Mitähän vapaa-ajattelijat yms. kirkosta eroavat tuumaavaat sitten jos heidän lapsensa

vaatii 15-vuotiaana päästä kasteelle jotta saa konfirmaation ja alkaa elää uskonnollisesti?

Varsinkin kun poika nyt 14-vuotiaana ei näytä mitään merkkejä muusta kuin ateismista. Mutta jos hän niin kokee oikeaksi, mikä minä olen häntä estämään. Niin kauan kuin ei vahingoita toisia (tai käännytä vanhempiaan), uskokoon vaikka lentävään spagettihirviöön. Jos uskonnollisesti eläminen tarkoittaa aktiivista lähetyskäskyn "implementointia" , sitten minä kyllä palautan sällin ruotuun - siis jos alkaa vanhempiaan häiritä näillä asioilla



Mutta aika jossitteluksi menee, koska tällä hekellä merkit ovat kyllä vapaa-ajattelijoiden kannalta hyvät. Ja voihan poika - voi kauhistus - äänestää joskus jopa vaikka Keskustaa ;-)

vaatii 15-vuotiaana päästä kasteelle jotta saa konfirmaation ja alkaa elää uskonnollisesti?

kirkkoon ja uskoa omalla laillaan.



Olen nähnyt tosielämässä, että toisinpäin se ei tahdo toimia.

Itse en kuulu kirkkoon, koska en ole uskossa. Jos lapseni löytävät Jumalan ja haluavat liittyä kirkkoon, se on heidän oikeutensa. Sitten olen hieman pettynyt, jos menevät vaikka riparille ja sen myötä kasteeseen vain sen takia että kaikki kaveritkin ko leirin käyvät. Niin tapahtui mun luokalla muutamille. Mutta jos oikeista syistä liittyy, niin siitä vaan. Kaikkia kunnioitetaan.

sehän on VAPAA-ajattelijuutta?

eli uskoisin, että päinvastainen tilanne uskovaisvanhemmille olisi huomattavasti suurempi taakka kuin kuvaamasi asetelma. itse olen kokenut todella ahdasmielisyyttä nimenomaan uskovaisten suunnalta uskonasioissa kuin ateistien ja muiden vapaa-ajattelijoiden suunnalta.

Jos se tuntuu lapsesta oikealta niin seuratkoon sydäntään. Haluan lapseni olevan onnellinen vaikka en ymmärtäisikään.

Jos hän alkaisi käännyttämään muita tai osoittamaan ääri-uskonnollisia merkkejä niin varmasti käytäisiin aika tiukkaakin keskustelua asiasta.

Enpä tuota kuitenkaan usko. Ovat sen verran avarakatseisia että hyvin epätodennäköistä varsinkaan kristinuskoon kihahtaminen olisi.

Meillä ajatellaan, että jokaisella on oikeus uskoa tai olla uskomatta. Me emme usko ja jos hän päättää alkaa uskoa, niin siitä vaan. Ihan on meidän perheen arvojen mukaista.



Ei uskomattomuus tarkoita vihamielisyyttä uskoa kohtaan, vaan sitä että se on meidän valinta ja jollakulla muulla on toinen valinta.

se on täysin heidän oma asiansa ja eillä on vapaus valita niin.

ja lapsi ei kuitenkaan haluaisi mennä rippikouluun. Pakottavatko vai antavatko lapsen itse päättää?

Tuntuu, että monia nuoria ei kiinnostais riparit ollenkaan, eikä myöskään juhlien järjestäminen. Innostuvat ainoastaan siitä, että voivat saada rahaa lahjaksi.

mutta jos se on lapseni valinta niin ei minulla ole mitään sitä vastaan. Juuri sen takia emme halunneet lasta liittää kirkoon että tämä saisi itse päätää hengellisen suuntauksensa. Me emme tiedä mikä se tulee olemaan, joten miksi olisimme liittäneet lapsen kirkoon? Sama kuin liittäisi johonki muuhun aatteelliseen järjestöön, esim. poliittiseen puolueeseen. Emme myöskään yritä saada lasta uskomaan samoin kuin me, vaan mm. kysmykseen Jumalan olemassaolosta vastaamme että emme tiedä vastausta mutta me uskomme näin, monet muut eri tavalla.

ja lapsi ei kuitenkaan haluaisi mennä rippikouluun. Pakottavatko vai antavatko lapsen itse päättää?

