Mitähän vapaa-ajattelijat yms. kirkosta eroavat tuumaavaat sitten jos heidän lapsensa

ja joskushan lapset kokevat tarvetta olla täysin erilaisia kuin omat vanhempansa. Olen itse perheestä, jossa kiellettiin kaikki uskonnollisuus. En haluaisi moista tehdä omille lapsilleni. He eivät kuulu kirkkoon, mutta kulkevat päiväkodin kanssa joulu- ja pääsiäiskirkot. Toinen lapsista ilmoittikin jossain vaiheessa (n. 3v.), että "uskoo Jeesukseen". Nyttemmin hän on lakannut uskomasta, mutta eipä moinen minua tai miestäni haitannut. Lapsemme saavat uskoa joulupukkiin, keijuihin, tonttuihin, enkeleihin, jeesuksiin ja jumaliin ihan vapaasti.

Mitä ajattelisit, jos lapsesi päätäisi kääntyä vaikka muslimiksi tai erota kirkosta?

yksi 18-vuotiaana kun oli menossa naimisiin, toinen osapuoli halusi kirkkohäät.



Toinen kävi rippikoulun 23-vuotiaana, kun sisar pyysi lapsensa kummiksi. Nuoret olivat kastettuja, mutta erosin kirkosta sanoen aikoinaan ettei lahjojen takia käydä rippikoulua ja menette sitten kun ymmärrätte mistä on kyse.. Kirkollisverot haluttiin ison perheen muuhun käyttöön.

Olen eronnut kirkosta noin kymmenen vuotta sitten, mutta miettinyt nyt että voisin ehkä liittyä takaisinkin.

Lapsiani ei ole kastettu. Liittyvät sitten itse mihin liittyvät. Toivon kyllä että eivät orjallisesti alkaisi noudattamaan minkään uskonnon vaatimuksia, vaan eläisivät elämäänsä vapaasti omantunnon mukaan. Monessa uskonnossa on sellainen ikävä elämän kieltämisen maku.

Arvostukseni heitä kohtaan kyllä vähenisi, mutta he ovat tietysti vapaita tekemään, kuten haluavat.

[quote author="Vierailija" time="07.04.2009 klo 07:28"]

lapsen oma mielipide. Siinäpä sit liittyy kirkkoon jne. Näin me ainakin toimitaan, jos lapsi sitten haluaa olla uskovainen..mitäpä siihen mitään on sanomista.

[/quote]

Olenko käsittänyt vapaa ajattelun oikein kun ymmärrän, ettei vapaa ajattelu koske ainoastaan uskonnollista ajattelua, vaan kaikkea ajattelua maan ja taivaan välillä, jota ei ole lailla eikä mllään muula asialla estetty.Minä käsitän näin että vapaa ajattelu on kehityksen edellytys, jos ei vapaa ajattelua olisi niin kehitys hyvin monella elämän alueella jämähtäisi pakalleen. Kukas se sanoikaan: "Se pyörii sittenkin" hänet oli kuoleman uhalla kielletty puhumasta siitä että maapallo pyörii. Taisi olla Aristoteles joka kuollessaan näin sanoi.

Kuulun kirkkoon mutta eikö juuri uskonnot ole enimmän olleet kehityksen jarruina historiassa taakse päin mennessä. Tuskin ilman vapaa ajattelioitten vapaata ajatuksen lentoa olisi osattu luopua esm antiikin kreikan jumalista kuten Zeuksesta Amorista ym Jumalista.Nyt on aika sellainen, että luovutaanko uskonnon alueella hirveästä koston JUmalasta joka grillaa ihmisiä helvetissä itse istuen helvetin tulijärven reunalla katsoen kuinka syntinen liha kärsii. Ihmisen luontaista kuoleman pelkoa on vain valtaa pitävien taholta käytetty vallan käytön välineenä. Tuota pelkoa on vielä ruokittu kuoleman jälkeisellä helvetin kidutuksella. Kristin usko onkin lähtöisin siitä että ihminen pelkää kuolemaa ja nyt kun usko sitten lupaa iankaikkisen elämän niin ihmiset on saatu takertumaan tähän olemattomaan toivon ikuisesta elämästä. Kuoleman pelko on kuitenkin kaikialla luonnossa ilmenevä laji kohtainen tila ja juuri tämä pelko suojelee elämää koska kukaan ei halua kuolla paitsi ihan joskus Homosabines kun hän tuntee elämän liian raskaaksi. Ovela juttu se on Kristin uskokin. Niin kuin sanoin kuulun kirkkoon mutta minua on pidetty myös vapaa ajatteliana kun puheet on lähteneet syvällisemmille alueille elämässä

Luulin olevani avarakatseinen, suvaitseva, salliva ja vapaasti ajatteleva uskonnoton äiti, mutta kun teinityttöni alkoi muslimiksi, niin kyllä loppui avarakatseisuus, suvaitsevaisuus, sallivuus ja ajattelun vapaus. Ihan mitä tahansa muuta, mutta ei muslimiksi!

Uskonto on henkilökohtainen asia, jos lapsi kokee kristinuskon omakseen, tottakai hänellä on oikeus liittyä ev.lut.kirkkoon, vaikka itse siitä olenkin eronnut kun en kokenut olevani uskossa. Sama koskee mitä tahansa muutakin uskonnollista yhteisöä. Jos kyseessä ei ole mikään uskonnollinen syy vaan silkka joukkopaine, en katso asiaa niin suopeasti, mutta toisaalta kyllä lapsella on oikeus oma ratkaisunsa tehdä siinäkin tilanteessa.

Sensijaan kasteen ottamista ja riparille menemistä pelkkien rippilahjojen toivossa, mitä olen kuullut myös tapahtuvan, en katso hyvällä. Mikäli lapsi ei oikeasti vaikuta olevan uskossa lainkaan, harkitsisin kyllä ihan vakavissani että tuossa tilanteessa jättäisin koko rippijuhlat järjestämättä. Riparille menoa ja konfirmaatiota eli sitä varsinaista uskonnollista osuutta en tietenkään kieltäisi.