nainen 25v. ja mies 43v. mitä mieltä ikäerosta???

ihan mielenkiinnolla kyselen muiden mielipiteitä,ei siinä mitään pahaa! :)



ap

:)

itse 22 ja mies 35.

jos täältä täytyy kysellä mielipiteitä niin ei oikeen hyvältä vaikuta

että pitää kysellä niin ei vaikuta hyvältä, kukaan omista tunteistaan ja olostaan varma ei kysele, muiden mielipiteitä.



Lopettaisitko suhteen jos joku sanois että yök, vanhan ukon kanssa kuljet, mietippä 20 vuotta eteen päin olet silloin 45 ja sun miehesi 63, mies jää sitten ehkä eläkkeelle ja sinä kuljet töissä.

kuolema, sairaus yms. turha jossitella ANTAA palaa jos siltä tuntuu! Mieluummin elää hetken täysillä, kuin ei koskaan kokea mitään.

Itse olen myös 25 ja en kyllä noin vanhaa miestä itselle haluaisi. Joku 30 hujakoilla olis ihan ok vielä. Mutta eihän sitä tiedä kun ihmiset on niin erilaisia, vaikka natsais kenen kans.

Mutta jokaisellahan on omat mieltymyksensä ja koskaanhan ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu.

ja älyä. 25-vuotias on ihan kakara vielä.

(itsekin olen siis miehne kanssa samaa ikäpolvea) ja itse miettisin että minkälainen mies löytää oikeasti yhteistä noin paljon nuoremman naisen kanssa - ja tarkoitan nyt siis muutakin yhteistä kuin vain fyysistä (vaikka realistina ymmärränkin että se fyysinen puoli on monelle miehelle se tärkein). Ajattelisin ehkä että mies pelkää omaa vanhenemistaan, on neljänkympin kriisissä. Tietysti on "kypsiä" parikymppisiä ja "nuorekkaita" neljäkymppisiä eli ehkä tällaisessa tilanteessa suhde olisi vakaammalla pohjalla.

minusta on hyvin outoa, että kaksi täysin eri ikäistä ihmistä voisivat elää tasapainoisessa suhteessa. Tuolla ikäerolla henkilöiden pitäisi elää täysin eri elämänvaiheita. Itselläni herää nykyisin aina epäilys, jos joku kertoo ettei isoa ikäeroa "oikeastaan edes huomaa", sillä silloin usein on niin, että vanhempi osapuoli yrittää leikkiä nuorempaa kuin onkaan.



Mielestäni 10 v ikäero on vielä ok, mutta sen yli ei enää.



terveisin parhaat vuotensa liian vanhan kanssa tuhlannut.

mutta tietysti miehessä voi olla muitakin hyviä puoli kuin nuori ikä



suunnilleen samanikäinen paras...



helpolla vaikuttaa valtasuhteisiin ja rooleihin perheessä

Ennen ajattelin että max 5 vuoden ikäero, nykyään nippa nappa ymmärrän 10 vuoden ikäeron, mutta en isompaa.



Ongelmana on lähinnä se, että ollaan eri sukupolvea, eli elokuvat, musiikki, jne. ovat olleet lapsuudessa/nuoruudessa erilaisia.



Samoin jos lapsia haluaa, niin onko heille hyväksi pappa ikäinen isä? Timo T A Mikkonen on hyvä esimerkki siitä miten aika on ajanut hänen ohitseen, eli arvomaailma on valovuosien päässä tästä ajasta...! (Esim. se että isä on tasavertainen vanhempi joka jakaa kasvatusvastuun ja kotityöt jne.)



Ymmärrän kyllä sen että vanhempi herrasmies osaa hurmata nuorikkonsa;



* osaa ostaa lahjoja, avata oven, hemmotella jne. paremmin mitä esim. 25-vuotias mies (toki aina on poikkeuksia!;)



* On kerännyt varallisuutta ja maksanut asuntolainansa jne. eli on varaa kustantaa ravintola illallisia, viedä matkoilla, lainata kallista autoa nuorikolleen, yhteisenä pesänä on iso ja velaton asunto jne.

