Tarvitseeko lapsi playstationia tm. tietokonepelejä?
Me olemme olleet aina sitä mieltä, että ei tarvitse. Lapsetkaan eivät ole halunneet...kunnes nyt: 9-vuotiaamme sanoi, että tuntee itsensä tyhmäksi koulussa, kun ei voi osallistua keskusteluun toisten lasten jutellessa peleistä ym. Koska luokalla on paljon lapsia ns. hyvistä perheistä, oletin, ettei lapsemme ole ainoa "pelitön". Kuitenkin yllättävän moni taitaa jonkin näköisen pelikonsoolin tms. omistaa. Lapselle ei ole mitään hinkua ko. pelejä kohtaan mutta ilmaisi, että haluaa tietää, mistä niissä on kyse.
En halua lapseni tuntevan itseään tyhmäksi koulutovereidensa kanssa. Toisaalta ajatuskin jostain pelikonsoolista kotonamme puistattaa. Emme mieheni kanssa ymmärrä yhtään mitään ko. leluista, joten kerro mielipiteesi & valista minua: mitä 9-vuotiaat pelaavat ja millaisia koneita tm. niihin tarvitaan (ja paljonko ne maksavat..). Lastemme ainoat pelikokemukset ovat jokin tietokoneen oppimispeli, jota on joskus pari kertaa pelattu.
Kommentit (5)
Ilmaispelejä, joita voi pelata. Siellä on paljon ihan niitä samoja kuin mitä pelikonsoleillakin pelataan ja näitä voi pelata ihan omalla tietsikalla.
Sen vuoksi ei mitään pleikkaria tarvitse hankkia.
Pelitkin näihin kalliisiin pelikoneisiin on kalliita. Yksi peli maksaa vähintää 50e.
Totta kai lapsi kuin lapsi sellaista jossain vaiheessa kinuaa, mutta mainioita lapsia kasvaa ilman pelikonsoleitakin - itse olen hyvänä esimerkkinä siitä ;)
Nykyään tunnutaan pidettävän itsestään selvänä, että joka kodista löytyy Pleikkarit ja muut vempaimet. Ei ainakaan meidän kodista. Vanhempi lapsi pelailee joskus netistä löytyviä pelejä, mutta yhdessä olemme laatineet pelisäännöt sekä netin käyttöön että pelaamiseen.
Teillä on itsellänne tainnut olla yksi-kaksi puulelua ja nekin on olleet koko lapsuuden ajan kylmän patterin välissä..
Sain Super Nintendon 8-vuotiaana ja voin kertoa, että se oli paras "lelu", mitä olen koskaan saanut. Pelit opettivat englantia (eteenpäin ei päässyt jossei tiennyt mitä mikäkin nappi tekee ja mitä juonessa tapahtuu), harjoittivat käsi-silmäkoordinaatiota joka oli minulla todella surkea ja nyt keskinkertainen jne. Toki kieltä voi opiskella kirjankin avulla ja urheilussa voi oppia koordinaatioita, MUTTA. Pelit yhdistävät monet oppimiselementit ja siksi en käsitäkään, miksi ne ovat sellainen mörkö nykyisille 30-40+ vanhemmille?
Meillä on Playstation 2 ja sillä pelivuorot, jotta homma ei karkaa käsistä. Noudatamme ikärajoja peleissä ja valitsemme mm. tiimityöskentelyä vaativia pelejä. Guitar Hero löytyy meiltä myös ja uskallan väittää että pelaaminen EI tee passiiviseksi! Ilman että pidät koko ajan aivosi vireessä et peleissä pitkälle pötki; tämä pätee etenkin ns. reaktiopeleihin sekä strategiapeleihin.
Tutustukaa itse pelien maailmaan ja arvostelkaa sitten. Hyviä, väkivallattomia pelejä on olemassa, mm. ihana We love Katamari Playstation kakkoselle:
http://www.peliplaneetta.net/arvostelut/637/
KuriKuriMix on peli, jossa ei pääse eteenpäin ilman yhteistyötä:
http://www.pelit.fi/index.php?id=62282
Jos ei pelaaminen ole ikinä kiinnostanut, niin ehkä Wii vois olla teidän konsoli? Meillä ei vielä tuota ole, joten en ole ihan varma mitä kaikkea siihen mukaan tarvitaan, mutta kysele liikkeistä tai jos joku täällä osaisi neuvoa.
Hintaa euroissa en tiedä, kun ei asuta euroalueella, mutta eiköhän joku täältä senkin osaa kertoa..