Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Adhd muotidiagnoosi?
01.04.2009 |
Professori Timo Saloviita väittää uudessa Meidän Perheessä, että 90 prosenttia nykyisin tehtävistä adhd-diagnoosesista on vääriä. Ennen luokissa oli hänen mukaansa koheltajia, häiriköitä, heikkolahjaisia ja kömpelöitä lapsia, nykyään puhutaan adhd-, add- ja asperger-lapsista... Suomalaiset sietävät huonosti poikkeavuutta, siksi turvaudutaan diagnooseihin ja erityisluokkiin.
Hmm... mitä ajatuksia?
Kommentit (88)
sillä ne voivat johtaa oikeiden ongelmien väheksyntään.
t. Adhd-pojan äiti
Kun oikeat tapaukset tunnistetaan, saa ne parempaa hoitoa kun resursseja ei mene niille jotka ei sitä tarvitse
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Minimal Brain Dysfuncion) Se oli kovasti muotia joskus 80-luvulla. Missä tämä sairaus on nyt?
adhd-lapsen äitiä ei naurata
Kerro nyt tarkemmin, miksi ei naurata? Osuiko omaan nilkkaan?
Nimi muutettin aikaa sitten joten siinä se sairaus nyt on.
Mun eno olisi voinut päätyä muuhun ratkaisuun kuin itsemurhaan mikäli hän olisi saanut diagnoosin ja tukea. Nyt hän sai halveksuntaa ja kurinpitoa koulussa aikana jolloin lapsiin sai käydä opettajan auktoriteetilla käsiksi.
Tyhmäksi muistettiin kuulemma sanoa toistuvasti....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten joku kirjoitti, niin autismi ja dysfasiakin sekä ns. monimuotoinen kehityshäiriö sälytettiin vielä 70-luvulla ÄITIEN niskoille! Kamalaa syyllistämistä jälleen. Ok välillä on hyvä syyllistää mutta haluaisin kyllä tietää minkä alan professori tämän on mennyt sanomaan?
Eikö ADHD-ihmisillä näkynyt aivoissakin joitain poikkeamia?
Itse luulen että aikaisemmin nämä lapset olivat vain tyhmiä ja rauhattomia, villejä. On niitä "kasvattamattomia" lapsia ennenkin ollut! Kaikki vain muka oli ennen parempaa... joo joo.
Itsellänikin monimuotoisesta kehityshäiriöstä kärsivä tyttö. Joku psykologi on väläytellyt Aspergeriakin. Eikä todellakaan mitään leimaa olla helpolla lyöty. Tyttö täyttää tänä vuonna 8-v eikä vieläkään ole saanut mitään diagnoosia. Ei niitä anneta kuin vasta vuosien jälkeen, kunnon tutkimusten jälkeen.
erilailla ongelmaisten perheiden lapsia. Siis kumpi oli ensin, muna vai kana? Luulenpa että vanhemmat siirtävät omat ongelmansa ja käytösmallinsa, huonon kasvatuksensa ja elämäntavat lapselle, ja hakevat sitten väkisin jonkun diagnoosin. Onhan se paljon mukavampi sanoa tutuille että "meidän Jorilla on adhd", kuin että sanoisi että "kasvatan lastani huonosti ja täysin epäjohdonmukaisesti, enkä huolehdi hänen elämänsä säännöllisyydestä enkä terveistä ruokailutottumuksista".
Eli vähemmän limsaa, pizzaa, hampurilaisia ja karkkia, enemmän rakkautta, keskustelevaa vanhemmuutta, rajoja, johdonmukaisuutta ja säännöllisiä elämäntapoja.
Ja tämä ei tarkoita, ettei mielestäni oikeasti olisi olemassa erilaisia häiriöitä. Kyllä niitä on. Uskon kuitenkin, että aika moni näistä tapauksista olisi hoidettavissa ihan edellä mainitsemillani keinoilla, eli ovat ns. olosuhteista johtuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sen diagnoosin saa liian helposti. Se pitäisi antaa vain niissä tapauksissa ettei lapsella ole mitään mahdollisuutta pärjätä normaalilla luokalla. Erityisluokkia pitää olla, sillä nämä lapset tarvitsevat erillaisen asiantuntevan opetuksen.
Mutta miten ennen pärjättiin ? Saisin varmaan add diagnoosin, mutta en ole ikinä sitä tarvinnut. Hyvin selvisin koulusta ja sain opiskeltua mieleisen minulle sopivan ammatin. Tiedän useampia selviä asperger tapauksia, jotka jo aikuisia ja pärjäävät ihan hyvin elämässsään. Mitä nyt ystävät puuttuu. Mutta he selvisivät kouluista ihan hyvin.
