Mitä lapselle käy, jos hän jää orvoksi?

Meille sijoitettiin serkku joka oli jäänyt orvoksi kun olin 8-vuotias. Aluksi hän oli sosiaaliviranomaisten huostassa minkä jälkeen hänet sijoitettiin isovanhemmilleen, sijoitus ei kuitenkaan toiminut koska huoltajat ei pärjänneet hänen kanssaan minkä jälkeen sijoitettiin meille.

Ei sujunut sekään, hän ei millään pystynyt sopeutumaan perheen sääntöihin ja arkeen, koulu ei sujunut eikä ollut oikein kavereita, hermostui ja kiusasi. Tukea oli kyllä järjestetty, lastensuojelun asiakkuus ja tapaamisia sosiaaliviranomaisten kanssa ja terapiaa esimerkiksi. Yritti kiusata myös kotona minua ja sisaruksiani ja ilkeili, vaikka hän on vuoden minua vanhempi, ilkeili siitä että meillä on ollut helpompaa ja että meillä on vanhemmat eikä muka pärjättäisi ilman vanhempia missään. Selkeästi siis vaan projisoi omia ongelmiaan. Pikkusisarukseni taas olivat päiväkoti-ikäisiä pikkulapsia, heidän kannaltaan ei todellaakaan ollut kivaa että kotona oli sellainen pelottavasti käyttäytyvä kiusaaja. Joskus en jaksanut enää kuunnella serkun ainaista ilkeilyä ja sanoin vaan että olisiko kannattanut auttaa vanhempiasi, siitä hän hermostuii ihan älyttömästi.

Vierailija kirjoitti:

Meille sijoitettiin serkku joka oli jäänyt orvoksi kun olin 8-vuotias. Aluksi hän oli sosiaaliviranomaisten huostassa minkä jälkeen hänet sijoitettiin isovanhemmilleen, sijoitus ei kuitenkaan toiminut koska huoltajat ei pärjänneet hänen kanssaan minkä jälkeen sijoitettiin meille.

Ei sujunut sekään, hän ei millään pystynyt sopeutumaan perheen sääntöihin ja arkeen, koulu ei sujunut eikä ollut oikein kavereita, hermostui ja kiusasi. Tukea oli kyllä järjestetty, lastensuojelun asiakkuus ja tapaamisia sosiaaliviranomaisten kanssa ja terapiaa esimerkiksi. Yritti kiusata myös kotona minua ja sisaruksiani ja ilkeili, vaikka hän on vuoden minua vanhempi, ilkeili siitä että meillä on ollut helpompaa ja että meillä on vanhemmat eikä muka pärjättäisi ilman vanhempia missään. Selkeästi siis vaan projisoi omia ongelmiaan. Pikkusisarukseni taas olivat päiväkoti-ikäisiä pikkulapsia, heidän kannaltaan ei todellaakaan ollut kivaa että kotona oli sellainen pelottavasti käyttäytyvä kiusaaja. Joskus en jaksanut enää kuunnella serkun ainaista ilkeilyä ja sanoin vaan että olisiko kannattanut auttaa vanhempiasi, siitä hän hermostuii ihan älyttömästi.

Oikea osoite olisi ollut ammatillinen nuorisokoti tai lastensuojelulaitos.

Tehdään lastensuojeluilmoitus ja asetetaan orpo huostaan pantavaksi.

Varmaan riippuu ihan tilanteesta

Tälle nauretaan, kun joutuu huostaanottoon 

Vierailija kirjoitti:

Meille sijoitettiin serkku joka oli jäänyt orvoksi kun olin 8-vuotias. Aluksi hän oli sosiaaliviranomaisten huostassa minkä jälkeen hänet sijoitettiin isovanhemmilleen, sijoitus ei kuitenkaan toiminut koska huoltajat ei pärjänneet hänen kanssaan minkä jälkeen sijoitettiin meille.

