Nostaisitteko aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta syytteen?

90, tuliko pupu pöksyyn?.

kun ei se riitä, että "yrittää parhaansa", vaan siinä työssään pitää olla pätevä.



Jos on epäpätevä, joutuu tuollaisiin syytekierteisiin.

Myöskin se on mustavalkoista, että jos on terveydenhoitaja, lääkäri, poliisi yms. niin he eivät tekisi koskaan virheitä. Kyllä he tekevät, ovat ihmisiä, kuten kaikki me olemme, ja ihminen tekee virheitä.

virheen, eikun valittamaan lääninhallitukseen ja nostamaan kunnianloukkaussyytteitä?

97 (ja ap:n juttuun en ota kantaa, koska minulla vain ap:n versio asiasta, joten en tiedä kuin hänen versionsa asiaan)

lastensuojelun rajatapauksia omia traumojaan purkamassa. Siis puhun nyt näistä syytteen nostajista ja aiheeton sitä ja perätön tätä -tyypeistä.

Kai nyt idioottikin tajuaa, että sos. ja terveydenhuollon ammattilaisilla on lain mukaan yksiselitteinen velvollisuus tehdä ls-ilmoitus jos edes EPÄILEVÄT jotain ongelmaa lapsen kotioloissa. Jos he eivät sitä tee, he rikkovat lakia. Se on taas eri asia, johtaako selvitys mihinkään, siitä vastaa taas ylikuormitettu lastensuojelu. Aivan liian vähän ilmoitetaan nimenomaan näitä todellisia huolenaiheita (lasten rajattomuus, lapsiin tai vanhempien toisiinsa kohdistuva fyysinen ja psyykkinen väkivalta tai laiminlyönti, vanhempien omat mielenterveys- ja päihdeongelmat) ja aivan liian vähän näihin myös resurssien puutteessa puututaan.

Ap:n tarina on juuri näitä rajatapauksia: huolenaihe on varmasti ollut olemassa, useammankin ihmisen mielestä, mutta koska ilmeisesti sen verran on katsottu olevan tukiverkkoa ja äidin masennus on ollut hoidossa, ei ole katsottu aiheelliseksi tässä vaiheessa ryhtyä kalliisiin seuranta- ja tukitoimenpiteisiin. Huom. tässä vaiheessa.

Kyllä jokainen alan ammattilainen tietää, että tällaisia ap:n tapaisia epävakaita, valitusherkkiä narisistisesti loukkaantuvia on asiakkaissa tietty määrä, valitettava ammatin haittapuoli. Parhaansa kun yrittää, saa jonkun parin vuoden valitusrumban riesakseen. Todennäköisesti hoitaja on saanut työnohjauksesta tai kokeneemmilta kollegoilta neuvon suhtautua täysin neutraalisti ap:n perheeseen, pitäytyä kaikista kontakteista ollakseen lietsomatta mitään lisäkonflikteja asiaan liittyen.

Kai sen nyt ap:nkin pitäisi tajuta, että jos hän tekee aiheettomia valituksia, ei voi olettaa, että vastapuoli ilosta hihkuen toivottaa sinut ja ihanaisen lapsesi tervetulleeksi ja kyselee kuulumisia ja paijaa päätä. Tulee kyllä äärimmäisen lapsellinen kuva ap:sta, ongelmien käsitys- ja käsittelykyky on jäänyt jonnekin sinne mustavalkoiselle eskaritasolle.

Aivan eri asia ovat sitten nämä kateellisten tai pahansuopien naapureiden, ex-puolisojen ym. katkeruus-kateus-ilkeys -pohjalta tehdyt ilmoitukset, joita näistä ns.aiheettomista ilmoituksista on varmaan lähes 100%. Loput sitten jonkun itse mielenterveysongelmaisen tai muuten ongelmaisen ammatti-ihmisen tm. tekosia tai sitten puhtaita väärinkäsityksiä.

on joillekin näin punainen vaate? Oletko kenties itse joutunut hallintokantelun kohteeksi? Miksei tätä prosessia osata nähdä osana yleistä oikeusturvaa?