Lapseni saisi varmaan asperger diagnoosin tai vastaavan jos hänet tutkittaisiin. Mitä tekee diagnoosilla jos pärjää koulussa normaalilla luokalla ?
Lapseni saisi varmaan asperger diagnoosin tai vastaavan jos hänet tutkittaisiin. Mitä tekee diagnoosilla jos pärjää koulussa normaalilla luokalla ?
Miten paljon tietämättömyyttä:((. Tiedättekö miten kovaa ja paljon saa TAISTELLA että lapsi saa tarvitsemansa avustajan kouluun? Meidän tytär onneksi saa, mutta ei henkilökohtaista. Ei mitenkään pärjäisi koulussa ilman. Hänellä on vaikeuksia siirtymätilanteissa ja puheen ymmärtämisessä. TArvitsee visuaalista apua.
Diagnoosi usein auttaa saamaan terapioita ja apuja. Mutta pääsiahan ei ole diagnoosi vaan se että sen avun saa! Tyttäreni on saanut uskomattoman paljon apua esim. toimintaterapiasta!
Ja miten niin diagnoosi leimaa???? KUKA SIITÄ DIAGNOOSISTA TIETÄÄ? Meidän tyttären diagnoosia ei tiedä kukaan muu paitsi pk:n johtaja ja hoitajat sekä tuleva ope. Emme me sitä mitenkään ole "levitelleet" ympäri kyliä.
Ihan tosissaan luulin että tällaiset ennakkoluulot ovat enemmän vanhojen ihmisten hmmm tapoja. Mitä ihmisiä te oikein olette?
Ei teillä ole hajuakaan erityislapsesta te jotka sanotte "kyllä munkin lapseni saisi jonkun asperger-diagnoosin tai vastaavan". Joopa joo siitä vain yrittämään niin näet miten HELPPOA diagnoosin saaminen tosiaan on:DDD. Ei sitä niin vain lapseen lyödä, kuulepas vaan.
Sitä paitsi useimmilla ihmisillä kai voi olla ASPERGER-PIIRTEITÄ mutta pitää olla todella paljon/monia piirteitä ennen Asperger-diagnoosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on 3 erityislasta. Yksi heistä adhd. Hän ei ole saanut sairautta täällä maailmassa vaan tullut syntyessään jo geeneihin. Meillä on neurologisia oireita suvussani ainakin 100 vuoden ajan ollut. Meidän tapaukseen ei voi ainakaan liittää yksinhuoltajuutta vaikka sitäkin olen ollut. Yksinhuoltaja ei kertakaikkiaan pysty kaksin käsin hoitamaan lapsia, joten väkisin tulee "hoitamattomuutta" ja läheisyyden puutetta. Tätä ei missään nimessä pidä leimata. Ydinperhekään ole sen parempi, niissä myös piileviä ongelmia, jotka ei näy ulospäin.
Itse olen lehden jutun kanssa eri mieltä. Ilman diagnoosia ei ole hoitoa. Asumme phks:n alueella ja ennen kuin paperissa on diagnoosi ei saa apua. Poikani oli täysin puhumaton ja joutui odottamaan 2 vuotta puheterapiaa pelkästään ja 2 vuoden aikana ei itsestään juurikaan kehittynyt. Kun sanottiin, että ensin pitää saada diagnoosit, lähetteet ja tutkimukset. Sitä ennen kunta ei auta.
Diagnoosit tekivät arjestamme siis paljon helpomman, lapsi saa päiväkotihoitoa, puheseen apua sekä meitä ymmärretään. Ennen lähetteenkin antamista osa jopa haukkui ja vähätteli. Kunnes sain puhuttua, että saamme lähetteen ja sitä kautta palvelut noin 2 v kuluttua siitä.
Täällä ainakin homma menee niin, että jos ei ole valpas ja vaativa vanhempi, niin lapsi ei saa apua ja sinua vähätellään. Tuttavaperheellä kesti 6 vuotta saada apua kun neuvolakaan ei auttanut. Lopulta pisti lapsen esikouluun, jonka jälkeen siellä työntekijät vasta laittoivat asiat eteenpäin ja siitä sairaalaan tutkittavaksi. Näin pitkälle asia sai siis roikkua kunnes päiväkodin henkilökunta sanoi, että lapsi ei tosiaan ole ns. normaali vaan taidot ovat jälkeenjääneitä.
