***VantTujen huhtikuu***

moi, en ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi kirjoitella, vaikka lukemassa käynkin. Q:n imetyspohdintaan vain tulin sanomaan oman mielipiteeni, tai siis tukeni Q:lle, että tee just ku susta hyvälle tuntuu. Toisilla imetys sujuu paremmin, sopii äidille ja vauvalle, ja toisille toinen ratkaisu on hyvä. Meillä typyn kohdalla imetys loppui 8kk iässä, kun neiti ei suostunut rinnalle enää päivällä, kun ei kerran yölläkään saanut. Ei minusta ainakaan ollut pakottamaan toista ja meillä siirryttiin kans saman tien Nubyn pehmeänokkaiseen mukiin, ja tyttö joi lähinnä ruokailujen yhteydessä ja illalla pullosta isin syöttämänä.



Tän kuopuksen kanssa ollaan sitten jo nyt siinä tilanteessa, etten ole varma onko 5kk ikäisen pojun pääasiallinen ravinnonlähde maito vai kiinteät. Hän on ollut aina huono juomaan maitoa, paitsi öisin. Multahan loppui maito (ja kärsivällisyys imettää yöllä 4-10 kertaa kun maitoa ei riittävästi "kertaimulla" tullut vaan poika lutkutti puolityhjää rintaa koko yön) 4kk jälkeen ja siitä asti on ollut korvikkeella. Maitomäärät on olleet koko ajan pieniä, maksimi on varmasti alle 1,5dl kerralla. Jostain luin ohjeen, että maitoa pitäisi juoda 150ml/kg/vrk, ja meillä se tarkoittaisi yli litraa - kiinteiden lisäksi. Ei onnistu, ja pelkällä maidolla ei todellakaan nälkä pysy poissa. Tietysti myös riittävän ravintoaineiden saannin vuoksi meillä pitää antaa kiinteitä, koska ei saa niitä korvikkeesta. Mutta poika saattaa siis juoda päivässä ehkä sen 6-8dl ja syö kolmesti kiinteitä hyvällä ruokahalulla. Neuvolasta käsketään vain olla huolehtimatta, poika kasvaa ja kaikki lapset eivät pidä maidosta.



No mut, halusin siis vain sanoa, että Q et ole missään nimessä väärässä, jos teet teille sopivan ratkaisun. Jos haluat, että maitoa menee enemmän (on se sit pullosta tai rinnasta), kokeilet tarjoilla eri aikaan, meillä tehoaa se, että ensin annetaan maitoa ja sit kiinteitä, toisinpäin maito jää usein tosi vähälle ja sit yöllä tankataan... mut joillakin kuulema toimi se, että ensin syödään ja päälle maitoa, se on niin lapsesta kiinni.



Ja loppuun vielä selvennykseksi, että minä kannatan imetystä ja olisin tätä pojuakin mielelläni imettänyt pitempään, mutta joskus täytyy tehdä valintoja, ja tällä kertaa valitsin paremman nukkumisen sekä itselleni että pojalle (tosin isälle huonommat, kun joutuu osallistumaan yösyöttöihin :D). Jos olisin ollut kotona pojan kanssa, imettäisin varmasti vieläkin eikä poika ehkä vieläkään söisi kiinteitä...



Mutta nyt jatkan töitä, en tiedä oliko tässä mitään järkeä. :) Typy sanoi taas aamulla, että ei äiti mene töihin, äitillä on vapaapäivä. Voi ku oiskin! Mut ylihuomenna sitten saa jäädä kotiin moneksi päiväksi. Hauskaa pääsiäistä siis kaikille!



-Osse, typy ~2v5kk ja poju ~5kk

maito on ensisijainen, vaan ei suinkaan *ainoa* ravinto yhteen vuoteen asti. Eikä kenenkään pidä tehdä ratkaisuja, jotka eivät itselle sovi. Minä tekisin niin, että imettäisin "vaikka väkisin", jos joka tapauksessa ei olisi kuin muutama kk lehmikseen siirtymiseen, muttei se tarkoita, etteivätkö vaikka kaikki muut äidit voisi tehdä toisin :) Tietysti tilannekohtaista ja mistä sitä tietää, vaikka tämä tyttö tekis jonkun totaalilakon, jolloin kerta kaikkiaan olisi typerää yrittää väkisin imettää; ei imetyksen pidä mikään ahdistusta aiheuttava asia olla kenellekään osapuolelle. Mutta jos kyse olisi siitä, että lapsi temppuilee eikä malta keskittyä imemiseen, niin se asia on mielestäni ratkaistavissa joillakin keinoin ja siksi _itse_ kokeilisin näitä keinoja eli imettäisin "vaikka väkisin". :)



Tietysti kukin tekee ratkaisut siltä pohjalta, mikä itselle ja omalle lapselle sopii parhaiten. Pääasia että on ratkaisuunsa itse tyytyväinen, sama se sille, mitä muut tekevät ja sanovat :) Toivottavasti en aiheuttanut kenellekään mitään mielipahaa sanomisillani :( Se ei kyllä missään rakkaudessa ollut tarkoitus!



Äitiys ja lasten kasvatus tuntuu toisinaan olevan pelkkiä vääriä valintoja :D Mitä tahansa tekee, niin aina löytyy niitä, joiden mielestä olisi pitänyt toimia toisin.

