MITÄ TEEN!?

Äitisi on kysynyt mielipidettäsi, joten hän on antanut sinulle luvan vastaukseen. Kerrot, että olette lapsettomuushoidoissa (ellei äitisi jo tiedä) ja sen takia asia on sinulle arka. Et tiedä, miten kestäisit sen, jos hän tulisi raskaaksi. Olisit varmaankin hänelle kateellinen.



Luultavasti myös kokisit, että menettäisit äitisi tuen sinulle raskaassa tilanteessa. Koet ehkä, ettei raskaana oleva nainen voi eikä osaa tukea lapsettomuudesta kärsivää. Äitisi on kuitenkin elämänkokemukseltaan sinua aika paljon edellä ja vaikka sinä itse et pystyisi vastaavaan, hän voi hyvinkin pystyä. Minusta sinun kannattaisi antaa hänelle mahdollisuus.



Mielestäni on erikoista, että joudut kysymään tällaista. Mikä sinua voisi estää kertomasta tunteistasi ja ajatuksistasi äidillesi, joka niitä kysyy? Äitisi ymmärtää varmasti olevansa itse vastuussa päätöksestään siitä huolimatta, että kysyy mielipidettäsi. Ja sinunkin kannattaisi jo pikkuhiljaa uskoa, että olette erillisiä ihmisiä. Et ole vastuussa äitisi onnesta.



On täysin mahdollista rakastaa äitiään ja olla samaan aikaan hänelle kateellinen. Myös hänelle on mahdollista iloita raskaudestaan mutta olla samaan aikaan pahoillaan sinun puolestasi, jos et pääse kokemaan samaa.

että tuntuu kun ne "vanhat" äidit jotenkin suuttuisivat siitä kun nuorempi sanoo jotain.. ja heti ollaan syyttämässä että nuori sanoisi ettei vanhat "saa" tehdä lapsia yms.. enkä sitä tarkoita ollenkaan..annoit kyllä hyvän pointin kiitos! ja ei hän tiedä..olen aikonut tämän kertoa lähiaikoina kun on kysellyt vauvauutisten mahdollisuutta.. yksi pieni tekijä mun mielipiteessä on toi ikäkin.. mutta siinä määrin että pelkään äitini puolesta koska riskit on suurentunu.. pelkään että jotain menee pieleen..

Oletteko jotain piloille lellittyjä kakaroita kun kuvittelette että teillä on oikeus määrätä vanhempanne elämästä?

Yksi kiljui kun äiti antaa rahaa sisarukselle ja toinen vinkuu ties mistä kolmas kieltämässä äitinsä raskauden.

Sitten kiristetään välien katkaisulla ja lapsenlapsilla.



Onko joku tietty ikä kun vanhemmista tulee lapsiensa omaisuutta?

Kasvakaapa sen "miehesi" kanssa vielä muutama vuosi, niin sitten ei tunnu muitten lapsen teotkaan niin kummallisilta.

noita, joiden on aina kommentoitava "älä huuda" jos joku käyttää otsikossa caps lockia. Niinku mitä helvetin väliä sillä on, sitä paitsi kyllä ihmiset kiihtyneinä myös korottaa ääntään ihan normaalistikin.

Tuskinpa hän oikeasti olettaa että avaudut sikana. Kunhan vaan halusi kertoa asiasta etukäteen että sinulle jää aikaa sopeutua ajatukseen.

tuntuisi varmasti pahalta ja katkeralta ja kateelliselta. MUTTA päätös on teidän.

täällä ap.. en tietenkään määrää äitini lapsen saannista

ja tottakai lapsettomuushoidot olisi rankkoja vaikka olisin 100 vuotias ei se mun nuori ikä sitä tee:D lähinnä tarkoitin että mä en oikeen tiennyt mitä mieltä mun pitäis olla ja mitä pitäisi sanoa.. nyt juteltiin sitten asiasta ja ihan hyvinhän öitini ymmärsi tilanteen. ja keskustelu päättyi siihen että sanoin vielä kovasti onnea siihen että saisi lapsen ja haluan olla auttamassa jos onni lykästää..



mun reaktio oli sillon lähinnä lievää shokkia ja mielikin muuttui ihan täysin kun sain juteltua. täysin ymmärsi mua ja nyt mulla on mitä parhain tukihenkilö auttamassa läpi tän tien ja haluan olla samaa omalle rakkaalle äidilleni



ymmärsitte jotenkin todella väärin mun pointin!



ap

ole liian vanha! päin vastoin. musta on todella hassua kun jotkut arvostelee nelikymppisiä aitejä jotenkin liian vanhoiksi äideiksi:D kun katson mun pirtsakka äitiä niin tulee mieleen että kattooko ne arvosteliat 60vuotiaita vai missä mättää?



