2 lasta on juuri sopiva määrä, enemmän on liikaa

Noihin perusteluihisi.



-isommat lapset eivät jatkuvasti kaipaa syliin, syliaikaa ehtii antamaan kaikille riittävästi.



-kaksi sisarusta riitelevät enemmän kuin porukka, jossa on eri ikäisiä sisaruksia, ja leikkikaveria voi vaihtaa.



-kaikki eivät pidä pieten lasten hoitovaihetta ikävänä, siinä on paljon hyviäkin puolia.



-meillä mies oli innoissaan, kun oli hyvä syy ostaa iso vähän parempi uusi auto.



-hotellihuoneita on saatavilla myös perhehuoneina, joissa on parikin makuuhuonetta. Toki tämä vaatii vähän vaivannäköä, eikä ihan jokainen hotelli sitten käy, mutta se on pieni hinta rakkaista lapsista.



-itse olen kyennyt rakastamaan neljää lastani. Kaikki ovat omia persooniaan, joihin rakastuu, halusi tai ei.



-lasten sairasteluja toki on sitten enemmän. Mutta sama kuin edellä, lapset ovat eri ikäisiä, joten eri ikäisten sairastelu on erilaista, koululainen mahataudissa oksentaa sinne minne pitääkin, ja riittää, että tarjoaa hellyyttä ja tarpeellisia juomia ym, samanlaista se ei ole kuin pikkulapsen hoito.

Eipä tollaset koululaiset enää sylissä istuskele ja ne voi aivan hyvin nukkua omassa hotellihuoneessaan. 2+2 lasta leikkii vallan mainiosti keskenään joko isot ja pienet yhdessä tai kaikki nelistään.



Rahaa menee enemmän kyllä, mutta mihin sitä sitten säästäis?

siis siitä, että kaksi on just oikea määrä meidän perheelle :) mutta joillekin se on 3, 4 tai enemmän. Uskon tosin, että rakastaisin kaikkia, ovathan esimerkiksi siskoni tytöt rakkaita minullekin, ja usein mietin varsinkin aleissa ja kirppareille, että oisko heille jotain sopivaa.

Mutta jos tuntuu, että kaksi lasta riittää niin hyvä. Meillä on kolme enkä allekirjoita juuri mitään listasi kohtia.



- on kaksi aikuista syliä, lastenhoito jakautuu tasaisesti (siis jos on molemmat vanhemmat)

Kyllä syliin mahtuu ja lastenhoito jakautuu. Tarvitseeko kaikein mennä aina ihan tasan? Meillä ainakin molemmat ovat täysin kykeneväisiä hoitamaan kaikkia kolmea kerralla tai millä tahansa kombinaatiolla.



- kaksi lasta leikkii yhdessä paremmin kuin kolme

Kyllä kolmenkin lapsen leikit sujuvat varsin mainiosti. Leikki laajenee kun tulee lisää leikkiöitä, rooleja löytyy enemmän jne. Eihän se ole sanottu, että sisaruksia kiinnostaa samat leikit. Lapset ovat persoonia ja vaikka olisi vain kaksi, saattaa mielenkiinnon kohteet olla täysin eri ja tappeluitakin tulla.



- äiti (ja isäkin) joutuu olemaan kiinni vähemmän aikaa pienten lasten hoitovaiheessa kun lapsia tulee vain kahden sarjassa

Itseäni ei ole pienten lasten hoitaminen rasittanut, mutta tässä on tietysti hyvä tietää rajansa.



- kaksi mahtuu normaaliautoon istuimineen hyvin

Nykyisin on niin laaja valikoima muitakin kuin "normaali"autoja, että helposti löytyy auto kaikenlaisten perheiden käyttöön.



- kaksi mahtuu isän ja äidin kanssa samaan hotellihuoneeseen

On olemassa perhehuoneita mikäli perhe ylipäätään matkustelee.



- kahden kanssa etelänmatkat ovat helpompia (vrt hotellihuonekommentti)

:) Jos tämä on kriteeri niin...Se on kyllä totta, että matkustelu tulee kalliimmaksi, mutta jokaisen oma asia on miten paljon matkustelee vai matkusteleeko ollenkaan. Ei kaikilla yksilapsisillakaan ole varaa/mahdollisuutta matkustaa.



- kahta jaksaa hoitaa, rakastaa ja paijata koko ajan. Kolmas pyörä on kolmas pyörä

Kuten jo edellä sanoin, on hyvä tuntea oman jaksamisensa rajat. Jos tuntuu, ettei jaksa kolmatta jne, ei ole mikään pakko tehdä montaa lasta. Rakkaus laajenee mitä enemmän on jakajia.



- lasten sairastamisten vuoksi joutuu valvomaan vähemmän kuin kolmen tai enemmän

Tämähän riippuu aivan täysin lapsista. On hyvin infektioherkkiä lapsia ja toisaalta taas lapsia jotka eivät ole "ikinä" kipeitä. Itseäni eivät satunnaiset valvomiset juuri rasita.



Meillä lapsia ei ole tehty toivoen tiettyä sukupuolta. Itsestäni tuntui kahden lapsen jälkeen, että jaksamista on kolmannellekin ja niinpä päädyimme kolmanteen enkä hetkeäkään ole katunut. Oli niitä lapsia yksi, kaksi, kolme tai useampi kaikki on otettava huomioon omina persoonallisuuksiaan, tuettava, kasvatettava ja rakastettava sellaisina kuin he ovat. Kyllä minustakin tuntui esikoisen jälkeen aivan mahdottomalta ajatus, että toista lasta pystyisi rakastamaan yhtä paljon, mutta kyllä vaan pystyy ja sama kolmannen kohdalla. Tosin kolmannen kanssa en enää rakkauden riittämistä edes epäillyt, koska tiesin jo kokemuksesta, että sitä lasta rakastaa kyllä.