Q:Eeka on syönyt jo n.7kk iästä kaikki viisi ateriaa ja monesti jopa kuusi (2välipalaa), esim. tänään kun oltiin aamupäivä taaperokerhossa niin annoin siellä välipalaksi purkin hedelmäsosetta ja imetin että selvittiin kotiin ilman hepuleita ja sitten poika kotona jo taas vetelikin lounaaksi munakasta ison satsin ylimääräisestä välipalasta huolimatta. Meillä siis Eeka jo syö paljon samaa kotiruokaa muiden kanssa vähän soveltaen kun soseet ei maistu.Ja onhan se aterioiden välissä imettäminen vähän semmosta jatkuvaa syömistä mutta Eeka imee maitonsa nopsaan,parissa minuutissa ja jotenkin ihan luonnostaan tulee annettua maitohuikat aina ennen lähtöä johonkin.Meidän pojallakin on jo painoa yli 11kg hentoisesta alusta huolimatta:D

Vaikka kirjoitin aiemmin että tavoite on imettää ainakin vuoden ikään että ei tartte korvikkeita juottaa niin en pidä korvikkeita mitenkään tavallista maitoa huonompana tavarana, olen vaan itse sen verran laiska ja pihi etten tahdo maitoa kaupasta ostaa jos sitä vaan tulee näpsäkästi ja ilmaiseksi rinnasta, jos vauva tahtoo imeä ja imetys on muutenkin mahdollista. Jokainen tehköön itselleen parhaiten sopivalla tavalla.



Loppuun vielä iso JEE! nimittäin poika on nyt monena yönä herännyt enää 3-4kertaa entisen 8-10 sijaan..mahtavaa:)

Tytön änkytyskin on helpottanut ja kiukkukin vähän laantunut,tai sitten kiukut ei äitiä niin pahasti nypi kun saa nukkua öisin;)



Queen ja nukkuvat lapset

Multa ei maito loppunut vaikka imetin tyttöä pitkään 1-3x päivässä, voi tietty olla yksilöllistä.

Nyt hus pois täältä:)

Mun mielestä tuo olisi aika luonteva hetki lopetella imetystä, jos sekä äidistä että pojasta tuntuu siltä, että homma käy muulla lailla helpommin :) Mun oma äitini (joka on erittäin korvikekielteinen) sanoi, että kaikkien kolmen lapsensa kohdalla imetys loppui "kuin itsestään" siinä 8-9kk kieppeillä, kun lapsi vaan pelleili tissillä. Äitini kommentoi sanomalla "jos lapsi vaan nauraa rinnalle ja konttaa pois, imetys tuskin on enää niin elintärkeää". Saman haluaisin sanoa sulle. Toki tuo vaihe voi helpottaa jossain vaiheessa, mutta jos sulla ei ole erityisen kovia haluja jatkaa imetystä, siitä vaan lopettelemaan. Tottahan sekin on, että monilapsisessa perheessä pitää miettiä imetyksen sujuvuutta valitettavasti myös siltä kantilta, miten paljon siihen tuhraantuu äidin aikaa ja energiaa - jotka ovat siis pois muilta lapsilta.



Ei muuta tällä erää!

Mä en oo käynyt täällä ikuisuuksiin, mutta joskos koittaisin tehdä paluuta :D



Täällä ollaan aivan onnesta sekaisin... eli tänään kotiuduttiin sairaalasta pienen ihanan Aamu-neitokaisen kanssa. Aamu syntyi 6.4. aamuyöstä nopean toimituksen jälkeen... synnytyksen kestoksi merkattiin 3h10min josta tunti ehdittiin olla sairaalassa ja alle puoli tuntia salissa. Ponnistus 6min. Nyrkki poskella neiti syntyi, mutta tikkejä ei tullut yhtään ja heti salissa jo pystyin istumaan. Neitokaisen mitat oli 3550g ja 47cm ja viikkoja 40+1.



Akseli täyttää loppukuusta 3v ja on niin reipas isoveli. Mustasukkaisuutta on kyllä ilmassa, mutta ilta on ihan kivasti mennyt kuitenkin vaikka mieskin on töissä.



Yritän päästä juttuihin vähitellen mukaan :D



pikku-milli, Akseli 2v11kk & Aamu 2vrk

En ehdi taas kauaa varmaan kirjoittaa - joko tyttö herää ensin, tai sitten mä uin maidossa...nyt jo kauheet läikät, kun ei oo rintsikoita ja liivinsuojia, pelkkä t-paita...



