Luovuttaisitko munasoluja?
Mä olen sellaista harkitsemassa. Omat lapset on ns.tehty jo.
Kommentit (22)
Olen menossa ennen kun olen liian vanha. Ystäväni saattavat tarvita luovutettuja munasoluja, ja olen lupautunut heitä auttamaan ongelmassaan. Ja jos he pärjäävätkin omilla alkioilla, niin sitten luovutan jonkun muun hyödyksi. Ja olen sitä mieltä, että laki on nyt kohdallaan. Että luovutetusta sukusolusta alkunsa saanut saa halutessaan tietää alkuperänsä.
ajatellut, että minun solujeni avulla joku toinenkin perhe voisi tulla onnelliseksi.
t. ap
käydään lapsettomuushoidoissa ja saatiin diagnoosiks kilpirauhasen vajaatoiminta..toivottavasti saan silti luovuttaa.
en ajattele että jotain jälkeläisiä tuolla olisi.. haluan tehdä jonkun lapsettoman onnelliseksi..hänhän sen kantaa synnyttää ja kasvattaa! hän se oikea äiti on!
ehkä väärä sana siis tutkimuksissa ja toi^^kilppari löyty.. eli tyroksiinilla mennään..ja (toivottavasti) onnistutaan.. ja olen vasta22 joten ei varmaan liikaa(heh heh)
muutama vuosi mulla siis vielä peliaikaa jäljellä...
Pitää olla omat lapset saanut luomusti eli hoitojen jälkeen ei saa luovuttaa (jos on tehty IVF tai ICSI).
ehkä väärä sana siis tutkimuksissa ja toi^^kilppari löyty.. eli tyroksiinilla mennään..ja (toivottavasti) onnistutaan.. ja olen vasta22 joten ei varmaan liikaa(heh heh)
Tämä siksi koska kilpirauhasen vajaatoiminta saattaa olla perinnöllistä ja ehdoin tahdoin ei haluta aikaansaada lasta jolla olisi perinnöllinen sairaus.
ja kotona on vihdoin vauva, ihanin ja rakkain :)
Minulle lapset eivät ole omaisuutta.
mutta olen jo liian vanha (36) 'nyyh'
Ja molemmilla kerroilla samalle pariskunnalle.
Kunhan olen oman lapsikiintiön täyttänyt ja jos kaikki luomusti saavat alkunsa, niin ehdottomasti menen luovuttamaan vaikka kaikki loput munasolut. En koe, että olisivat minun lapsiani. Minun geenit kyllä, mutta jonkun muun kasvattamia ja rakastamia. Hienoa, että on mahdollisuus auttaa näin lapsettomia pariskuntia.
Isäni on häntäheikki, jolla on vaikka kuinka paljon lapsia eri puolilla Suomea. Vaikka todennäköisyys, että tapaisin esim. veljeni ja rakastuisimme on äärimmäisen pieni niin kuitenkin tämä "pelko" on aina olemassa. En halua omille lapsille aiheuttaa tietoisesti samanlaista tunnetta, että kohtaavatko joskus sattumalta jne.
Ja en todellakaan tuntenut kauppaavani omia lapsiani =).
MInusta oli tärkeä auttaa toista ihmistä saamaan lapsi, ei mitään sen kummallisempaa. Minusta se oli pieni vaiva siihen nähden, minkä avun vastaanottava henkilö/pariskunta saa.
Nyt olen 35 ja en voi enempää luovuttaa, tosin siellä, missä luovutin on 3 kertaa maksimimäärä.
Kahdella ekalla kerralla ei ollut vielä uusi laki voimassa, mutta viimeisellä kerralla oli. Sitä en tosin koskaan saa tietää, että onnistuttiinko munasoluilla saamaan mitään aikaiseksi, siis onnistuiko vastaanottaja tulemaan raskaaksi tms. Ainakin kaikilla kerroilla minulta saatiin 10-15 kpl "kaunista " munasolua.
Suosittelen kaikille, jotka vähänkään miettivät.
se käytäntö pelottaa. En suostunut lapsettomuushoitoihinkaan niiden hormonien ja punktioiden takia.
Mutta jep, jos ne jotenkin saisi minusta kivuttomasti ulos, niin a) synnyttäisin itse meidän kolmannen lapsemme ja b) luovuttaisin loput munasolut erittäin mielelläni.
voisin luovuttaa ja auttaa näin muita.
IVF jäi ylimääräisiä alkioita, jotka lahjoitimme heteroparille. Toivottavasti alkiot selvisivät pakastuksesta.
Munasolun mukana menee minun perimäni ja biologinen vanhemmuusa on ainoa luonnollinen vanhemmuus. Tässä ei pitäisi mennä luonnonjärjestelmiä ronkkimaan.
Ne jotka ei saa lapsia omilla soluillaan voivat adoptoida ja tulla kasvattivanhemmiksi sitä kautta.
ja kotona on vihdoin vauva, ihanin ja rakkain :)
en voisi kestää ajatusta, että minun jälkeläisiä on jossain maailmalla.