Vert. kaksi 25-vuotiasta opiskelijaa joiden pakko ottaa lainaa ja raataa töissä opiskelujen ohessa jotta puuroa riittää ja saadaan 30neliön yksiön vuokra maksettua...



Ongelmaksi muodostunee myös se, etteivät kaverit yleensä sovi kuviohin, eli se 25-vuotias tuntee olonsa ulkopuoliseksi nelikymppisten pippaloissa, ja se nelikympiinen ei sopeudu nuorten menoihin mukaan...

ja mies 32v kun tavattiin ja yhdessä on oltu nyt 10v. Mies oli ollut jo kerran naimisissa ja sillä oli yksi lapsi. Itse olin nyt jälkeenpäin ajateltuna vielä ihan täysi pentu, onneksi tässä on elämänkokemusta ja jonkinlasta viisautta kymmenessä vuodessa kertynyt ja miehellä ollut pitkä pinna :)

Yli 10v ikäero voi tuntua hurjalta, mutta myöhemmällä iällä se tuskin enää vaikuttaa niin suuresti, jos vaikuttaa nytkään. Ja loppujen lopuksi se ikähän on vain numeroita ja joku voi olla aika kypsä henkisesti jo 25v ja toinen on vielä viisikymppisenäkin täysin kypsymätön vaikka tunne-elämän asioissa.

mutta herää kysymys kuka haluaa ottaa rinnalleen parikymppisenä viisikymppisen joka käyttäytyy kuin "pentu"? Ihmisten kypsyyksissä on eroja, mutta kyllä niitä ihan fiksuja ja kypsiä miehiä löytyy varmasti 20-30 vuotiaista miehistäkin, ei vain oman isän ikäisistä...



Ja itse pidän outona sitä, jos vaikkapa nelikymppinen jahtaa parikymppisiä, herää kysymys miksi? Eikö saa omanikäisiä koska on niin lapsellinen? Vai haluaako leikkiä nuorempaa mitä on, eli on kypsymätön? Vai haluaako nuorempia koska heitä on pääsääntöisesti helpompi manipuloida mitä oman ikäisiä aikuisia naisia? +Kaikki nuoret eivät välttämättä osaa vaatia asioita, eli heistä saa muokattua sen oman ihannne kumppanin koska kasvu on vielä kesken... Vaikka omasta mielestään olisivatkin ikäistään kypsempiä...

Miesystäväni oli aikaisemmin aviossa 10 vuotta nuoremman naisen kanssa, on nyttemmin sitä mieltä että samaa ikäluokkaa oleva on parempi.

mua ei haittaa muitten ihmisten valinnat....jos olet onnellinen ni anna palaa....mä olen ite 25 ja mun isä on nyt 43 et itse en pystyis kyl tuohon...mut hei me kaikki ollaan nii erillaisia....

Up

Kuulostaa juuri passelilta haha.

M42

Vierailija kirjoitti:

että pitää kysellä niin ei vaikuta hyvältä, kukaan omista tunteistaan ja olostaan varma ei kysele, muiden mielipiteitä.

Lopettaisitko suhteen jos joku sanois että yök, vanhan ukon kanssa kuljet, mietippä 20 vuotta eteen päin olet silloin 45 ja sun miehesi 63, mies jää sitten ehkä eläkkeelle ja sinä kuljet töissä.

Mieheni kolkuttelee kuuttakymppiä ja itse olen 43. Ei ole asiat kymmenessä vuodessa muuttuneet. Rakastamme ja vanhenemme. Mieheni jää muutaman vuoden päästä eläkkeelle ja silloin pitää kartoittaa millaisiin ratkaisuihin meillä on varaa. Tavoitteena on että voisin silloin itse määrätä oman työtahtini, eli perustaisin oman yrityksen. Jos vain talous antaa myöten, tekisin lyhyempää työviikkoa. Ja pitäisin tuplaten lomaa nykyiseen verrattuna.