Haluaisin tehdä

kuin Elina Nurmi eli jättää lapseni miehelleni ja muuttaa pois. Mulla ei juurikaan ole tunteita lastani kohtaan vaan hoidan häntä ihan vain siksi kun mun on pakko. En todellakaan nauti äitinä olosta, en nauti jatkuvasta kotona olemisesta, en nauti naurettavan pienelle kodinhoidontuelle jäämisestä, en nauti nykyään yhtään mistään. Hermot mulla menee lapseen toisinaan aivan täysin ja sitten huudan ja heittelen tavaroita, kun en muuten saa turhautumistani purettua. Tää on niin tautisen tylsää tää kotona oleminen, mutta kun ei ole edes töitä mihin voisi palata. Kuinka kukaan voi nauttia kotona olemisesta, jatkuvasta lapsen hoidosta, joka helvetin päivä on tätä samaa ja joka viikko on vain sitä samaa ja joka helvetin kuukausi on samanlainen. Mun aivot oikeesti surkastuu täällä kotona kun ei ole mitään sellaista tekemistä että pääsis käyttämää aivojaan. Ei tollasen lapsen ruokkiminen, nukuttaminen ja vaipan vaihdot paljon aivotoimintaa tarvii. Että voi olla tylsää olla kotiäiti!!!!

Mutta kun joka helvetin päivä vaan vituttaa ja ihan kaikki asiat vituttaa. Niin lapsi, mies, kotona oleminen, kun ei ole töitä, rahattomuus, koko ajan on vain samaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen...



ap

Vastustan alle 3-vuotiaiden tarhausta, mutta sun tilanteessa se on varmasti paras ratkaisu. Jaksa ihminen hyvä lapsesi takia. Sinun harteilla on pienen ihmisen hyvän elämän alku.

Huono aika siihen, mutta kyllä jotakin varmasti löytyy. Tai hae kouluun, vaikutat aika nuorelta äidiltä.

että itse sun täytyy elämäsi muuttaa? Jos olet jo kotihoidontuella, mikään ei estä sua hakemasta töitä/opiskelupaikkaa.



Ei sulle kukaan tule tarjottimella tarjoamaan rikkaampaa elämää, itse sen joutuu muutkin rakentamaan.

Itsellä on nyt neljäs lapsi syntynyt. Tämä ei ollut suunniteltu, ja itsellä meinasi maailma kaatua kun raskauden huomasin. Ajattelin juuri kuin sinäkin, että en voi jäädä kotiin tylsyyteen enää. Muiden lasten kanssa olin kotona yli 4 vuotta putkeen.



Mutta olen opiskelija muutenkin, ja jatkan tässä samalla opintoja.Osittain käyn koululla ja osittain teen kotona kursseja. Lisäksi vielä teen avoimessa kasvatustieteen approa. Ei siis työttömyyttä ole missään määrin, kun on isompiakin lapsia ja aivoja saa sitten käyttää opiskeluun. Välillä pääsee sinne koulullekin aikuisten seuraan, mikä on ihanaa vaihtelua. Ai niin ja olen vielä yksinhuoltajakin nykyään.



Eli keksi jotain mikä täyttää päivää, kun pikkunen nukkuu. Ei kannata luovuttaa vielä, sillä varsinkin esikoisen synnyttyä on paljon totuttelemista uudenlaiseen arkeen. Käy paljon ulkona ja yritä löytää seuraa. Ei ole sitten niin hajottavaa se eka vuosi. Tsemppiä!!!

koulua tässä vielä kävis, kun on jo ammattikorkeakoulututkinto ja viime kesänä sain maisterin paperit yliopistolta? Paikkakunnan työtarjonta on puhelinmyyjä-tasoista hommaa, mihin en ikimaailmassa ryhdy. Oman alan töitä ei löydy kuin pääkaupunkiseudulta..



ap

Tai onko lähellä isompaa kaupunkia, jossa töitä olisi tarjolla? Luulen, että sun täytyisi vaan päästä töihin/kouluun, jotta voisit arvostaa sitä, mitä sulla jo on = lapsesi ja perheesi.