Terveydenhoitaja ja depressiohoitaja tekivät ls-ilmoituksen, ja tiedän, että heillä on lain mukaan velvollisuus niin tehdä, jos heille herää huoli lapsesta. Nyt vain oli niin, että se huoli ja ilmoitus olivat aiheettomia. Nyttemmin on käynyt ilmi, että terveydenhoitaja on yrittänyt saada päivystyksen sairaanhoitajaakin tekemään meistä lastensuojeluilmoituksen, koska lähdimme päivystyksestä pois pitkään venyneen odotuksen takia. Sanoin tiukkasanaisesti, mitä mieltä olen siitä, että pikkuvauvan kanssa joutuu odottamaan näin kauan. Menimme sitten yksityiselle. En pidä ihan normaalina tämän terveydenhoitajan käytöstä.

Olet kirjoittanut tänne tästä asiasta ennenkin, eikö niin? Et hyväksy ollenkaan ihmisten oikeusturvaa tässä asiassa, vaan leimaat valittajat epävakaiksi ja valitusherkiksi narsisteiksi. Tiedätkö, että tuo on merkki psykiatrisista ongelmista? Paranoidia käytöstä, jossa "ne muut" on epävakaita narsisteja ja "minä" vain oikeassa.

Huolenaihe on ollut vain ja ainoastaan näiden kahden hoitajan mielissä. Neuvolalääkäri, omalääkäri, yksityinen lääkäri, lähipiiri ja uusi terveydenhoitajani eivät ole nähneet mitään huolta missään. Olenko sitten niin taitava psykopaatti, kuten joku vitsillä kirjoitti, että pystyn kaikkia muita manipuloimaan, mutta en näitä kahta hoitajaa? Alkaa kuulostaa jo Hollywood-elokuvalta :D

En ole yhtään aiheetonta valitusta tehnyt, vaan normaalin hallintokantelun epäkohdista, joita oli siis muitakin kuin aiheeton lastensuojeluilmoitus. Ja hei, jos hoitajat ovat toimineet oikein, niin eihän heillä mitään huolta sitten ole. Lääninhallitus vain tarkistaa asian.

Minusta on vain hyvin ammattitaidotonta, että kyseinen terveydenhoitaja ei mitenkään huomioinut lastani kerhossa. Sen verran pitäisi löytyä ammatillisuutta, ettei lapselle kosta omia ja vanhempien välisiä ristiriitoja. Minä en itse tarvitse mitään kuulumisien vaihtelua, mutta jos ottaa muiden vauvoja syliin ja leikittää, niin voisi toimia ammatillisesti ja ottaa minunkin vauvani syliin. Syytön hän on tähän kaikkeen.

ap

Hänellä ei ole koulutusta tai pätevyyttä toimia sosiaalityöntekijänä. Sen vuoksi hän tekee ilmoituksen lastensuojeluun, missä löytyy asiantuntemus lastensuojelusta.



Terveydenhoitaja voi olla täysin pätevä ja ammattitaitoinen omassa työssään ja silti tehdä joskus sellaisia lastensuojeluilmoituksia, mitkä eivät lopulta johda mihinkään. Eikä kyse todellakaan ole siitä, että th olisi ammattitaidoton!

Jos tästä aletaan rankaista, on lopputulos se, että yksikään th ei tee enää yhtäkään lastensuojeluilmoitusta. Kenen etu se sitten on?

että terveydenhoitaja oli ammattitaidoton, koska ei leikittänyt vauvaasi?

että terveydenhoitaja oli ammattitaidoton, koska ei leikittänyt vauvaasi?

Pitäisi osata asettua tällaisten asioiden yläpuolelle, eikä kostaa lapselle vanhempien ja omia ristiriitoja.

ap

jonkinlainen tarkennus tähän nykyiseen huolien heittely -menoon pitäisi kyllä saada.



Nythän sen ilmoituksen voi tehdä kun "on huolissaan". Ja ainakin tuo aiempi kirjoittaja ihan selkeästi huolestui sen mukaan, kenen pärstä sattui miellyttämään, kenen ei. Ja ihan pätevänä näköjään piti itseään mm. tekemään psykiatrisia diagnooseja kenestä tahansa ja "huolestumaan" sen myötä edelleen lisää...

