Lue keskustelun säännöt.
Kotitöiden tekemisen tasa-arvoisuudesta
05.04.2009 |
Olemme lapseton pari (lapsi kyllä toiveissa) ja kotitöiden tekemisestä on toisinaan kinaa. Olemme kumpikin aika laiskoja ja meillä on usein aika sotkuista. Minä hermostun aina aikaisemmin. Mies tykkää, kun on siistiä ja kiittelee mua siivouksesta. Mies sanoo myös, että hänen pitäisi osallistua enemmän. Vuoden alussa puhuimme myös siitä, että pitää alkaa siivota jo ehkä tulevan vauvankin takia: ei tällaisessa kodissa voi lasta kasvattaa. Päätimme siis, että alamme opetella siivompaa elämäntapaa ;-)
Miehen kohdalla ei ole tapahtunut mitään. N. kk sitten teimme yhdessä siivouslistan, eli mitä tehdään päivittäin, mitä viikoittain, mitä 2 krt kk:ssa jne. Taulukko on keittiön seinällä ja siihen laitetaan aina omat nimikirjaimet, kun homma on hoidettu. Homma sovittiin siis yhdessä.
Nyt neljän viikon jälkeen taulukossa on paljon tyhjiä ruutuja, mutta meillä on siitä huolimatta paljon entistä siistimpää. Taulukossa on KAKSI mieheni nimmaria, ja noin 50 mun nimmaria.
Tänään sitten otin asian puheeksi mieheni kanssa. Sanoin, etten halua tällaista. Mies lupasi taas parantaa tapansa ja on siis periaatteessa mun kanssa samaa mieltä. Kummasti vaan telkka vetää enemmän puoleensa kuin vaikka vessan siivous. Sama mitä roskaa telkasta tulee, kunhan ei tartte siivota.
Onko tällaisen ongelmaan mitään rauhanomaista ratkaisua? Korostan, että mieheni on ongelmasta ja ratkaisusta kanssani samaa mieltä, menetelmä on vain hukassa.
Kommentit (3)
Edellisen asuinkumppanin kanssa oli sama. Yritin kaikkea, jopa uhkailin sillä, että alan maksaa vähemmän vuokraa, koska toimin myös siivouspalveluna.
Mutta kun ne siisteysnäkemykset ei kohtaa, niin ne ei kohtaa.
Isoin ongelma on se, että asioita ei tehdä heti, esim. astioiden vienti koneeseen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälläkin laiskasti siivoava pariskunta. :) Minäkin laadin jääkaapin oveen siivouslistan, johon oli tarkoitus laittaa nimikirjaimet tehdystä työstä. Yllätys yllätys, kaikki nimikirjaimet parin ensimmäisen kuukauden jälkeen olivat omiani... Tämän huomattuaan mies alkoi valittaa, miten ikävä järjestelmä kyseinen taulukko on. ;) Täytyy kyllä sanoa, että todellisuudessa mies osallistuu kyllä kotitöihin, mutta jotenkin koki sen listan ns. epäluottamuslauseena. Tekee siis enemmän töitä ilman listaa (vaikka omasta mielestäni lista olisi hyödyllinen, koska siitä on helppo katsoa, mitä pitäisi tehdä milloinkin). Ehkä teilläkin on sama juttu?
Meillä vähän vastaavaan velttoiluun toimi nalkuttaminen. :)
Sen voi tehdä melko nätistikin, tavoitteena lähinnä vaan häiritä niin kauan kunnes toinen saa sen persauksensa liikkeelle siitä sohvasta.
Esim. "sori kulta kun nyt nalkutan, mutta eikös me sovittu että meidän pitää alkaa siivota enemmän. Oletko mielestäsi niin tehnyt? Pitäisiköhän aloittaa? Ei, ei kohta tai huomenna, vaan heti. Ne kohtat ja huomenet on ennenkin nähty, ei tää tälleen voi mennä, mieti nyt itsekin."
Pian mies sitten oppi, että kannattaa tehdä jotain ennen sitä lempiohjelmaa, muuten seuraa häiriöitä sen aikana. Tai en mä tiedä mitä se oppi, mutta paransi vihdoin hieman tapojaan.