Uusi työ, jossa kukaan ei puhu mulle. Ihan uskomatonta.

Ihan kuin jossain ala-asteella. Sinuna etsisin uuden työn, ja jos irtisanoudut, niin sittenpähän heräävät miettimään omaa käytöstään. Luulisi heillä itselläänkin olevan vaikea olla itsensä kanssa.

Ole itse aina iloinen ja tervehdi kuuluvasti ja kysy mitä kuuluu. Jos toinen todella kehtaa olla vastaamatta tai osoittaa ettei haluaisi vastata, niin kysy suoraan ja kuuluvasti, että miksi käyttäydyt tuolla tavoin? Minusta ei ole ollenkaan kivaa, että käyttäydyt noin torjuvasti minua kohtaan, olenko loukannut sinua jotenkin, vai mistä on kysymys?



Samaten voit itse ehdottaa lounaspaikkaa, tai kysyä että minnes mennään syömään. Olla itse aloitteellinen, kysyä kuulumisia yms. Ja ihan hyvin voit sanoa, jos ei kunnolla vastata, että miten te nyt noin kainoja olette?



Itse olen huomannut, että paras tapa on käyttäytyä itse ystävällisesti ja reippaasti, välittömästä. Ja sitten mukaan vähän naiiviutta, eli silmät suurena kysyä "viattomasti" miksi käyttäydyt noin ilkeästi minua kohtaan tai olenko loukannut sinua jotenkin, jos toinen ei vastaa tai murahtelee.

Tosi lapsellista käytöstä työtovereilta. Ensimmäisenä minulla herää epäilys, että olivat halunneet jonkun tuttunsa saavan sen työpaikan jonka sinä sait ... ja nyt kostavat sinulle, vaikka syytön sinä siihen olet kenet pomo on työhön valinnut. Itse yrittäisin jaksaa olla toisia kohtaan ystävällinen, mutta myös yrittäisin avata keskustelun ulkopuolelle jättämisestä ja toisin kantani esiin, että tällainen ei käy jatkossa ... esim kysyisin, olenko heitä jotenkin loukannut ja miksi he käyttäytyvät

huonosti. Ihan hyvin voisin myös pomolle asiasta puhua, minkäänlaista kiusaamista ei työyhteisössä saa hyväksyä.

miten lapsellisia työkavereita!! Kissa pöydälle vaan ja pomolle tieto tuollaisista! Tsemppistä sulle!

et olet vienyt jonkun paikan, eli tämä työ oli tarkoitettu jollekin vanhalle työntekijälle mutta jostain syystä pomo koki sinut pätevämmäksi. kertakaikkiaan vaikea keksiä muuta syytä. eli nyt puhumaan pomolle et oiskohan asia näin ja mitä tehdään.

jossa olin 19-vuotiaana. Siellä oli just tuollaista, karseeta se oli! Kukaan ei pyytänyt mukaan syömään, kukaan ei puhunut mulle mitään. En tiedä oikein miksi. Siellä oli kai jo valmiit kuppikunnat. LIsäksi yksi tyyppi joka dominoi kaikkia muita ja oli päättänyt että mua ei oteta mihinkään mukaan.



Onneksi olin siellä vain yhden kesän...