Eli Artullekin syntyi pikkusisko 15.3. klo 2:32 rv 40+2. Ja synnytys oli yhtä helppo kuin PIKKU-MILLILLÄ edellä :D Eli kesto 5h30min (noin, kun en oikein ottanut selvää, milloin ne supparit alko), josta sairaalassa 3h30min - oltiin koko aika salissa. Ponnistuvaihe 5min, eikä tuntunut missään!!! Ei tikkejä, ja vaikka heti salissa olis voinut ryhtyä jopa petipuuhiin ;) Eli paikat täysin kunnossa. Artun kanssa leikkasivat välilihan ja häntäluukin murtui, joten tervehtyminen otti silloin aikansa... Supistukset oli TOSI kovia - koitin ensin ammetta, mutta ei auttanut. Sitten yhden supparin ajan ilokaasua, mutta tuli paha olo, kuten arvasin jo etukäteen. Sitten sinnittelin 3 supistusta, ja pyysin epiduraalin, vaikka vasta 3cm auki. Kätilö puhkaisi kalvot, ja anestesialääkärin tullessa olin 4cm auki. Sitten alettiin torkkua miehen kanssa, ja n. 3 vartin päästä painoin kelloa, että "kakkahätä! haluan vessaan!"... Kätilö kuitenkin päätti ensin kurkata tilanteen, ja totesi: "ei se ole kakka vaan tämä lapsi! jos vähän ponnistat, niin hän syntyy..." Ei oikeesti uskottu miehen kanssa korviamme! Ilman mitään kipuja olin ollu viimeset 3 varttia, ja ilman kipuja yritin vähän ähkätä, ja niin se tyttönen vaan luiskahti maailmaan :)) Aivan unelma, etten sanoini HÄVYTTÖMÄN helppo synnytys! Mutta ehkä mua armahdettiin, kun rv:t 6-20 meni joka päivä oksentaessa ja maatessa jne. Ja Arttua tein sitten tämänkin edestä ;)



Tytön mitat oli 2960g/47cm/34 (vai 35??)cm.

Eli piskuinen ol, mutta isompi kuin odotettiin. Eli kävin viimeisilläni vielä painokontrolleissa, kun tyttö ei meinannut masussa kasvaa - mutta sopiva kirppuhan tuo olikin :)



Nimeksi tulee 25.4. ristiäisissä Emmi Anna-Liisa (terkut AMYN neidille :D). Nauratti vähän myös MAMMIKSEN ja mun yhtenevät "nimi-ihanteet", kun tuli tytöistä Emma ja Emmi :) Kaiken lisäks mun nimilistan 3 vikaa nimeä oli Emmi, Lotta ja Oona, heh! Mies sitten tykkäs Emmistä eniten, ja Emmille tuo kyllä näyttääkin. Vaikka mies sanoi heti salissa, että "näyttää ihan Veeralta" - ??? Mistä lie tullut päähän, kun ei ketään Veeraa siis tunneta :) Ja MAMMIS: aika hyvä toinen nimikin, vai mitä, hehehehhehehe! Toinen nimi tulee mun molemmilta mummoilta, joilta myös minä olen nimeni perinyt.



Että semmosta. Emmi on ihana neiti - kovin tyytyväinen, vaikkakin tykkäisi olla vain sylissä, eikä viihdy yksinään oikeastaan yhtään. (Ei Arttua tarvinnut mun mielestä koko aikaa viihdyttää! Onks nää tytöt tälläsiä..?) Mutta kaikki siis erinoimaisen hyvin, ja Arttukin ottanut vauvan hyvin vastaan. Esim. toissapäivänä suukotti Emmiä poskelle ja sanoi "rakas vauva"... <3 Mulle ja miehelle kyllä sitten osaa Arttukin näyttää uhmansa..mutta jatkan tästä aiheesta huomenna. Aika paljon näytitte painivan samojen ongelmien kanssa, kuin täälläkin... Tuntuu, että Artun vastaus on kaikkeen vaan "EI", "EI", ja "EI". Ihan mahdotonta välillä!!! Mutta tästä tulee jo muutenkin romaani, ja tosiaan uin siinä maidossa, niin palaan huomenna. Jos vaikka alkais taas kirjottelemaan omiakin kuulumisia paremmin :)



Pi-Ki, Arttu 2v1kk ja Emmi 3,5vkoa

On taas niin ruhtinaalliset yöunet takana, että silmät seisoo päässä :/ Jos siis kirjoitan jotain tosi outoa, koittakaa ymmärtää, heh!



Juu, eli 2-vuotiaan uhmaa on liikkeellä täälläkin! Pukeminen on useimmiten yhtä showta - joko Arttu juokseen karkuun tai sitten heittäytyy "fletku-madoksi", ettei vahingossakaan kukaan onnistu edes sukkaa saamaan sille jalkaan. Missäköhän välissä sitä alkais sitten harjoitella herran kanssa sitä itsensä pukemista, kun tää on tällästä??? Nyt kyllä laittaa kengät, pipon ja lapaset käteen + vetää vetoketjun kiinni, that's it. Helpottais aika paljon ulosmenoja nyt kun on Emmikin, jos Arttu osais itse pukea... Nyt saan puettua kahdella keinolla: telkkarin ääressä tai lahjomalla... "Kun on puettu, saat pastillin!" Ja tähänkin tulee nykyään tomera ja näsäviisaan kuuloinen vastaus takaisin: "ukkaata" tai "tessiä" - eli suklaata tai keksiä pitäis siitä hyvästä saada! Ja sitten kun en myönny vaan tarjoan lupaamani pastillin tai purkan, niin alkaa kauhea itkuraivari - eikä ota pastillia! Ihme jätkä... No, sitten annan raivota hetken, ja lähden ite jo muka edeltä ulos. Aika äkkiä se itku muuten loppuu, jos ei kiinnitä siihen kauheesti huomiota, vaan menee asioissa vaan eteenpäin.