Ei sujunut sekään, hän ei millään pystynyt sopeutumaan perheen sääntöihin ja arkeen, koulu ei sujunut eikä ollut oikein kavereita, hermostui ja kiusasi. Tukea oli kyllä järjestetty, lastensuojelun asiakkuus ja tapaamisia sosiaaliviranomaisten kanssa ja terapiaa esimerkiksi. Yritti kiusata myös kotona minua ja sisaruksiani ja ilkeili, vaikka hän on vuoden minua vanhempi, ilkeili siitä että meillä on ollut helpompaa ja että meillä on vanhemmat eikä muka pärjättäisi ilman vanhempia missään. Selkeästi siis vaan projisoi omia ongelmiaan. Pikkusisarukseni taas olivat päiväkoti-ikäisiä pikkulapsia, heidän kannaltaan ei todellaakaan ollut kivaa että kotona oli sellainen pelottavasti käyttäytyvä kiusaaja. Joskus en jaksanut enää kuunnella serkun ainaista ilkeilyä ja sanoin vaan että olisiko kannattanut auttaa vanhempiasi, siitä hän hermostuii ihan älyttömästi.

Niin, ehkä sen olisi kannattanut auttaa vanhempiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi samassa koulussa ollut jäi kai orvoksi kun vanhempansa kuolivat tsunamissa. En tiedä mitä sille tapahtui mutta ei ainakaan ollut koulussa pitkään aikaan. Vähän siltä kyseltiin tuosta, se aina hermostui tästä.

Onko eri asia menettää vanhempansa tsunamissa?

Ainakin tsunamin aikaan uutisoitiin, että tsunamissa vanhempansa menettäneet lapset saavat terapiaa ja vertaistukitapaamisia, kuten myös sosiaalitoimi ja sosiaaliviranomaiset ovat yhteistyössä, joten ihan varmasti sita apua on ollut.

Mun äitini meni aikoinaan sukulaisperheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini meni aikoinaan sukulaisperheeseen.

Ei sukulaisperheeseen niin vaan mennä, sen päättää lastensuojeluviranomaiset.

Vierailija kirjoitti:

Meille sijoitettiin serkku joka oli jäänyt orvoksi kun olin 8-vuotias. Aluksi hän oli sosiaaliviranomaisten huostassa minkä jälkeen hänet sijoitettiin isovanhemmilleen, sijoitus ei kuitenkaan toiminut koska huoltajat ei pärjänneet hänen kanssaan minkä jälkeen sijoitettiin meille.

Ei sujunut sekään, hän ei millään pystynyt sopeutumaan perheen sääntöihin ja arkeen, koulu ei sujunut eikä ollut oikein kavereita, hermostui ja kiusasi. Tukea oli kyllä järjestetty, lastensuojelun asiakkuus ja tapaamisia sosiaaliviranomaisten kanssa ja terapiaa esimerkiksi. Yritti kiusata myös kotona minua ja sisaruksiani ja ilkeili, vaikka hän on vuoden minua vanhempi, ilkeili siitä että meillä on ollut helpompaa ja että meillä on vanhemmat eikä muka pärjättäisi ilman vanhempia missään. Selkeästi siis vaan projisoi omia ongelmiaan. Pikkusisarukseni taas olivat päiväkoti-ikäisiä pikkulapsia, heidän kannaltaan ei todellaakaan ollut kivaa että kotona oli sellainen pelottavasti käyttäytyvä kiusaaja. Joskus en jaksanut enää kuunnella serkun ainaista ilkeilyä ja sanoin vaan että olisiko kannattanut auttaa vanhempiasi, siitä hän hermostuii ihan älyttömästi.

Ei perheen omien lasten pitäisi joutua pelkäämään jonkun orvoksi jääneen serkun käytöstä, orvoksi jääminen ei anna oikeutta käyttäytyä miten tahansa.

Tehdään huostaanotto ja sijoitetaan huoltajalle.

En tiedä olinko nyt ihan orpo, kun toinen vanhempani oli elossa, mutta häneltä otettiin huoltajuus pois. Tämän jälkeen olin välillä hetken sijaisperheessä ja sitten laitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun äitini meni aikoinaan sukulaisperheeseen.

Ei sukulaisperheeseen niin vaan mennä, sen päättää lastensuojeluviranomaiset.

Voi mennä.

P.o. Mitä lapselle tapahtuu  tai miten lapsen käy...

Opettele kotikielesi kunnolla.

No mitäpä luulet? Oletko 10-vuotias?

Luokkalainen joutui lastensuojelun vastaanottoyksikköön, vähänkö naurettavaa.

Aloittaja, älä sano ”mitä lapselle käy”, vaan ”miten lapsen käy”. Kielikorva!

Siitä tulee Petteri.

Pakkohuostataan

Testamentista on hiukan apua lapselle, sillä testamentilla voi määrätä alaikäisen lapsen perimän omaisuuden hoitajasta.