Missä iässä lapset alkavat kärsiä köyhästä perheestä?

enkä ole huomannut vieläkään mitään kärsimystä. Nyt laitoin sen lehdenjakotöihin että saa vähän omaakin rahaa. Saa ostaa itselleen uuden pyörän nyt keväällä, kun ei meillä ole varaa. Oppiipahan ettei raha kasva puissa.

jäi itse asiassa jopa paha trauma asiasta, ja päätin jo lapsena, että aikuisena mulla on rahaa. Ja nyt on rahaa, varmaan ilman tuota köyhää lapsuutta ei tällaista motivaatiota rikastumiseen olisi ollut. Saa nähdä missä vaiheessa tulee raja, nyt tuntuu siltä, että mikään ei ole riittävästi, aina pitää saada parempaa ja enemmän.

ei ole tervettä vertailla ja kilpailla vaatteiden ja lelujen määrää ja laatua.



tietysti lähdet opiskelemaan.



olen itse "köyhästä" perheestä, enkä voi sanoa koskaan kärsineeni siitä.

arvostelevat toistensa vaatteita.

jossa osalla vanhemmista mitä ilmeisimmin on tosi hulppeat tulot.

Ap:n lapsi on eturivissä siellä kiusaajien puolella.

alkaa ja miten "kovaa" se on. Lähde nyt ihmeessä opiskelemaan, jos se on mahdollista. Meillä ainakin vielä ekaluokkalaisen vaatteet on usein kierrätettyjä eikä ole pleikkaa yms mutta suosittu kaveri tuntuu olevan. terv toinen opiskelijaäiti

5.-6.-luokkalaisilla ja siitä eteenpäin.



t: ope

Ehkä kouluiässä sellaista kuulee, mutta kyllä laadukasta tavaraa löytää kirppareiltakin halvalla, kun tietää mistä ja mitä hakee. Tyhmää ostaa uutena, kun käytettynäkin saa uudenveroista halvemmalla. t. pihtari

Meiltä ei siis koskaan puuttunut ruokaa tai vaatteita. Ja pyörät ym. vehkeetkin oli. Muttei mitään merkkijuttuja, eikä lomamatkoja tms. Koen silti, että mulla oli onnellinen lapsuus enkä kärsinyt siitä pahemmin. Harrastaakin sain. Nyt tajuan, mistä kaikesta äitini luopui välillä itse meidän lastensa eteen ja tykkään siksi hemmotella häntä ihanilla vaatteilla, lomilla tai muilla kivoilla jutuilla.

alkaa jo verrata vaatteitaan. Meidän tyttö tuli yksi päivä kotiin eskarista ja kertoi minulle, että kaksi tyttöä oli naureskellut kolmannelle tytölle "jolla oli ihan rumat Tarjoustalon vaatteet" (suora lainaus tyttäreni kertomasta). Tyttäreni tätä ihmetteli ja kysyi, että "äiti eikö se ole rumaa nauraa toisen vaatteille".



Mutta julma on varsinkin pienten tyttöjen maailma. Merkkifarkkuja ja hienoja ulkomaan matkoja pitää olla pienestä pitäen.

kodeista lähtöisin ja huomaan kyllä, että etenkin mies haluaa laittaa lapsille vain parasta ja suostuu helposti ostamaan mitä lapset pyytävät. Itse yritän vähän jarrutella, ettei lapset kuvittele rahan kasvavan puussa. Meiläl on nykyään erittäin hyvät tulot, mutta esimerkiksi vanhin poika on tehnyt viikonloppu/kesätöitä n.14 vuoden iästä lähtien, jotta oppisi rahan arvon ja sen järkevän käytön. Nyt säästää mopoa varten, aiemmin on ostanut palkallaan rummut ja läppärin sekä mp-soittimen. Merkkivaatteita en lapsille osta, kun ne eivät niitä mun mielestä tarvitse. Itsekään en pukeudu merkkivaatteisiin sen erityisemmin.



Ei mulle ole köyhyydestä traunoja jäänyt ja muutenkaan elämässä ei tarvitse saada kaikkea mitä haluaa.

Halusin vain tietää miten te muut jaksatte?



Minä nimittäin jaksan jo nyt huonosti, vaikka meidän molempien vanhemmat pärjäävät vielä perusarjessaan ja apua tarvitsevat ns. poikkeustilanteissa. (lomakkeiden täyttöä, sairastumisia, yms)



En uskalla ajatella, miten selviydytään muutaman vuoden päästä.

ja sivistymättömät vanhemmat jos lapsen suusta tulee tyyliin "hyi kun rumat tarjoustalon vaatteet yms..." Sitä saa vanhemmat katsoa peiliin, että kukas muu se persereikä onkaan kuin se oma peilikuva.

että muilla oli merkkivaatteita ja hienoja harrastuksia ja omakotitalot omine huoneineen... Ala-asteella siitä ei meillä vielä kiusattu, mutta siis yläasteella kyllä jo.