Mitäs näitä on muita... Niin tuo nukkumaanmeno! Alettiin joitain vkoja sitten lukea Artulle iltasatua. Tai lukea ja lukea, eihän se malta kuunnella, vaan osoittelee kuvia ja selostaa niistä meille :) "mamama" (Carsien Salama), "muumi", "muikkunen", "nasu" jne. No, sama se...minä vaan äitinä niin odotan, että saisin lukea noita satuja ihan kunnolla :) Mutta onhan se tuokin ihanaa, kun toinen niin tohkeissaan selittää kuvista :D No, tämä ei siis ongelma, vaan satujen määrä: on sovittu, että vain yksi satu luetaan, niin nyt aina vinkuu lisää. Puhin jälkeen Hinu-satua (Cars-kirja, Martti-hinuri,,,), Hinu-sadun jälkeen Muumia jne. jne. Ja kun ei suostuta, niin alkaa itku. Meillä kun on aina mennyt tosi hyvin nukkumaanmenot, niin kyllä tuo harmittaa... Pistää miettimään, oisko koko satuja pitänyt aloittaa, mutta kun aattelin, että se ois hyvä kahdenkeskinen hetki aina päivänpäätteeks, etenkin nyt, kun on vauva talossa. Ja sit jos Arttu ei itke sadun perään, niin keksii kaikki muut keinot: "äitiiii, isiiii, pissa!" tai "äitiii, isiiii, rötö-kakka"... (Jep, mummi opetti Artulle sanan rötö-kakka - älkää kysykö mistä tollanen sana on syntyny, kun en tiiä!) Eikä useimmiten ole edes kakkahätä, vaan nimenomaan huijaa. Ja toissailtanakin kun vein potan sinne, ettei alkais se vessassa juokseminen, niin väkisin änkäs vaan pari tippaa pissaa, ja sit ois taas pitäny lukea uus satu... Niin, ja sit pitää käydä peittelemässä myös sen unikaveritkin! Se sitten on tarkkaa puuhaa, että mihin kohtaan tyynyä Pentti-nallen pää laitetaan, ja kuinka paljon peittoa...huh huh!



Aha, Emmi heräs. Jatkan myöhemmin!

PI-KI:lle suuret vauvaonnittelut! Ja Millille vielä onnittelut tällä taaperopuolellakin! Ihanaa, kun tonskia tulee lisää! :)



Annille ja Niinille onnittelut 1v syntymäpäivän johdosta! :)



Q, meidän Jonsku lopetti tissittelyn 9kk iässä. Mun olis muutenkin pitänyt imetystä silloin alkaa lopettelemaan, kun Jonskun ollessa 10kk ikäinen palasin opintojeni pariin. Jonskua ei vaan kiinnostanut enää tissillä roikkuminen. Se otti pari imasua tissistä ja se oli siinä. Alettiin sit vaan antamaan korviketta ruokajuomana. Yöimetyskin loppui siinä samassa, kun annettiin yöllä vaan vettä nokkiksesta, jos Jonsku heräsi. Pari viikkoa se joi sen veden nokkiksesta ja sitten alkoi nukkumaan yöt heräämättä. Siitä ei sit mennytkään kauaa, kun sai jo antaa hapanmaitotuotteita, jolloin korvikemäärätkin olivat aika pienet. Mun oli siis muutenkin pakko lopettaa imetys, mutta en mä usko, että olisin sitä yrittänyt jatkaa, kun Jonskukaan ei halunnut. Molemmat oltiin lopettamiseen tyytyväisiä vaikka haikeeltahan se itsestä tuntui ja mietinkin, että olisin kerran vuorokaudessa yrittänyt imettää. Se vaan olis ollut tosi hankalaa vuorotyön takia, kun olin työharjoittelussa. Musta tilanteet, äidit ja lapset on erilaisia, joten yleensä se vaihtoehto, joka itsestä tuntuu hyvälle, on se oikea. Toki muidenkin mielipiteillä on sikäli väliä, että niistä voi saada joko tukea omalle suunnitelmalle tai sitten kipinän toisinajatteluun.



Mua itseänikin on tää imetys taas mietityttänyt. Mulla nimittäin on nyt toinen perättäinen rintatulehdus. Nyt on toinen rinta tulehtunut. Muutama viikko on vaan kulunut edellisestä tulehduksesta. Taas syön antibiootteja ja Panadolia, kun leipää. Ottaa niin päähän tää. En jaksa kyllä enää yhtään tulehdusta. Siksi oonkin miettinyt, kannattaisko tää imetys vaan lopettaa? Onkohan se kuinka todennäköistä, että tulehdus uusii vielä? Muuten oon vielä tyytyväinen imettämiseen ja Sonja juo vielä ihan kunnon annoksia tissistä. Sonja siis ei ainakaan ole lopettamisen kannalla, mutta ei ne Panadolit ja antibiootit voi kovin hyväksi Sonjallekaan olla. Mitähän tässä kannattais tehdä?



Sonjan päästä ultrattiin tänään se pahkura. Ei saatu selvyyttä siihen, mikä se on. Ei ole kuitenkaan mikään kamalan huolestuttava juttu, koska siinä patissa ei ole mitään verenkiertoa. Ens viikolla otan yhteyttä neuvolalääkäriin ja hän päättää, mennäänkö jatkotutkimuksiin. Sonjan päässä on siis sellanen herneen kokoinen kova pahkura ihon ja kallon välissä. Ultraava lääkäri arvioi, että vois olla joku luuhyppyri (vai mikä se nimitys nyt olikaan?) tai sitten imusolmuke.



