Juoksijat - auttakaa aloittelijaa!
Olen aloittelemassa juoksuharrastusta. Aloitin jo syksyllä, mutta juuri, kun pääsin vauhtiin, sairastuin n. 6 viikoksi, ja siihen se jäikin. Nyt puolen vuoden jälkeen kävin lauantaina juoksemassa, ja jaksoin juosta pidempään kuin syksyllä. Himo juoksemiseen on kova...
Nyt mieheni löysi netistä juoksukoulun, jolla pitäisi 6 viikossa kyetä juoksemaan 5 km. Kuulosti hyvältä ja innostuin, mutta määrät näytti tosi pieniltä. Tällä ekalla viikolla pitäisi juosta vain pari minuuttia kerrallaan. Onko tämä toimiva ja kannattava? Vai olisiko parempi vain juoksennella itsekeen niin paljon, kuin jaksaa? JA yrittää aina pidentää määrää? Hoikistuuko tällä määrällä mitenkään...?
Juoksukoulun ohjelma löytyy täältä: http://www.pori.fi/vav/liikunnanohjaus/juoksuohjelma_11vkoa.pdf
Kommentit (30)
Minä olen käynyt salilla juoksemassa (matolla) nyt parin kuukauden ajan.
Tosin pääsen sinne vain 2 kertaa viikossa, mikä on liian harvoin, mutta silti.
Asutko Tokion keskustassa? Miksi pitää juosta salilla, kun ulkonakin voisi? Ainakin Suomessa jopa kaupunkien keskustat ovat hyviä paikkoja juosta. Puhumattakaan puistoista, metsiköistä, joenvarsista, pyöräteistä... Samalla saa raitista ilmaa, ihan ilmaiseksi. Ostin viime talvena yhden kuntosalin kuukausilipun hinnalla gore tex -juoksukengät ja hämmästyin: juoksu on kuin onkin aivan ympärivuotinen laji - ulkonakin.
vaan juoksen mielummin salilla matolla tai fillaroin. En ole se, kenelle kysymyksesi esitit, mutta kommentoinpa siltikin.
Vaan hankkia ensin kohtalainen kunto kävellen, pyöräillen, uiden, ratsastaen tms. vähän kevyemmällä tavalla. Mä yritin aikoinani ihan sohvaperunasta tolla 6vko/5km -ohjelmalla ruveta juoksemaan ja kyllästyin viikon jälkeen. Oli liian rankkaa. Mutta kun olin muutaman vuoden liikkunut säännöllisesti 3-4 krt vko ja lähdin kokeilemaan juoksua, yllätyin kun jaksoinkin heti pistellä 6 kilometriä. Nyt lenkit on 8-12km 2-4krt viikko, eikä ole tullut mitään rasitusvammoja tai muita. Ja juokseminen on tosi kivaa!
Vähän matkan jälkeen jo tuntuu, että keuhkot ratkeaa, sydän pullahtaa ulos ja henki ei kulje. Olen varmaan tosi huonossa kunnossa ja 32-v. Lauantaina sain juostua mielestäni pitkän matkan, mutta ei sekään ollut varmaan edes kilsaa. En ole harrastanut kummemmin mitään nuoruudessa. Ja juoksu ei ole koskaan ollut mun laji, en siis ole koskaan harrastanut sitä. Innostus on tullut nyt yhtäkkiä. Hitaasti siis pitäisi aloittaa, mutta onko tuo ohjelma liiankin hidas....?
T. ap
Tuli vain mieleeni, että itse ajattelin juuri samoin vielä 10 vuotta sitten (26-vuotiaana). Ja tuohon asti olin harrastanut erilaisia urheilujajeja enemmän ja vähemmän säännöllisesti.
Nyt, 36-vuotiaana, olen huomannut, että muutaman kuukauden treenin jälkeen ei tosiaan pysty juoksemaan miten paljon vaan. Tässä välissä olen saanut pari lasta, paino on hieman noussut, ja liikkuminen on usean vuoden ajan ollut harrastus, jota olen "hampaat irvessä" suorittanut muutaman kerran vuodessa. Ja kas kummaa, nyt ei kunto nousekaan enää samaan tahtiin kuin nuorena. Ja ekalla kerralla ei olisi tullut mieleenkään juosta muutamia kilometrejä, ei edes hidasta vauhtia. Nyt parin kuukauden harjoittelun jälkeen, menee sellaiset 5 km lenkit aika kivasti, mutta vauhti on vielä kaukana entisajan juoksulenkeistä.
juoksemaan edes hiljaista vauhtia muutamia kilometrejä?
Kai te olette nuoruudessa harrastaneet jotain kuntoa kehittävää liikuntaa. Sen ei tarvitse olla juoksua. Nuoruudessahan se peruskunto luodaan.