Nytkään en ole varakas, enkä osta merkkivaatteita lapsille, mutta siitä pidän huolen, että heillä on hyvät vaatteet, pyörät yms ja pääsevät välillä lomalle yms. En halua, että tuntisivat itsensä ulkopuolisiksi, toisaalta en haluaisi että kasvavat liikaa tavaraa arvostaviksikaan.



Ei meillä kyllä sitä pleikkaakaan ole, mutta suurin syy siihen on se, etten sitä ainakaan vielä halua. Lapsille on mun mielestä erittäin paljon parempia tekemisen kohteita.

alkaa jo verrata vaatteitaan. Meidän tyttö tuli yksi päivä kotiin eskarista ja kertoi minulle, että kaksi tyttöä oli naureskellut kolmannelle tytölle "jolla oli ihan rumat Tarjoustalon vaatteet" (suora lainaus tyttäreni kertomasta). Tyttäreni tätä ihmetteli ja kysyi, että "äiti eikö se ole rumaa nauraa toisen vaatteille".

Mutta julma on varsinkin pienten tyttöjen maailma. Merkkifarkkuja ja hienoja ulkomaan matkoja pitää olla pienestä pitäen.

Me asuttiin kerrostalossa vuokralla, eikä ollut omaa huonetta eikä etelän matkoja. se ei ollut mikään ongelma. Eikä edes se, että välillä rahat oli tiukalla, jolloin ruoka oli arkista kotiruokaa. Lapsille tulee opettaa järkevää rahankäyttöä jo ala-asteelta alkaen. jos vanhemmat kokoajan jauhavat, kuinka ankeeta on kun rahat ovat vähissä, niin johan se tarttuu lapseenkin.Eli kaikkea mitä haluaa, ei tarvitse saada. toisaalta jos lapsi kokee aina jääneensä vaille, niin se näkyy sitten aikuisenakin.



t. opiskeleva alle kouluikäisten äiti

köyhä perhe parempi kuin rikas.... omien lasten luokillä vanhempien vuositulot on 30 000€ ja 1 000 000€ välillä eli luokassa on tosi rikkaita ja just pärjääviä perheitä. Keskitulot tällä alueella on 150 000€-350 000€ /vuodessa . Meidän tulot on 80 000€/vuodessa eli ollaan suht köyhiä verrattuna luokan muihin vanhempiin eikä haittaa meidän lapsia.

Miten köyhä perhe on parempi kuin rikas?

Äitini oli kahden lapsen yksinhuoltaja ja hyvin pienipalkkainen.



Monella tuntuu myös olevan romantisoitu kuva köyhyydestä. Usein näkee väitteitä "ei rikkaus tuo onnea", "parempi köyhänä ja onnellisena kuin rikkaana ja onnettomana". Aivan kuin kuviteltaisiin, että rikas = automaattisesti onneton ja köyhä = automaattisesti onnellinen.



Kyllä se vaan niin on, että jos on kaksi täysin samanlaista perhetilannetta niin ne, joilla on esim. keskitulot niin varmasti ovat onnellisempia kuin köyhyysrajalla elävät. Raha kuitenkin helpottaa elämää eikä aina tarvitse pelätä, että selvitäänkö jos tulee joku takapakki, kun on rahaa niin pääsee myös nauttimaan elämästä paremmin ja myös lomille.



Kun olin ala-asteella niin asuimme ränsistyneessä kaksiossa ja kyllähän sitä vähän häpesi kun monilla muilla oli paremmat asumukset. Tosin tunsin myös kaksioissa asuvia muita yh-perheiden lapsia. Sitten muutimme vähän parempaan asuntoon (uudempi kolmio) ja sitä en niinkään hävennyt. Mutta monesti silti mietti miksi on syntynyt köyhään perheeseen eikä ole varaa moniin muihin asioihin mihin muilla on varaa. Varsinkin kun lasten kulut nousevat kasvaessa, esimerkiksi teini-ikäinen haluaa enemmän vaatteita ja harrastukset maksaa. En silti koe, että lapsuuteni olisi ollut onneton, mutta varsinkin yli 12-vuotiaana olisi ollut kiva jos perheessä olisi vähän enemmän ollut rahaa, ettei olisi tarvinnut aina tuntea itseään kovin köyhäksi ja tavallaan myös pelätä, että riittääkö meillä rahat jos jotain sattuu.