Ihana lukea noita teidän uhmakertomuksia, kun meillä on ihan samanlaista. Jonsku on tosi ihana ja kiltti, kun oon sen kanssa kaksin tai ollaan lasten kanssa kolmisin, mutta mitä enempi porukkaa sitä pahempi uhma. Mammalassa ja mummulassa Jonsku on nätisti, jos on siellä yksin, mutta jos ollaan kaikki yhdessä, meno on ihan hirveetä. Ja noista paikoista lähtemiset vasta vaikeita onkin. Millään ei anna kenenkään pukea vaan aina lähdetään ihan vihasina kaikki pois, kun on jouduttu tappelemaan Jonskun kanssa. Ja isi ei ikinä sais pitää Sonjaa sylissä tai jutella Sonjalle. Heti tulee kiusaamaan pikkusiskoa, jos isi vähääkään osoittaa huomiota Sonjalle. Ja meillä mies huomioi paljon Jonskua ja on muutenkin paljon kotona.



Muuta ei just nyt tuukkaan mieleen, joten hyvää pääsiäistä kaikille.



pesukarhu, J 2v11kk ja S 7,5kk

Piti tulla vielä korjaamaan, että ei se patti Sonjan päässä nyt ihan herneen kokoinen ole. On siis paljon pienempi kuin herne, mutta herneen oloinen.



Sit nukkumaan. :)



pesukarhu

Hieman taas kesti tämä jatkamaan pääsy ;)



PESUKARHULLE piti sanoa, että mulle tuli heti mieleen tuosta Sonjan patista imusolmuke. Mutta en mikään alan ammattilainen ole, enkä tietysti ole nähnytkään pattia, mutta jotenkin heti "pomppas" se mieleen. Onko muualla ollut imusolmukkeita turvoksissa? Pienikin flunssan alku kun voi niitä turvottaa, mutta eipä se onneks vaarallista oo, vaan niin pitääkin :)



En oo taas oikein heränny vielä tähän päivään, vaikka reilu tunti sitten nousinkin ylös... Emmi nukkuu, samoin mies (harvinaista, koska se yleensä aina Artun kanssa aamutuimaan hereillä!). Arttu kattoo Tuttiritaria nauhalta. Paitsi nyt just juos tähän näppiksen kimppuun...



Artulla menossa tsiljoonas korvatulehduskin... Joulukuun alussa laitetut putket ei oo auttanu mitään, ja niinpä tän antibioottikuurin jälkeen jatketaan estolääkityksellä kesään asti, jolloin uudet putket ja kitarisaleikkaus. Oon vinkunu tota kitar.leikkausta jo pitkään, mutta k.lääkärit ei oo sitä suositelleet. Tässä sitä nyt sit ollaan. No, parempi tietty leikkaa ne samoilla nukutuksilla, kun putket pitäis kuitenkin uusia kesällä. Lisäks on todettu just infektio- eli babyastma. Hengitys oli sellasta rohisevaa niin pitkään, niin päättivät alottaa. Ei onneks ehtinyt kuitenkaan mitään hengenahdistusta tms. tulla. Siihen menee nyt babyhalerilla kuitenkin aamuin illoin ensin Ventolinea avaavana lääkkeenä ja Flixotidea hoitavana - nämä siis kahden vkon kuurina, ja sama kuuri uusitaan aina koko vuoden ajan heti jos nuha/yskä tulee. Allergiatestit kissan, koiran, pölypunkkien ja siitepölyjen kohalta onneksi oli ok. Epäilivätkin, että korvatulehdukset liittyis jotenkin tuohon infektioastmaan jne. Ensi vkolla vielä ruoka-aineallergiatestit, missä en kyllä usko mitään esiin tulevan, kun ei ole kahden vuoden aikana mitään iho-tms. oireita ollut. Maidonjuonnin Arttu nyt lopetti, kun k.lääkäri vihdoin totesi, että sitäkin voisi kokeilla tulehdusten ehkäisyyn. (Muuten siis maitotuotteita saa käyttää, ei vaan juoda maitoa maitona.) Miehellä ollut pienenä kova kierre myös, putket eikä k.risaleikkaus auttanut, mutta maidonjuonnin lopetus auttoi heti! Harmittaa vaan, kun A on niin maitopoika... Eikä edes juo muuta kuin vettä ja maitoa! :/ Ei siis kelpaa piimä eikä mehut... No, vedellä siis mennään nyt varmaan...



Että kyllä päivähoidon aloittaminen toi mukanaan myös sairastelukierteen. En tiedä, olisko muutenkin nuo kaikki tulleet, mutta korvakierre alkoi pk:n aloittamisen jälkeen, kun paljon räkätautia aina liikkeellä. Silti en ratkaisua harmittele, koska se on Artulle tehnyt hyvää, ja mä tarttin sitä silloin syksyllä, kun olin niin huonossa kunnossa sekä fyysisesti (kamala se raskauspahoinvointi) että psyykkisesti (aloitin ne mas.lääkkeet lokakuussa uudestaan, ja syön edelleen). Nyt kaikki on kuitenkin jo paremmin kuin hyvin! :) Arttu on tod.näköisesti koko kesän kotona (ainakin heinäkuun), ja mietinkin syksyllä, että jäiskö Arttu vaan osaviikkoiseksi tarhaan... On niin paljon parempi ja jaksavaisempi olo! Ja oishan se Artullekin kiva olla enempi kotona, etenkin nyt kun on siskokin syntynyt. Emmin syntymän jälkeen Arttu ei olekaan ollut kuin tämän vkon tarhassa, eli oli 3vkoa kotona, kun mies oli ensin 2vkoa isyyslomalla ja sitten A tulikin kipeäksi. Vähän jänskätti se vko, että miten pärjään näiden kahden kanssa yksin kotona, mutta hyvinhän tuo meni :)) Paljon auttaa, että Emmi on suhteellisen tyytyväinen vauva, vaikkakin sylitakiaisena tykkää olla, heh...