Tuntuu, että monia nuoria ei kiinnostais riparit ollenkaan, eikä myöskään juhlien järjestäminen. Innostuvat ainoastaan siitä, että voivat saada rahaa lahjaksi.

ihanaa aikaahan se oli *muistelee*

niin muuten liityin itse kirkkoon, että *pääsin* riparille

Hänen oma valintansa. Ainoastaan jos uskontoon liittyisi jotain tosi kummallisia piirteitä tai (kiihko)uskonnollisuus vaikuttaisi vähän kuin sairauden oireelta, niin yrittäisin puuttua asiaan kunnes hän olisi mieleltään taas tasapainossa.

vallitsee aatteen- ja mielipiteenvapaus, ja kyllä tähän perheeseen mielipiteitä mahtuukin :-). Vaikeampi pähkinä olisi, jos lapsesta tulisi äärioikeistolainen rasisti, uusnatsi, jos alkaisi leikkiä aseilla tms.

eika mua ole siis kastettu eika konfirmoitu, eli en ole kirkosta eronnut. Mutta jos siis lapseni haluavat oikeasti liittya johonkin uskontokuntaan niin totta kai sen heille suon. Se mita en valttamatta niin rohkaisisi on rippileirille meno vain sen takia etta _kaveritkin menee_; nain siksi etta otan eettiset ja uskonnolliset ratkaisut todella vakavasti, enka arvosta tapauskovaisuutta, aidosti uskovia arvostan ja kunnioitan heidan vakaumustaan kovastikin.

annoin tehdä omat päätökset, tietysti. Ja ihan sama, jos ajattelisi jotain muuta suuntaa (hinduismi, buddhalaisuus, islam jne). Haloo ap? Annatko sinä lapsillesi asianmukaista ja laajaa tietoa eri uskonnoista. Ja "puolueetonta"! Kyllä jokaisen ihmisen tulee itse saada uskonsa suunta päättää. T. ateisti, jonka 2 lasta kävi jopa riparin (liittiyvät kirkkoon; kaste ja sit se konfirmaatio ), toinen erosi, toinen on yhä ev.lutilainen vaikkei kovin harras ja 2, jotka valitsivat toisin... Joten tällä lailla meillä ajatellaan, siis SUVAITSEVAISESTI!

kastettu lapsi haluaakin jehovan todistajaksi tai muslimiksi? tyhmiä kysymyksiä...



en usko että lapseni alkais satuihin uskomaan vielä 15 vuotiaana.

Tai mihinkään muuhunkaan uskontokuntaan sen puoleen. Jossain vaiheessa, todennäköisesti teini-iässä, lapset varmaan näitä asioita miettivätkin. Kotona meillä on sellainen periaate, että kerrotaan, mitä itse asioista ajatellaan, mutta kerrotaan myös muista uskonnoista aika laajasti. Että näinkin on mahdollista uskoa. Siinä on Ganeshat ja Jahvet samassa sarjassa. :)



MUTTA se mua häiritsisi suunnattomasti, jos lapsi hylkäisi järkeen perustuvan maailmankuvan täysin ja alkaisi äärikonservatiiviseksi biblebasheriksi, joka saarnaisi kaduilla evoluutiota ja aborttia vastaan. Jos lapsi näin täydellisesti hylkäisi meidän humanistisen maailmankuvamme, olisin todella pettynyt. :(

Lapsi päättää itse, se on selvää. Kristityksi ryhtyminen olisi täysin, olen tottunut kristinuskoon ja ev. lut. versio siitä on varsin maltillinen, kuten myös vaikka nyt hellarit. Samoin buddhalaisuudet ja new-age -uskonnot on ihan ok.



Muslimiksi kääntymisessä on lähinnä ne ongelmat mitä se tuo naisen asemalle. Eihän se kovin kivaa olisi jos esim. tyttöni rupeaisi rajoittamaan sillä lailla itseään. Sillä asialla ei niinkään olisi tekemistä uskonnon kanssa vaan sen, että minusta naisten hyvä asema on yhteiskunnan hyvinvoinnin edellytys.



Vähän samaa sarjaa on sitten kotimaiset ääriliikkeet, kuten lestadiolaisuus ja jehovan todistajat, ja tollaset maitobaarin tapaiset kultit. Niissä uskonnollisuus menee niin selvästi jo haitan puolelle että olisihan se harmi jos lapseni perustaisi maailmankuvansa ja isot päätökset elämässään jonkun yksittäisen ihmisen suoraan sanottuna päähänpistoille. Kuten nyt vaikka Lars Levi Lestadiuksen.