Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Teoria siitä miksi miniäni ei pidä minusta

Vierailija
01.04.2009 |

Tiedän niin hyviä kuin huonoja anoppeja, yhtälailla kun tiedän helposti vittuilevia tai aina ystävällisiä ihmisiä. Voihan miniäsi olla turhan herkkähipiäinen, jotkut yrittävät aina lukea rivienvälistä. Mutta toinen voi oikeasti vittuilla myös tuolla. Mieheni saattaa hyvinkin sanoa noin jos hänen vanhempansa vain istuvat seiväs perseessä eivätkä koskekaan pojanpoikaansa. Kyllä se on puhdasta vittuilua jonka tarkoituksena on tuoda ilmi miten vieraita lapsemme ja hänen vanhempansa ovat toisilleen, kun eivät leiki yhdessä vaan oleminen on hyvää päivää, kirvesvartta tyylistä ajantappoa ja kotiinlähdön odotusta.



Eiköhän jokainen kuitenkin tunne oman anoppinsa/miniänsä niin hyvin, että tietää onko tällä tapana ilkeillä ja millä tavalla.



Oma anoppni heittää aina pientä ilkeily puhuessaan (siis ei erityisesti minulle, vaan kaikille jotka ei erityisesti miellytä sillä hetkellä. Minä pääsen hyvin vähällä esim mieheeni tai appiukkoni kälyihin verrattuna). Siitä mieheni on oppinut kuuntelemaan rivien välejä. Mistä seuraa meillä turhia riitoja sillä minä en osaa miettiä sanoiko toinen nyt mitä sanoi vai oliko lauseesta ymmärrettävissä muuta. Itse olen tottunut puhumaan asiat suoraan. Aivan liiankin suoraan ja kärkkäästi ;)



Itse muuten uskon että jatkuva vihanpito anopin ja miniän välillä saattaa perustua osiltaan erityyppiseen tapaan riidellä.



Jos toinen pitää jatkuvaa vihjailevaa ilkeilyä pikkumaisena ja epäreiluna ja toinen taas pitää päin naamaa-tyyliä tökerönä ja epäreiluna kun ei osaa sanoa takaisin, niin syntyviä erimielisyyksiä on vaikea selvittää. Niitä kun syntyy varmasti mikäli ollaan läheisessä tekemisessä toisen kanssa ja jos arvot/luonteet eroavat.



Siskoni ex-anoppi piti siskoani tyttärenään kun itsellään ei ollut "oikeaa". He olivat parhaat kaverit. Voin sanoa että rehellisesti uskon oman anoppini pitävän minua tungettelijana. Niillä on osalla suvussa ihme tavat, esim mieheni 16 vuotias sisar itki häissämme ettei mieheni saisi mennä naimisiin ja jättää häntä. (!!!) Jollen tuntisi miestäni, olisi mielessä käynyt onko niiden välinen suhde ihan kaiken moraalin mukainen.. Naimisissa ollessamme pikkusisko kirjoitteli miehelleni "mä kaipaan ja rakastan sua niin, etkö voisi palata Kotiin"- tyylisiä viestejä.. Isosiskonsa miesystävää ko sisar taas oli lyönyt pesäpallomailalla vatsaan kun tämä oli nukkunut isosiskon sängyssä. (lyönyt sisar n 12v. tuolloin, eli ei enää pikkulapsi). Ei ihan helppo päästä sukuun jossa ollaan noin mustasukkaisia omista sisaruksista? Mitä kertoo vanhemmista että nuorimmainen on sairaan kiintynyt isosisaruksiin eikä kykenisi päästämään näistä irti?

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
01.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anopin ei tarvitse sanoa mitään niin miniä siitä jo loukkaantuu. Anopin ei tarvitse sanoa kuin onpas kaunis sää, niin miniä luulee sitä vittuiluksi!!!

Vierailija
2/3 |
01.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutoin vakavammin sairaalta tuommoinen käytös. Tuskin pelkästään vanhemmista johtuvaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
01.04.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta vielä täydemmin kiinni vanhemmissaan. Jollei ole vapaa-aikanaan vanhempiensa kanssa niin on isosiskollaan.. Mieheni vei hänelle karkkia lohdutukseksi silloin kuin vielä asui kotonaan ja vietti koko päivän omissa menoissaan. Ei kulkenut ainakaan 17-v vanhana junalla mikäli juna pysähtyi matkan varrella. Siis ei vaihtoa vaan että juna vain pysähtyi ennen kuin kuuluisi jäädä pois. Äitinsä oli liian huolissaan ettei osaisi jäädä oikealla asemalla pois... Likka käy lukiota ja pärjää siellä hyvin. Tekee kaiken niinkuin vanhemmat toivovat ja saarnaa miehelleni mikäli tämä tekee jotain eritavalla kuin vanhempien mielestä kuuluisi. Kun saimme lapsemme ennen opiskelujen loppu kuului "miten sä voit tehdä tuon äidille?!".



Hän on eläny ilmeisestit ns. täydellisen lapsuuden ja on vihainen kun mieheni antaa palautetta omastaan. Äiti kävi vieraissa ja isä joi ja raivosi pojalleen harminsa vaimonsa teoista. Ehkä hänen kiintymyksensä on jonkin verran vastareaktioita sisarten palautteelle. Vanhempien lasten lapsuus on ollut riitojen ja epävarmuuden täyttämää eikä nuorin joka on syntynyt vaikeuksien loputtua käsitä edelleenkään etteivät toiset kasvaneet samassa harmoniassa kuin hän. Vaikka tuo vaikuttaisi niin mielestäni käytös menee silti yli ja rajusti.. Ja itse uskon sen olevan ihan kasvatuksen seurausta, sillä muuten ei ole mitenkään poikkeava.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi kuusi