Mitäs muuta. Pottailu Artulta onnistuu ihan ok. Edelleen on vaipat käytössä, mutta usein päivisin kotona ilman vaippaa. Ei vielä itse pyydä vessaan kuin harvoissa tapauksissa, mutta usein tulee itsekseen potalle samaan aikaan, jos minä tai mies mennään vessaan :) Ja aina kun laitetaan A potalle, niin vaikka väkisin ähkää sinne ainakin pissat. Kakkakin onnistuu jo pottaan, jos vaan ehditään vessaan asti, kun A huutaa sitä "rötö-kakkaaaaa".... Samoin sanoo aina, että "pissa", ja sitten seisoo haarat levällään jossain, jollei pääse potalle - eli tiedostaa kyllä hyvin, milloin hätä on.



Nyt se juoksi keittiöön tekemään tuhojaan. Jatkan taas myöhemmin näitä romaaneja :)



P

Ihan ensin, hyvät pääsiäiset kaikille!



Ja toiseks on pakko onnitella Pi-Kiä. Mä oon täällä niin vähän päässyt käymään että on myönnettävä etten edes tiennyt sun odottavan toista... Erittäin suuret onnittelut! :) Ja Artun pukemaan rupeamista olit miettinyt. Meillä Joelia ei meinannut yhtään kiinnostaa itse pukeminen. Kylässä sitten kävi 2,5 vuotias tyttö joka puki ite. Siitä se sit lähti, nykyään vetää ulkovaatteet päälle kokonaan ite, kurahousuja myöden. Kengätkin tarkistaa, että menee oikeisiin jalkoihin. Kyllä se siitä :)



Joel ei vaan meinaa suostua potalle. Joskus käy siinä istumassa, välillä jopa ilman vaippaa muttei koskaan jos siihen pojan laittaa istumaan. Osasi kyllä tehdä pottaan ennen Ninnin syntymää, mutta ei ole suostunut sen jälkeen. Joel on siis kohta 2v 2kk. Mietin, että jos kesällä olis jättänyt kerralla päivävaipan pois ja opetellut vasta sitten potalle (siis unohtanut koko asia hetkeksi), mutta onko sitten jo lian myöhäistä? Tai tuleeko siitä jotain ongelmia kun vasta niin myöhään oppii potalle, jos oppii? Tuntuu niin oudulta kun kaikki muut tän ikäset suostuu käymään ihan hyvin..



Eipä tässä muuta, nyt unille!





Henna, Joel ja Ninni

...ja terkkuja HENNLLE :)



Itseasiassa meillä on nyt viime yön ollut Artun 3-vuotias serkkutyttö yökylässä, niin jo Arttu tänä aamuna riisui "unipuvun" (eli t-paidan ja shortsit) ja yövaipan pois, ja meni suoraan vessaan - ja vielä pöntölle. Alkoi eilen (vai toissapäivänä) käydä ihan ITSE pöntöllä, ja häntä kun ei saa pitää edes kiinni... Joku kerta se sinne vielä mulahtaa x) Pissat tulee aina, ja kakkakin, jos hätä sattuu silloin olemaan. Lisäksi A veti itse uuden vaipan päälle! Rasti seinään... Nyt juoksee pelkässä vaipassa, jonka vois kyllä jo ottaa poiskin, kun menee kuitenkin vessaan. Hope so. Tai sitten äiti luuttuaa :) Yks kerta sillä tuli kakka housuun omassa huoneessa, kun ei ollut vaippaa, ja kun en imettämiseltä ihan heti sillä sekunnilla paikalle ehtinyt, kun tuttu "rötö-kakka" kajahti, niin Arttu sitten eri fiksuna poikana lähti kuljettamaan KÄSIN niitä pökäleitä pönttöön... YÖÖÖK! Ei muuta ku pesulle...mutta eihän siitä kauheesti voinut edes sättiä, kun raukka yritti vaan auttaa...



Mutta HENNA: mulle Artun kokenut ja ihana tarhantäti (joka juuri jäi eläkkeelle), sanoi, että pottailuun saattaa tulla vauvan syntymän jälkeen "taantuma", eli ihan normaalille Joelin potta-kieltäytyminen siis kuulostaa. Eikä varmasti ole liian vanha, jos odotat kesään "uutta yritystä". Mä yritän kanssa koko kesän pitää mahd. vähän Artulla vaippaa, jos vaikka oikeesti oppis sitten päiväkuivaksi. Mutta yövaippaa ei voi vielä piiiitkiin aikoihin pois jättää...