Sillä on vakaa käsitys siitä miten ihmisten pitäisi tietyssä tilanteessa käyttäytyä häntä kohtaan ja jos niin ei tapahdu, hän menee ihan pois tolaltaan.

Tiedän kyllä mistä puhun, olen todella itsekin alalla, mm. lastenpsykiatrialla ollut jonkun aikaa erikoistumassakin. Vaihdoin kyllä alaa, koska en jaksanut sitä ristiriitaa, että yleensä se perheen tervein yksilö oli osastolla tai polilla hoidossa, kun koko kotiympäristö oli se asia, joka olisi pitänyt korjata. Ja ei, en ole ollut valituksen kohteena - vielä. Mutta olen nyt onneksi sellaisella erikoisalalla, jossa tämän potilasaineiston kanssa tarvitse juuri tekemisissä olla. Paljon helpompaa näin.



Mutta ymmärrys on kyllä nimenomaan ammattilaisten puolella, jotka näkevät koulutuksensa ja eri ammattilaisten yhteistyön takia asiat vähän laajemmassa mittakaavassa kuin vain yksilön omasta, ehkä sairauden tai persoonallisten piirteiden takia kapeasta näkövinkkelistä. Ja usein, vaikka vanhempi perustelee itselleen toimivansa oikein ja itsensä ja lapsen parhaaksi, neutraalin ja objektiivisen tahon katsantokanta voi olla aivan päinvastainen. Psykiatrinen ja lastenpsykiatrinen hoito olisikin toki aivan turhaa, jos asiat olisivatkin niin helppoja, että kaikki tietäisivät ja tajuaisivat oman parhaansa, keksisivät, miten pitää toimia ja oikeasti toimisivat niin. Ikävä kyllä, ihmisen psyyke vain ei toimi niin.

Tiedän kyllä mistä puhun, olen todella itsekin alalla, mm. lastenpsykiatrialla ollut jonkun aikaa erikoistumassakin. Vaihdoin kyllä alaa, koska en jaksanut sitä ristiriitaa, että yleensä se perheen tervein yksilö oli osastolla tai polilla hoidossa, kun koko kotiympäristö oli se asia, joka olisi pitänyt korjata. Ja ei, en ole ollut valituksen kohteena - vielä. Mutta olen nyt onneksi sellaisella erikoisalalla, jossa tämän potilasaineiston kanssa tarvitse juuri tekemisissä olla. Paljon helpompaa näin.

Mutta ymmärrys on kyllä nimenomaan ammattilaisten puolella, jotka näkevät koulutuksensa ja eri ammattilaisten yhteistyön takia asiat vähän laajemmassa mittakaavassa kuin vain yksilön omasta, ehkä sairauden tai persoonallisten piirteiden takia kapeasta näkövinkkelistä. Ja usein, vaikka vanhempi perustelee itselleen toimivansa oikein ja itsensä ja lapsen parhaaksi, neutraalin ja objektiivisen tahon katsantokanta voi olla aivan päinvastainen. Psykiatrinen ja lastenpsykiatrinen hoito olisikin toki aivan turhaa, jos asiat olisivatkin niin helppoja, että kaikki tietäisivät ja tajuaisivat oman parhaansa, keksisivät, miten pitää toimia ja oikeasti toimisivat niin. Ikävä kyllä, ihmisen psyyke vain ei toimi niin.

Siihen ei ole ollut koskaan tarvetta, vaan lääkityksen ansiosta olen toimintakykyinen. Tosin onhan näitä terveydenhuollon ammattilaisiakin nähty, jotka väen vängällä haluat tehdä asiakkaasta sairaammaan kuin oikeasti onkaan. Joskus kotiympäristössä ei ole korjattavaa, vaan sitä vasaraa tarvitsisi terveydenhuollon työskentelytapojen korjaamiseen.

Minulla taas ymmärrys on täysin väärinkohdeltujen asiakkaiden puolella. Kuinka moni oikeasti jaksaa lähteä taistelemaan järjestelmää vastaan ja hakemaan oikeuksiaan? Liian harva.

ap