Avun saamista venytetään aivan liian pitkälle kun ei ole rahaa ja esim. oma adhd:ni ainakin tarvitsee paljon apua. Ilman apua hän pilaisi muiden perheiden lasten työrauhan pomppimalla ja huutelemalla luokassa sekä raivoamalla päiväkodissa ruokapöydässäkin toisten lasten syödessä. Ei tällaista lasta voi sijoittaa täysin tavalliseen ryhmään ilman tukivoimia kun käytös lisäksi usein aggressiivista. Siinä pelkäävät monet rauhalliset tytöt ryhmässä ihan.
Ammattilaisilta kaipaan nimenomaan tukea ja apua. Kylmäsydämmiset ihmiset ovat kamalia. Onneksi meillä todella ymmärtäväiset ja kuuntelevat ammattilaiset kun vihdoin ne saimme.
Siksi myös minulle palvelun saanti erittäin tärkeää, koska itse jäin ilman apua. Kävin 80-luvulla läpi saman mitä poikani nyt, mutta silloin ei autettu. Meidät heitettiin syrjään, haukuttiin ja lakaistiin maanrakoon. Siitä ei ole seurannut ajatusmaailmaani mitään hyvää. Loppuiän sen muistaa kun aihe oli tabu, ammattilaisetkin vähätteli, heitti ulos kaikesta ja lähes 10 vuotta omat opettajani jopa haukkuivat minua sen aikaisissa kouluissa ihan vain siksi, koska oli keskittymis sekä oppismishäiriö ilman apua. Ja jos jotain tiedettiin, niin sitä ei kerrottu edes vanhemmille.
Olen erittäin iloinen nykyajan edes jonkinlaisista palveluista!
VAIN 25% ADHD LAPSISTA KÄRSII KÄYTÖSHÄIRIÖISTÄ!
Omalla pojallani adhd epäily ja yhtä kivaa poikaa en ole koskaan tavannut.
Tämän olen myös kuullut monelta muulta ihmiseltä, jopa aivan vieraat ihmiset kehuavat lastani ja lapseeni kohtaan suunnataan positiivistä kiinnostusta.
Lapseni on hiukan erilainen positiivisesti ja aivan hauska ja persoonallinen.
Poika nyt 5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd lapsi on tarkaamaton ja vain 35% on puhtaita adhd lapsia. Monella asperger tai dysfaattisia piirteitä.
50% autistitisista kärsii adhd piirteistä.
Monella adhd lapsella on kielellistä ongelmaa.
Mistä joku minua syyttää, kun neuvolan täti sanoo, että lapsella ongelmia puheen ymmärtämisessä ja miksi lapsen aivot eivät ota vastaan puhetta?
Kyllä kotona sujuu kielelliset asiat paremmin, mutta ärsykkeellisessä ympäristössä ei.
Enkä aina sitäkään tajua miksi meidät pysäytetään kaupungilla lastani kehutaan reippaaksi, oma-aloitteiseksi ja kiltiksi. Lapseeni suorastaan ihastutaan.
Ei kai se mikään uskonasia ole. Mistä tällainen usko syntyy? Ei varmaan ainakaan faktoista, vaan kuulopuheista.
Myönnän, että en minäkään ole nähnyt asiasta mitään tieteellistä tutkimusta, koska sellaista ei varmaan olekaan. Voin vain puhua omasta kokemuksestani, joka on varmasti enemmän, kuin näillä pelkillä "uskojilla".
Lapsemme tutkimukset tehtiin Tampereen yliopistosairaalan lastenpsykiatrian poliklinikalla, neuropsykologian tiimissä. Sitä ennen häntä oli tutkinut tai hänen kanssaan tehnyt töitä ja antanut lausuntonsa mm. koulupsykologi, puheterapeutti ja lastentarhanopettaja. Nepsy-tiimin tutkimukset olivat perusteellisia, niihin kuului mm. pari yhteishaastattelua lapsen kanssa, lapsen erillinen tutkimus ja vanhempien haastattelu, joista yhdessä vastattiin satoihin kysymyksiin, jotka analysoitiin tietokoneohjelmalla. Näiden ja kasvatusalan ammattilaisten lausuntojen perusteella erikoislääkäri antoi diagnoosiksi adhd:n ja lievän aspergerin. Lapsi sai lääkityksen, joka auttaa häntä selviämään ensitaipaleestaan koulutiellä, mikä on äärimmäisen tärkeää. Jos tässä vaiheessa tulee ongelmia, ne voivat olla peruuttamattomia. Lisäksi hän sai paikan as-luokassa, jossa on 6 oppilasta. Opetus on normaalin opetussuunnitelman mukaista, mutta yksilöllistä ja lasta tukevaa.