Nyt tekemään aamupalaa lapsosille. Arttu ja serkkutyttö jopa leikki eilen YHDESSÄ, kun tähän asti oikeestaan koko ajan on ollut pelkkää tappelua... Ainahan se on just se lelu saatava, mikä toisella on ;) Mutta toivoa siis on - eikä noi tappelut tietty kokonaan koskaan lopukaan. Muuuutta nyt menen taasen.



P

Tulin toivottelemaan hyvää pääsiäistä kaikille näin pyhien välissä kun en viikolla saanut aikaiseksi.

Meillä on sairastettu taas, viime vkloppuna oli se edellinen kuume ensin pojalla ja sitten tytöllä, tyttö oli terve tiistain ja keskiviikkona iski kauhea räkis ja yskä, eilen sitten sairastui poika,kuumetta oli jo illallakin mutta yöllä se nousi liki 40asteeseen kuumelääkkeistä huolimatta ja loppuyö kahdesta eteenpäin menikin sitten poikaa ympäriinsä kanniskellen kun hyvä oli nukkua vain vaippasiltaan lakanan alla mun sylissä,raasu oli aivan punaposkinen ja tulikuuma mutta silti nauratti keskellä yötäkin,äidin pöllähtänyt olemus kai;)..no nyt on ollut enää lämpöilyä,jospa tämä jo helpottaisi. Mä olen kyllä ihan tööt kun olen valvonut siitä öisestä herätyksestä lähtien joten koitankin vetää unta palloon nyt kun poikakin ainakin toistaiseksi nukkuu..



Queen joka taitaa olla seuraava potilas,kurkku kipeänä.

Ja oikein hyvää pääsiäistä!



Vähän pettyneenä katselen ikkunasta ulos harmaata taivasta ja tuulista säätä. Eilen paistoi mahtavasti aurinko, mutta pienemmän tyttösen kummit tulivat kyläilemään, joten kunnon ulkoilu jäi väliin. Ajateltiin, että tänään päikkäreiden jälkeen lähdetään tivoliin ja ulkoilmasta nauttimaan ja minusta säätiedotus lupaili aurinkoista ilmaa. No, jokatapauksessa pihalle mennään mutta keväisempi fiilis olisi ollut auringon paisteen myötä.



Pi-Kille onnittelut tyttövauvan syntymän johdosta!



Henna, meillä tyttönen kävi hienosti potalla ennen vauvan syntymää, mutta sen jälkeen potta on ollut aikalailla vessan koriste... Pisuja tulee välillä mutta isompi hätä harvemmin. Toisinaan haluaa itse potalla ja joskus taas kun ehdotetaan potalle menoa, niin kuuluu tiukka "ei". Olemme ottaneet sellaisen linjan, että pakolla ei potalle viedä. Kesällä minäkin ajattelin aloittaa kunnon pottatreenit.



Queenille voimia sairastamiseen! Toivottavasti kaikki paranette pian!



Täällä on myös oltu puolikuntoisia pitkään. Mies aloitti flunssakierteen ja tyttönen tuli kipeäksi sen jälkeen. Silmätulehdus toi mukanaan korvatulehduksen (eka putkituksen jälkeen!) ja tietysti raju yskä ja nuha vaivasivat myös melkein kaksi viikkoa rakasta lasta. Rankkoja öitä siis ja kun vielä itsekin tulin kipeäksi, niin ei ole paljon naurattanut. Nyt onneksi tyttönen on tervehtynyt. Kun vielä itse pääsen yöyskästä eroon niin kaikki hyvin. Tosin, pikkuneidin silmät alkoivat rähmimään loppuviikosta, eli nyt laitetaan hällekin silmätippoja. On kyllä TOSI paljon helpompaa kuin isosiskolle tippojen laitto.



Olin jo ehtinyt vähän unohtaa minkälaista huolta oman lapsen sairastaminen tuokaan tullessaan, kun oltiin niin pitkään teveenä. Toivottavasti tämä sairastelu jäi talven ekaksi ja vikaksi!



Sairasteluista huolimatta kumpikin tyttö ilahduttaa uusilla taidoillaan jatkuvasti. Pikkuneiti kääntyi maanantaina selältä masulleen ja tarttuu hienosti leluihin kiinni. Isompi tyttönen taasen oppii koko ajan uusia sanoja ja tänään on juonut hienosti tavallisesta mukista ruokailujen yhteydessä. =)



Taidan mennä keittämään kuumaa juotavaa ja seurustelemaan lattialla pikkuisen kanssa. Hänen hymynsä ovat niin valloittavia että voisin vaikka koko päivän kölliä ja katsella rakasta tyttöäni.



Voikaa hyvin kaikki!



t. iida-linnea ja tytöt

Pikku-millille myös lämpimät onnittelut vauvan syntymän johdosta! =)



i-l

Viime aikoina en ole juurikaan kirjoitellut, päivät ovat täynnä tekemistä ja illalla puhti pois... Kovasti on väsyttänyt viime aikoina, lienee jotakin hormonaalista kun ei lähde lepäämällä.