Yksi lapsi on ainoa oikea lasten määrä! Leikkikavereita EI tarvitse olla omasta takaa.

Meillä 3 lasta.



- Sylejä on aikuisten sylit, mutta myös pienimmälle sisarukselle on isompien sisarusten sylit. Kieltämättä illalla on kova tunku syliin, mutta vaikka olisi kaksi aikuista ja syliä paikalla, niin haluavat kaikki siihen yhteen...

- Lasten leikit ei meillä ole lasten määrästä kiinni, vaan lapsen luonteesta ja mielenkiinnon kohteesta. Vaikka paikalla olisi vain 2 lasta kolmesta voi olla ettei leikit suju. Tämä siis ei ole niin yksioikoista.

- 3 kanssa lasten pienten lasten hoitovaiheessa on pidempään kiinni. Mutta toisaalta niissä lapsissa on muutenkin kiinni loppuelämänsä ja hoitoa tarvitaan pikkulapsivaiheen jälkeenkin. Vaikka lapset kasvavat, niin eivät ne mihinkään katoa.

- 3lastakin mahtuu normaaliin autoon, sillä vanhin ei enää samanlaista istuinta tarvitse kuin nuorin.

- Meillä on vielä nuo 3lastakin mahtuneet samaan hotellihuoneeseen. Kun kasvavat, niin saanevat sitten sen oman huoneen aikanaan.

- Etelänmatkoista ei kokemusta. Huoneistohotelliin menee hyvin 3-4lastakin.

- Se on jokaisen jaksamisesta kiinni montako jaksaa rakastaa ja paijata. Vanhemmille se kolmas lapsi ei pitäisi olla kolmas pyörä.

- Lasten sairastaminen on taas lapsikohtaista. Meillä 3lasta sairastaa varmasti vähemmän yhteensä kuin monella 1lapsi. Eli ovat varsin perusterveitä.





Halusin sen kolmannen lapsen ihan samoista syistä kuin 2ensimmäistäkin. Eli siitä mielettömästä halusta saada vielä lapsi. Sukupuolella yms. ei ollut mitään tekemistä asian kanssa (oli jo poika, sekä tyttö).



Ehkä sanoisin että samoin voisi sanoa ettei rakkautta ja syliä voi tasaisesti jakaa kahdellekaan! Jokainen lapsi tarvitsee huomioida yksilönään ja jakaa lapselle se juuri tämän lapsen tarvitsema aika ja syli.

Ei ole muiden vika, ellet jaksa tai halua enemmän lapsia. Lapsia voi toivoa saavansa isommillakin ikäeroilla, jolloin eri-ikäisillä on vähän eri tarpeita ja vanhemmatkin saaneet huilia välillä. Rakkautta riittää varmasti kaikille!

ap:lle, että kahden murkun kanssa ette enään saa yhtä huonetta hotellissa. Niihin ei kuulemma mahdu nuorisosänkyjä.... että sillein

Taytyy olla jotain hellittavaa ja pomoteltavaa. Kylla lapsi ansaitsee pikku/isoveli/sisko-suhteen. Siina oppii paljon elamasta.



Rahat menee ja hermot.



Mutta hautaanko niita saastelee??

Enää puuttuu lista, jossa kerrotaan oikea 2-lapsisen perheen automerkki(+väri), ruokalista, pyykinpesuaine, poliittinen kanta jne.



Ilmeisesti ap:n lapset ovat niin pieniä, että istuvat päivät pääksytysten vanhempiensa sylissä. Minun syliini on mahtunut useampikin lapsi kerrallaan ja useamman lapsen kanssa voi opetella tosiaan vuorottelemaan.



Tätä 2+2 malliahan tämä yhteiskunta on täynnä. Perhetarjoukset ovat aina max. kahdelle lapselle ikäänkuin enempää ei sallittaisi.



Onneksi laki ei sentään määritä lapsilukua.

Minä olen lasteni myötä oppinut luottamaan vaistoihini, eli kun kakkosen jälkeen tuli tosi voimakkaana "kolmos-fiilis", annettiin kolmosen tulla.



En ole mitenkään järkeillyt näitä lapsiasioita, täytyypi siis myöntää. : )



Lasten saanti on opettanut minulle, järkevälle ja aina KAIKEN analysoivalle suorittajalle mielenkiintoisen tosiasian itsestäni: olen oikeasti eläin.

Odotus, synnytys, imetys, kaikki on tullut jostain nisäkäsaivojen perukoilta sen kummemmin mitään ajattelematta. Vaistojen varassa. Luotan tuohon samaan vaistoon lapsiluvun kohdalla. Luulen, että nyt kolmosen jälkeen annan kyllä järjen jo voittaa vaistot... ; )

rakkauden määrää ei siis jaeta, vaan se kerrotaan eli mitä enemmän lapsia, sitä enemmän perheeseen tulee myös rakkautta.

Eikä yhtään liikaa! Aivan ihana ihminen tästä tulee, se on varma. Pakahdun tähän rakkauteen, kyllä neljäskin vielä mahtuisi. :)



Mutta olen niin onnekas, kun olen saanut kolme lasta.

Jokainen tekee niin monta kuin tarpeelliseksi näkee ja kuinka moneen on henkisesti ja aineellisesti valmis. Kukkua, etteikö rakkautta ja syliä riittäisi kaikille.

yhtäkään. Kaikki nuo ap:n luettelemat seikat ovat vain järjestelykysymyksiä. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, jos ei ap:n omat rahkeet riitä enempään, sehän on selvää, että kaikilla ei olisi rahkeita hoitaa enempiä lapsia. Turha kuitenkin yleistää asia koskemaan kaikkia.