Onko muita neljännen odottajia, joilla lapset pienellä ikäerolla?

Miten olette jaksaneet ja mitkä ovat selviytymisvinkkinne?

Toinen oli 5v. 7kk, kolmas tasan 3v. Hyvin sitä pärjää! Ainahan se aikansa vie, että vauvan paikka löytyy perheestä ja päiviin syntyy rytmi ja rutiini. Pieni vauva yleensä nukkuu alkuun niin paljon, että muillekin lapsille ja kotitöillekin jää aikaa.



Nyt odotan viidettä, kolmen vuoden ikäero tulee jälleen. Vanhin ehtii 9v. 6kk ikäiseksi eli kaikki eivät ole enää ihan pieniä. Seuraavat siis 8, 6 ja 3v.

Pieni vauva yleensä nukkuu alkuun niin paljon, että muillekin lapsille ja kotitöillekin jää aikaa.





Jos lapset vauvana nukkuu paljon niin kai sitä uskaltaa tehdä enemmänkin. =)

Meillä oli ikäerot 2v, 1v2kk ja 1.5v.

Mielestäni yli 2v ikäero ei ole enää pieni, mutta mielipiteitähän on monia...



Me pärjätään hyvin, ilman mitään rutiineja ja aikatauluja sun muita, ja kuskaan isompia kerhoihinkin, käydään kauppaostokset ja kirjastoreissut bussilla neljän lapsen kanssa jne. Ehkä se on lapsistakin kiinni, jos kaikki on terveitä ja "helppohoitoisia" niin miksei sitä jaksais :) Ei siihen mitään ihmekonsteja ja vinkkejä tarvita.

Itsekin pidän aika pitkänä tuota 1v11kk, mutta se johtuu siitä, että välissä oli 2 keskenmenoa.



Vauvahan tosiaan nukkuu paljon ainakin sen 2 ensimäistä viikkoa, joten isompien lasten rutiinit ei paljoa muuttuneet. Sitten aloin vauvan nukkuma-aikoja rytmittää perheen muuhun elämään. Eli vauvan päiväunet suunnittelin siihen, että sain vaunuihin ja pääsin muiden kanssa ulos.



Oma auto helpotti elämää siinä vaiheessa kun neljäs syntyi. Kauppareissut oli helppo käydä omien aikataulujen mukaan lasten kanssa.



Ei kai se sen kummempaa ollut kuin muidenkaan kanssa. Imettämään opettelin siinä sivussa, eli vauva oli rinnalla ja samalla tein toisella kädellä muiden lasten kanssa askarteluja tai siivosin tms. pientä puhdetyötä. Jos oli oikein tiukka tilanne esim. ruoanlaiton kanssa, otin vauvan vaunuihin keittiöön ja hyssyttelin samalla toisella kädellä kun toisella laittelin ruokaa.



Vähän kun vauva kasvoi niin viihdyttäjiä riitti isommista. Vauva makasi lattialla ja isommat tykkäs tarjota sille tavaroita ja helistimiä. Ja kun kuopus ei päässyt tarpeeksi lujaa perässä ryömimällä, panivat sen maton päälle ja vetivät matolla katsomaan omia leikkejään.



Olihan se hauskaa aikaa, ihan hyvällä muistelen niitä vuosia.

Meillä esikoinen meni eskariin kun meille syntyi 5. lapsi ja "sama tahti" on jatkunut koko ajan:) Nyt meillä on 12 lasta, joiden välillä pienin ikäero on 1v5kk ja suurin himpun alle 2v.



Hyvin olen jaksanut ja suurin "syy" siihen on se, että olen itse halunnut noin monta lasta ja se oma halu onkin mun mielestä se suurin motivaation antaja...ei siihen muuta ole tarvittu!:)



Kaikesta selviää jos on halua selvitä ja jos jokin asia on sinulle tärkeä ja mukava niin ilomielinhän sitä/sen tekee...jos taas asia on "pakkopullaa" niin se tuntuu heti vastenmieliseltä, ihan asian kun asian kanssa, eikös vaan?!