Meillä menevät päivät melko lailla vaihtelevasti. Jossain vaiheessa Helmin vatsavaivat helpottivat, mutta nyt taas on melko paljon vatsavaivoja. Jos ei niitä ole, syö ja nukkuu neiti tosi hyvin, mutta muussa tapauksessa päivät menee koko lailla plörinäksi ja aika kuluu neitiä kanniskellessa. Raskaita päiviä siis välillä. Olen nyt maidottomalla ja kananmunattomalla dieetillä, eli katsotaan sulkeutuuko allergiavaihtoehto pois vaiko ei. Allergiathan ovat tuttuja jo Ainon vauvaiästä, joten mitään uutta tämä ei ole. Tehokas dieetti tosiaan, kun ei saa syödä mitään hyvää. :( Oli miten oli, tosi herkkä vatsa Helmillä ainakin on, monia ruoka-aineita saa välttää vieläkin.



Muuten on tosi aurinkoinen ja rauhallinen neiti, seurustelee kovasti, naureskelee, tarttuu leluihin ja vie niitä suuhun. Kuolaa aivan kamalasti! :)



Isosiskonsa on myöskin aivan ihanainen, meillä on nyt uhma tällä erää selätetty, eli juurikaan ei tarvitse Ainon kanssa taistella. Leikkii kyllä tosi kiitettävästi itsekseen, eli kotihommat onnistuu nekin siinä sivussa. Vaikkakin hirveesti ollaan kyllä jouduttu tasosta tinkimään, ei vain ole aikaa yhtä paljon kuin ennen, niin ei oo kyllä yhtä siistiäkään kuin ennen. Mutta kunhan lapset on ruokittu ja puhtaissa vaatteissa, niin se on tärkeintä. =)



Vilkutukset kaikille ja onnitteluja ainakin Pikku-millille pikkuneidistä!



Karssuli, Aino 2,5v ja Helmi 3,5kk

Onnittelut kaikille tonskan pyöräyttäneille! Milloinkohan joku korkkaa kolmannen kierroksen..?! Meillä on tosiaan tämä parivaljakko nyt tältä erää tarpeeksi, joten kovasti haluaisin jo sen kierukan. (Mulla alkoi taas menkat, kun Sofialla ikää 2,5kk...) Vahinkoraskaus ei olisi edes pohdinnan paikka, sillä tämän äidin psyyke ei kestäisi kolmea pientä lasta.



Pikaisesti omia kuulumisia. Noel on ihan hirveässä uhmaiässä, tässä se karman laki toteutuu. Tänään löi mua kaulimella ja Sofiaa avokämmenellä päähän..! Hieman sai läksytystä tuosta teostaan, tosin ainut tepsivä keino taisi olla se, kun äitiä vähän itketti hormonimyrskyssään.

Tilannetta hankaloittaa se, että Noelilta on jäämässä päiväunet pois, mutta vielä ei ihan jaksaisi iltaan asti ilman torkkuja. Päikkärittömät päivät ovat siis aikamoista rähjäämistä iltapäivästä nukkumaanmenoon. Toisaalta taas niinä päivinä Noelin saa nukkumaan jo klo 19, ja unta jatkuu melkein 12h verran. Se on aika suuri korvaus hirveästä iltapäivästä, kun päikkäripäivinä yöunia riittää vain 9,5-10 h verran.

Olisi ihanaa, jos Noel vihdoin jo hyväksyisi isänsäkin tasavertaisena vanhempana. Loppupelissä se on aina äiti, joka saa kaiken kuntoon. Toivottavasti tämä vähän helpottaisi syyskuussa, kun mies jää lasten kanssa kotiin.



Sofia on aurinkoinen tyttö, ja todellakin paljon helpompi kuin veljenvä vauvana. Pahimmat mahavaivat ovat jo ohi, ja olen jo maistellut useampia "kiellettyjä" ruokiakin. Sofia on aika hyväuninen, vaikka aamuyöstä syökin jo tosi tiheään. En edes ole mitenkään hirveän väsynyt, kun saan niin usein aamusta nukkua vähän pitempään (mies nousee iltavuoropäivinään Noelin kanssa, ja herättelee mut vasta 8-9 paikkeilla).

Sofia yrittää kovasti jo ryömiä, vetää jalkoja pyllyn alle ja potkii. Käsillään tarttuu vilttiin epätoivoisena, mutta valitettavasti maha ei vielä nouse mihinkään :) Vähäsen tyttö jo yrittää pyöriä akselinsa ympäri, mutta siihen se jää. Kääntymistä vielä odotellaan, toistaiseksi Sofia kääntyy vain selältään kyljelleen, ja se tyhmä käsi jää aina esteeksi mahalleen kääntymistä ajatellen...



Nyt pitää lähteä iltapuuhiin, kun kerrankin saan rauhassa käydä suihkussa :)



Kandi & Noel, 2v3kk & Sofia, tänään tasan 3kk

KANDI, samanlaisilta liikkujilta kuulostaa meidän tytöt. Meidän pikkuS on kyllä paljon rauhallisempi kuin isoveljensä, mutta kyllä silläkin tuntuu olevan tahtoa liikkua. Pyörii selällään akselinsa ympäri, mahallaan leikkii lentokonetta ;D kääntyy selältä kyljelleen ja kovasti yrittää punkea mahalleen, muttei vielä pääse. Ja tosiaan mahallaan ollessaan vetää monesti jalat koukkuun ja yrittää muka ryömiä :D Sätkii ja potkii ja hermostuu, kun ei pääse eteenpäin :D



Mutta nyt teeveeviihteen pariin ->



Han ja Ässät 2v2kk ja 2,5kk