannut sairaalassa ja välillä kotona. Aiemmin en ole oikein ymmärtänyt miksi ihmiset tuntevat tarvetta kertoa täällä asioistaan, mutta nyt olen huomannut, että on aika vähän ihmisiä, joille pystyy puhumaan, ystävät/sukulaiset ahdistuvat jne. Monesti olen aika yksin tälläisen asian kanssa.