Niinkuin joku jop sanoi, sinun täytyy ottaa itse itseäsi niskasta kiinni ja päätää muuttaa elämäsi suuntaa. Ap, ei siihen tyytyväiseen elämään lastaan tarvitse hylätä! Tsemppiä ja nyt nokka kohti tulevaisuutta!

niin saat elämääsi jotain sisältöä kotona olemisen lisäksi.

Siitä on iloa itselle ja sitä voi hyödyntää kaikissa ammateissa. Jos avoimen kielikursseja ei ole paikkakunnalla mene työväenopistonkursseille. Aloita vaikka venäjän opiskelu, saat avoille käyttöä.

asuta pääkaupunkiseudun lähellä ja kovin lähellä ei ole isompaa kaupunkia jossa töitä olisi tarjolla. Opiskelemaan en voi lähteä niin että jäisin opintotuelle, sillä sitten en saa rahaa mistään, sillä olen käyttänyt jo kaikki opintotukikuukauteni AMK ja yliopisto-opintoihin. Ja kaikki työt mitä paikkakunnalla on tarjota, on kestoltaan jotain kesätöitä eli pari kuukautta. Kauhea homma etsiä lapselle hoitopaikka ja sumplia kaikki hoitoon viemiset ja hakemiset kun ei ole kun yksi auto, että pääsee muutamaksi kuukaudeksi johonkin huoltoaseman kassalle tai torikahvilaan.



Jos saisin tehdä niin kuin haluaisin, pakkaisin kamat ja lähtisin kokonaan pois koko paikkakunnalta enkä koskaan haluaisi tulla takaisin. Ja se lapsi saisi tosiaan jäädä sille paskalle isälleen, sehän tota lasta enemmän halusi kuin minä, mutta minä sitä joudun koko ajan hoitamaan.



ap

Jätä lapsi isälle tai hommaa hänelle parempi koti. Sinä selvästi haluat elämältäsi jotain muuta ja sille hyväksyntää täällä "kerjäät". Tässä se tulee; ota ja hommaa lapsellesi oikea koti ja jatkaa elämääsi. Pitemmän päälle se on kaikkein parasta ennen kaikkea lapsellesi, joka ansaitsee rakastavan kodin. Kaikkea hyvää myös sinulle valitsemallasi tiellä. Ja tämä ei ole kettuiluviesti!

et muuten olisi tehnyt näitä valintoja:



1: Hankkia lapsi jota et halua

2: Hankkia se lapsi jota et halua miehen kanssa josta et selvästikään pidä

3: Hankkia ammatti jonka alan töitä ei ole muuta kuin pääkaupunkiseudulla

4: Muuttaa paikkakunnalle jossa et viihdy

5: Valittaa joka asiasta ja vielä sellaisista, joiden syntyyn ja olemassaoloon olet itse syyllinen.



Kukaan muu täällä ei voi tehdä SINUN elämällesi mitään, paitsi sinä! Mitä ihmettä sinä täällä valitat siis omista valinnoistasi???

"Ja se lapsi saisi tosiaan jäädä sille paskalle isälleen, sehän tota lasta enemmän halusi kuin minä, mutta minä sitä joudun koko ajan hoitamaan."



Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista ja joo, joskus lapsen hoito voi olla tylsää, mut kun pienen elämän olet synnyttänyt niin kanna vastuusi siitä. Aikuisena oleminen on sitä että ihminen kantaa vastuuta ja aina ei ole kivaa ja aina ei voi tehdä just niinkuin huvittaa. Kasva aikuiseksi ja ole lapsellesi sellainen äiti jonka hän ansaitsee, hän on täysin syytön sinun ja miehesi päätöksiin.

Maailma ei enää pyörikkään ap:n navan ympärillä.