Onko mielestäsi liioittelua, ettei äitiysvalmennuksessa kerrota

meillä ainakin kerrottiin. Ja hyvä niin. Sairastuin.

sen takia juuri äidit yrittävät kestää sen hakematta apua, kun tulee sellainen olo että se on epänormaalia ja siitä ei puhuta.

sen kummemmin asiasta ei kerrottu. useampikin äiti kyseli, mitä tehdä sitten jos tuntuu että on masennusta tai epäilee sitä - käskettiin kertoa asiasta neuvolassa heti kun mahdollista, terkkari kuulemma ohjaisi eteenpäin.



no, itse sairastuin siihen, ja noudatin ohjeita. terkkari ohjasi mut lääkärille, joka kirjoitti unilääkereseptin ja totesi "sä oot vaan väsyny, näillä saat nukuttua". sen jälkeen takaisin terkkarille, jossa ihmettelin, että mitenhän mä hoidan läpi yön itkevän vauvan samaan aikaan ku pitäis syödä näitä unilääkkeitä, vauvalla taitaa olla koliikki. terkkari tokaisi siihen, että "eikä ole, sä vaan et osaa hoitaa sitä".



että näin, kiitos ja kuulemiin. jäi unilääkkeet hakematta ja ottamatta, sen verran tolkuissani olin kuitenkin, laitettiin asunto hakuun naapurikunnasta ja rupesin hakemaan apuja muita reittejä. siinä neuvolassa en enää käynyt, vaan peruin joka kerta sovitut ajat, ja onneksi päästiin todella nopeasti jo muuttamaankin sitten naapurikuntaan ja uuteen neuvolaan, ei jäänyt lapselta kuin 3kk-neuvola väliin.



mut siis, jos synnytyksen jälkeisen masennuksen hoito ja myöntäminen on tätä tasoa, en yhtään ihmettele ettei siitä puhuta äitiys- tai perhevalmennuksissa. koska sittenhän sitä pitäisi ihan oikeastikin alkaa hoitaa, kun ei puhuta mitään siitä niin ehkä useimmat äidit eivät tuu edes ajatelleeksi että voisivat sairastaa sitä, eivätkä ainakaan tuu mitään apua siihen hakemaan.

Lisäksi anoppi kyseli vauvan syntymän jälkeen joka kerta puhutessamme, että masentaako.