Uuden perhe-lehden vaatefriikit äidit,mitä mieltä?

Pakko oli päästä mainostamaan rahojaanlehteen. Ja ei, en ole pätkääkään kateellinen.

Muistelisin että jotain vauva-lehden bloggaajista pyydettiin mukaan.

mutta kaiken olen haalinut kirppiksiltä...

Minulla olisi varaa käyttää lasten vaatteisiin enemmänkin rahaa, mutta silti ostan niitä myös H&M:ltä =) Ja annan lapsieni välillä itsekkin valita, ja tytöthän tykkäävät Hello Kitystä ja prinsessoista.

Tosin burberrystä en itsekkään pidä.

että printtikuoseja ei pidetä koska ne on rumia. Mistähän koulukiusaajia syntyy...

Musta on kyllä aika typerää jos sen tytöt joutuu äidin mieliksi keikistelemään jossain tylsän värisissä mekoissa, meidän ekaluokkalainen ainakin rakastaan niitä jonkun mielestä mauttomia hello kitty ja my little pony kuteita sekä prinsessa kenkiään ja saa niitä ihan rauhassa pitää:)

Ihmeellistä, että joku elää noin materialistista elämää, aika pinnallista kuluttaa tuo rahamäärä vaatteisiin. Kun ajattelee esimerkiksi mitä kaikkea hyvää ja ekologista tuolla rahalla voisi tehdä, muuta kuin "lennellä ympäri maailmaa" metsästämässä jotain tiettyä vaatetta tyttärelle, joka ei haluakaan pitää sitä... Huh, ja hui. En ymmärrä-eikä onneksi tarvitsekaan...

lapsuuttaan omien lastensa kautta. Pukee siis lapsensa niinkuin itse haluaa, ei sen mukaan mitä lapset haluavat. Ai niin, saihan lapset itse valita sentään yöpukunsa ja sukkahousuja. Mun mielestä on lapsen aliarvioimista tollainen.

tekee helposti lapsistakin kontrollifriikkejä, ja ikävä kyllä kasvattaa heidät ajattelemaan että vain "tietty muotti" on oikea.



Ja kyllä, tunnistan välillä itsessänikin näitä piirteitä, mutta sitten ajattelen, että hei, miksi lapseni ei saisi pitää joskus vaikka sitä rumaa printtipaitaa tai mitä nyt haluaakin. Ei kai alle kouluikäisten tarvitse AINA olla mitään viimeisen päälle tällättyjä näyttelyesineitä, joiden vaatetuksesta pitää pitää kirjaa ettei vaan ole samoja vermeitä peräkkäisillä viikoilla. Sellainen on kyllä jo aika huolestuttavaa :-/

... siis oikeesti, että oliko sen ekan äidin lattialla lojuvat kalliillamma ostetut vaatteet paremman näkösiä kuin esim. h&m:n --- niistä mitä näkyi en olisi yhtään halunnut lasteni päälle. Burberryä inhoan, musta se on yksinkertaisesti tavattoman rumaa --- enkä kyllä retroakaan siedä... joten kovin vaikea mun oli ymmärtää kaikkien kolmen äidin maailmaa. Mä tykkäisin toki, että lapset olisi aina kauniisti puettuja, mutta meillä kun ne saa yleensä itse valita mitä päällensä haluavat, niin aikamoista sekametelisoppaa se joskus on... Mutta pääasia että viihtyvät vaatteissaan ja ettei äidin tarvitse pelätä koko ajan, että se 50 euron paita menee nyt suklaasta heti ensimmäisenä päivänä niin likaiseksi, ettei enää puhtaaksi saa...

...on jo käynyt katsomassa H&M:llä, että ehkä sieltä voi jotain ostaa :)

Mun mies selaili lehteä ja sanoi, että ero tulisi jos alkaisin oireilla noin.



Mua jutut lähinnä nauratti.

oli juttu :) Mulla ei ole halua ostaa lapsille mitään Burberryjä sun muita, kun mielestäni ne ei niitä tarvitse. Enpä kyllä itsellenikään ostaa vaatteita merkin vuoksi. Lapsille ostan sellaisia vaatteita mistä ne itse tykkää, eli meillä pojilla on aika paljon H&M:n vaatteita, on marketista ostetuja hirviöpaitoja jne. Pääasia että ovat puhtaita ja ehjiä ja mieluisia laittaa päälle.