Diagnoosi auttoi lasta ja myös meitä vanhempia, jotka olemme saaneet lisää tietoa ja osaamme suhtautua lapseemme paremmin. Nimittäin sekään ei ole pieni ongelma, että vanhemmat alkavat itsekin pitää lastaan vain huonotapaisena häirikkönä, ja alkavat kohdella tätä sen mukaisesti.
Suosittelen perehtymään adhd:n vaikka netissä, jotta ei tarvitse lähteä keskusteluun pelkästään mutu-pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
erityislääkäri tutki lasta ollenkaan vaan diagnoosi siis pohjautuu vanhempien haastatteluun ja muiden mm psykologin lausuntoihin??!!!
Huhhuh en luottaisi tuolla tavalla tehtyyn diagnoosiin. Esim tiedän tapauksen, jossa psykologin mukaan lapsi syvästi autistinen, vaikka tosiasiassa ihan normaali lapsi, jolla puheen viivästymä!
Kommentoija taitaakin olla erikois-erikois-lääkäri, vai millä pätevyydellä hän tyrmää asiantuntijoiden luomat tutkimukset ja tutkimusmetodit?
koskaan kenellekkään kyseisestä asiasta,toki opettaja ja muut tahot joiden kanssa tehdään yhteistyötä tietävät,mutta muuten ei ole mitään syytä selitellä asiaa ympäristölle,vähän sama kuin joku kertoo,että meidän pojalla on diabetes ym
meidän isovanhemmat eivät edes tiedä asiasta,toki tietävät,että pojalla on tarkkaavaisuusongelmaa ja on impulsiivinen,mutta siihen se jää
ja jos diagnoosi pohjautuu niihin, niin en kyllä siis itse luottaisi diagnoosiin.
.. yksityiseltä puolelta diagnoosin saa, jos haluaa. Jotkut vanhemmat hakevat diagnoosin yksityissektorilta, jotta pääsevät hakemaan kunnalliselta puolelta terapiaa jne. eikä tarvi jonottaa tutkimusjaksolle, jolta ei ehkä edes diagnoosia tipu. Rahalla saa, ja hevosella pääsee.
lastenpykiatrian osastolla töissä 6v.
että diagnoosin saa varsin helpolla. Etenkin kun se pohjautuu suurelta osin vanhempien haastatteluun!
Alue: Aihe vapaa
On hullua että osa väen vängällä haluaa lapselleen diagnoosin vaikka se kostautuu lapselle lopun elämää leimautumisena jne. Kuka haluaa palkata ihmisen jolla on tollainen diagnoosi jos samaa vakanssia hakee yhtä pätevä henkilö ilman adhd tai asperger leimaa? Adhdsta tulee mieleen heti ongelmat, keskittymiskyvyttömyys, aggressiivisuus jne. eli ei herätä positiivisia viboja työnantajassa eikä esim. luokkatovereitten vanhemmissa jotka eivät kutsu näitä lapsia kotiinsa, niin valitettavaa kuin se onkin. Kukaan ei halua ongelmia. Lapsi kärsii _turhasta_ diagnoosista, eri asia tietenkin jos hänellä on oikeasti neurologinen häiriö.
Tästähän on monikin asiantuntija varoitellut että valtaosa diagnooseista on turhia ja lapsi kärsii niistä pitemmän päälle. Jotkut vanhemmista haluaa diagnoosin koska voivat siten vapautua syyllisyydestä epäsuotuisien kasvuolosuhteitten tai rikkonaisen vauvavuoden vuoksi. Osa haluaa siksi, että yhteiskunta tulee erityislasten perheitä esim. rahallisesti ja järjestötoiminnan kautta. Itsekin erityispuolella työskentelevänä en mistään hinnasta ottaisi lapselleni diagnoosia ilman että kunnolla tutkittaisiin. Paikka erityisluokassa merkitsee usein samaa kuin syrjäytyminen. Enkilökohtaisissa opetussuunnitelmissa tavoitteet ovat hienot, mutta käytännössä raha sanelee jälleen ja kaikki erityislapset on sullottu samaan ryhmään. Henkilökunta yrittää selvitä päivästä jotenkuten alimiehityksellä ja pitää ryhmän kurissa. Oppimisesta ei tule mitään ja lapset eivät opi tulemaan toimeen normaali lasten kanssa, kun he viettävät aikaansa vain erityislasten laumassa ja oppivat toimimaan heidän ehdoillaan. Moni suorastaan taantuu pienryhäopetuksessa.