Lähes kaikkihan ovat nuorina harrastaneet jotain liikuntaa, eikö niin? Silloin ei mene kuin muutama kuukausi, niin voi juosta vaikka kuinka.
Rohkeasti vaan harjoittelemaan. Juoskaa aikaa: 3 lenkkiä viikossa, jolloin 20 min nopeaan ja 2x35 min rauhallisesti. Sykemittari on oiva apu.
Tsemppiä.
Olen itse yli 40 ja aloitin juoksemisen vuosi sitten keväällä. Aluksi en jaksanut juosta kuin 4 minuuttia koko lenkin aikana, loput kävelin. Keuhkojen kunto kohosi kuitenkin niin nopeasti, että jo 1-2 kuukauden päästä oli pakko rajoittaa lenkkeilyä, koska nivelet eivät kestäneet. Googlasin hiukan ja opin, että nivelet kehittyvät hitaammin kuin keuhkot ja verenkierto ja ohjelmissa aloitetaan varovasti nimenomaan sen takia, että nivelet saavat aikaa vahvistua.
Minulla oli kipuja lonkissa ja polvissa juoksemisen aikana ja sen jälkeen niin, että en voinut juosta kivuttomasti kuin joka kolmas päivä. Tätä kesti ehkä huhtikuusta elokuulle asti. Sen jälkeen olen pystynyt juoksemaan joka toinen päivä, mutta edelleenkään en voi juosta joka päivä kunnollista lenkkiä. Nivelet vaan eivät salli.
Nro 15 on sitten hyvin säilynyt ja pitänyt kuntoa jollain tasolla yllä. Toisin kuin se 36-vuotiaana itsensä rapakuntoon päässyt...
En vain täällä pohjolassa voi juosta talvisin ulkona. Keuhkoihin sattuu pakkasella, liukastumisvaara on ilmeinen ja lisäksi pääsen juoksemaan vain aikaisin aamulla/myöhään illalla, jolloin en lähde tuonne pururadoille pyyheltämään. Kaduillakaan en halua iltaisin pimeällä juosta. Ja täällä on lisäksi niin paljon sadekelejä, etten tosiaan viitsi itseäni rääkätä ulkoilmajuoksulla, kun kerran salilla viihdyn kivasti.
Salilla saan samalla treenattua muita lihaksia, juoksu on mielestäni kuitenkin aika yksipuolinen liikuntalaji. Toisekseen matolla juostessa näkee kehityksen kivasti, ja siellä tapaa muita ihmisiä. Itse kun olen uusi tässä kaupungissa, niin on mukava nähdä muitakin ihmisiä kuin vain oman perheen jäseniä.
Kyllä minä nätillä ilmalla alan ulkonakin juosta. Aiemmin Lontoossa asuessani juoksin aina ulkosalla Thamesin rantaa pitkin. Se olikin mahtavaa, mutta täällä Suomessa en talvisin (syksyisin tai keväisin) aio itseäni ulkojuoksulla rääkätä.
Minä olen käynyt salilla juoksemassa (matolla) nyt parin kuukauden ajan.
Tosin pääsen sinne vain 2 kertaa viikossa, mikä on liian harvoin, mutta silti.
Asutko Tokion keskustassa? Miksi pitää juosta salilla, kun ulkonakin voisi? Ainakin Suomessa jopa kaupunkien keskustat ovat hyviä paikkoja juosta. Puhumattakaan puistoista, metsiköistä, joenvarsista, pyöräteistä... Samalla saa raitista ilmaa, ihan ilmaiseksi. Ostin viime talvena yhden kuntosalin kuukausilipun hinnalla gore tex -juoksukengät ja hämmästyin: juoksu on kuin onkin aivan ympärivuotinen laji - ulkonakin.
jotkut sanoo juoksuksi sellaista kävelyvauhtista hölkyttelyä: kyllähän sitä jaksaa siinä missä kävelyä
Tuli vain mieleeni, että itse ajattelin juuri samoin vielä 10 vuotta sitten (26-vuotiaana). Ja tuohon asti olin harrastanut erilaisia urheilujajeja enemmän ja vähemmän säännöllisesti.
Nyt, 36-vuotiaana, olen huomannut, että muutaman kuukauden treenin jälkeen ei tosiaan pysty juoksemaan miten paljon vaan. Tässä välissä olen saanut pari lasta, paino on hieman noussut, ja liikkuminen on usean vuoden ajan ollut harrastus, jota olen "hampaat irvessä" suorittanut muutaman kerran vuodessa. Ja kas kummaa, nyt ei kunto nousekaan enää samaan tahtiin kuin nuorena. Ja ekalla kerralla ei olisi tullut mieleenkään juosta muutamia kilometrejä, ei edes hidasta vauhtia. Nyt parin kuukauden harjoittelun jälkeen, menee sellaiset 5 km lenkit aika kivasti, mutta vauhti on vielä kaukana entisajan juoksulenkeistä.