sitäpaitsi mun äidistä tulisi maailman paras äiti uudelle lapselle niinkuin se sillon nuorena oli mulle!



ap

ne alkaa haukkua sua vaan koska olet nuori ja automaattisesti ne kuvittelee sun haukkuvan ikää.. vaikka kysehän nyt ei ollut siitä.. jotkut täällä ei varmaan oikein ymmärrä kuinka rankkaa lapsettomuushoidot on ja kyllä se tekee katkeraksi kenet vaan! ihanaa että saitte puhua äitisi kanssa ja onnea kovasti molempien teihin!:)

Montako vuotta olette yrittäneet?

Jos on yrittänyt vuoden tuloksetta, niin yhtäläinen oikeushan hänellä on hoitoihin kuin muillakin.

sen vuoden yrittämisen jälkeen alkoi hoidot ja onpas tullut vaikka mitä syitä vastaan.. et usko kuinka rankkaa on ollut ja tuntuu todella pahalta kun sanot noin.

lääkäri mulle itse sanoi että tosi hyvä tuuri kuitenkin on mulla käynyt kun olen päättänyt lapseni hankkia nuoremmalla iällä koska ongelmien takia en todennäköisesti voisi enää kolmenkympin jälkeen edes saada..



siis näin minulla ja on ihanaa jos kuuisin äitini onnistuneen vielä sillä iällä kun se hänelle todennäköisimmin on mahdollista.. minulle ei olisi ollut:S tuuria edes vähän..

on syyllistäjä-äiti älä välitä tollasten puheista.. onnea hoitoihin!

Mietin, kun ootte niin nuoria, niin oletteko ehtineet jo kauankin yrittää?



Mun äiti sai nuorimman siskoni 45-vuotiaana, ja kiva kun sai. Tosin itse olin vasta 5v silloin, mutta vanhin sisko 18.

vuos odoteltiin ja sitten käytiin ekalla käynnillä lapsettomuuslääkärillä..

eli on vielä mahollisuuksia mutta niitä ongelmia on vaan tullut enemmän kuin se yksi ratkaiseva tekiä.. nuori olen mutta tämä on minun oikea ratkaisuni.

Kysyin siksi, kun itsellä kesti saada raskaus kunnolla alkamaan liki 2 vuotta. Oltiin vuoden jälkeen ihan tuskassa, kun oli ollut yksi keskenmeno ja lääkäri totesi pco:n ja tuumin, että eipä tästä taia mitään tulla skeptikkona. Mutta koska lääkäri sanoi, että voidaan vielä yrittää ilman apua jonkin aikaa, kun kumminkin yksi alkanut raskaus oli, niin sitten tehtiin niin, ja juuri raskauskierron jälkeen piti mennä tarkkoihin tutkimuksiin. Mutta ei sitten tarvinnut.



Meinaan vaan, että eipä sitä tiedä, vaikka kestääkin, niin kaikki voi kääntyä ihan yhtäkkiä. Ovuloin ilmeisesti todella harvoin, mutta ovuloidessani raskaudun helposti.



Mutta mitä tulee siihen sun äitiin, niin kyllä sun äiti saa lapsen tehdä jos tahtoo, sen vauvankaipuu voi olla yhtä suuri kuin sun. Mutta ymmärrän miten vaikeelta se voisi tuntua, kun olisi niin lähellä pieni vauva jota ei itse (vielä) saa. Mutta tosiaan mun äidin nuorimmalla lapsella ja vanhimman siskoni lapsella on viisi vuotta ikäeroa, ja ne leikki keskenään lapsena, ja oli sekin aika mukavaa aikaa. Ja nykyään Nuorin sisko on maailman coolein täti sille vanhimman siskon lapselle. :) Että ehkä saat sun tulevalle lapselle mahtavan tädin tai sedän. :)



18

että mun oli niitten lääkärikäyntien jälkeen todella vaikea karistaa pois ajatus siitä, että oon jotenkin viallinen. Oli vaikea luottaa siihen, että asiat menee joskus ihan vaan hyvinkin. Siksi melkein toivon, etten olis käynyt ekallakaan lääkärillä. Joskus lapsen saaminen vain kestää.



Mutta toisaalta, eipä mistään tiennyt että näinkin onnellisesti voi käydä, ja jos jotain olis ollut todella vialla, olisin tahtonut sen tietää kuitenkin.



Mutta koita siis pitää jotenkin erillään itsesi niistä ongelmista, ettei niistä tule osa sua, niinkuin mulle tavallaan kävi.



18