Kuvitelkaan nyt mihin kaikkeen järkevämpään tuon kaiken energiankin voisi laittaa, rahasta puhumattakaan! Tuntuu että itse lapset jäävät ihan sivuun, joiksikin mallinukeiksi, kun vaatteet ovat se pääasia.

Minusta tuo on ihan ok, kunhan äiti toimii lapsen ehdoilla. Mutta kyseinen äiti on taitanut puolipakottaa lapsensa tuohon muottiin, ja se on väärin. Mutta jos haluaa laittaa liikenevät rahansa lastenvaatteisiin, niin sehän on jokaisen oikeus. Toivottavasti Burberry-mamman tytöt eivät intoudu kiusaamaan tavis-lapsia.

Mut on kasvatettu siihen että turhaa ei tarvitse ostaa, joten mä en ole ostanutkaan. Mun lapsella ei tule ikinä olemaan 40 trikoopaitaa tai 30 collegehousuja käytössä. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Äideille voisi suositella "kohtuullinen kulutus" -kurssia, jos joku taho sellaista järjestää :)

Mä tykkään kauniista vaatteista, ja pienellä lapselle oli kiva ostaa nättejä vaatteita. Mutta kyllä mulla mukavuus ja pestävyys on aika tärkeitä asioita myös, enkä hirveitä summia viitsi maksaa. Ostin myös paljon kirppareilta ja Second Hand shopista.

Se Burberry-äiti oli aika lamaannuttavaa luettavaa. Mulla on poika, mutta kyllä se on 5v eteenpäin sanonut mielipiteitään vaatteista. Ja olen ostanut printtivaatteita, kun lapsi niitä haluaa ja kun muillakin on. Lapis on nyt 9v ja kyllä sen ikäisillä kaverien mielipiteet vaikuttaa paljon. Lapsi ei halua erottua muista, joten kunnioitan sen mielipiteitä.

Vähän ihmetyttää, että Perhe-lehteen tehdään juttu tällaisesta aiheesta, kun monissa perheissä taistellaan toimeentulon kanssa. Eihän merkkivaatteissa mitään pahaa ole, mutta fanaattisuus kaikissa muodoissa on minusta hälyttävää. Onhan sitä elämänsisältöä tuossakin, mutta itse elän mielummin vähän eri arvojen kanssa.

Ainakin hänen nimensä oli tuttu, olen tuosta 99 % varma. Ja hyviä vaatteita olen ostanut. Minusta sinänsä ihan sama mihin rahansa laittaa, etenkin kun kukaan heistä ei sanonut että ostan 502342 paitaa ja heitän ne sitten roskiin. Jos on aikaa ja rahaa niin mikäs siinä.

no, ei neidillä ole ikääkään kuin 4, ja vasta nyt on alkanut osoittamaan jotain kiinnostusta vaatteiden valintaan. Yleensä minä valitsen etukäteen mitkä vaatteet lapsi pukee, tai sitten annan kaksi settiä joista saa valita, kotivaatteet saa kyllä valita ihan itse mutta harvemmin haluaa. On kyllä hauska kuunnella miten sanomiseni ovat tarttuneet lapsen päähän: olen usein vaatteita valitessa selostanut että otetaan tämä paita kun sen väri sopii hyvin housuihin tms., ja lapsi toistaa usein samoja juttuja :)



Itse en ollut vaatteista sen kummemmin kiinnostunut lapsena, toki oli jotain lemppareita, mutta yleensä äiti laittoi vaatteet valmiiksi varmaan neljännelle luokalle asti. Printtipaitoja ei minullakaan kauheasti ollut (koska ne olivat rumia), muutaman kyllä sain, yleensä niin että sanoin muutaman aiheen jotka olisivat mieluisimpia ja äiti osti niistä vähiten ruman :D Äiti on käsityöopettaja, joten teki paljon vaatteita itse ja oli tarkka laadusta, vaatteiden ulkonäöstä ja istuvuudesta ja minäkin opin niitä arvostamaan. Tavallaan sain lapsena tyyli- ja vaatekoulutusta, samoin kuin esim. äiti opetti leipomaan jne.