Kuinka pian eron jälkeen lapsi valmis tapaamaan isän uuden (joka oli eroon syypää)?

Tärkeintä on että lapsia ei jätetä isän ja äidin väliin railoon kiikkumaan vaan että molemmat vanhemmat sanovat heille selvästi, että he saavat tykätä molemmista vanhemmistaan edelleen ja että heillä on lupa ihastua myös uusiin aikuisiin, jotka tulevat heidän elämäänsä.



Sillä niin siinä helposti käy ainakin noin pienten lasten kohdalla kuin ap:n. Jos isän uusi on heille ystävällinen, he kiintyvät häneen helposti jos heillä vain on siihen äidin "lupa". On tärkeää, ettei lasten tarvitse kantaa syyllisyyttä isän luona viettämästään ajasta ja suojella äitiä omilta tunteiltaan.

hänestä pahaa.

Tiesin, että sen takia perhe rikkoontui ja en voinut sietää sitä eukkoa.



No, ei isä kovin kauaa sen kans sitten ollutkaan.

"Nainen on naiselle susi, näistä ketjuista sen huomaa..."



Kun itse ollaan niin hemmetin täydellisiä ja se karille karahtanut avioliittokin oli niin täydellinen.



Peili käteen jos olet jonkun exä!

Tokihan varmaan tiedät ap:n tilanteesta jotain enemmän kuin me muut kuin voit syyttää häntä katkeruudesta ja ties mistä.



Itse olen vähän samantapaisessa tilanteessa kuin ap mutta teen hartiavoimin työtä joka päivä etten anna tuon "moskan" valua lapsiin asti.



Mutta 28 voisi miettiä tilannetta jossa lapset vähän väliä, joka päivä kertovat että nyt se "xx" on tehnyt sitä, tai sanonut tätä ja nyökyttelet vain iloisena ja kiinnostuneena vaikka sydän vuotaa vertaa siitä syystä että "xx" on syy lasten perheen hajoamiseen ja siihen että isiltään ei enää kiinnostusta riitä paljoa heille asti.

Sanon vain, että vaatii kyllä aika yli-inhimillisiä kykyjä ettei sorru ikinä ikinä mollaamaan sitä "xx"-naista tai lasten isää. Minä ainakin yritän, uskon että moni muukin, ja ottaa päähän tuollaiset "yh-naiset on katkeria eukkoja"-kommentit.

Kuinkahan paljon lapset ovat kuulleet äidin haukkuvan ja isää ja tämän uutta kumppania? Kun riittävästi kuunteevat arvostelua ja haukkumista niin ei varmaan haluakaan tavata, koska uusi nainenhan on paska ja syypää kaikkeen.

Se on ihan sama onko uusi syypää eroon vai ei, lapsilla on oikeus isään. Äidillä ei ole oikeutta arvostella isää ja hänen elämäänsä lasten kuullen.

Jos puoliso pettää, niin jotain vikaa on myös siinä toisessa puolisossa. Onnelliseen parisuhteeseen tarvitaan 2 ihmistä. Onnellisessa parisuhteessa ei kukaan petä eli parisuhteessa on jotain pielessä silloin kun tulee tarve pettää.

Siellä taitaa kirjoitella "uusi" nainen?

Vai oletko ihan oikeasti noin naiivi, että miesten "vaimoni ei ymmärrä/anna/ole kiva/seksikäs" -jutut uppoavat täydestä? Juttu voi kuule olla niin, että vaimon mielestä suhde on täysin kunnossa ja onnellinen, mutta miestä ei satu perhe-elämä kiinnostamaan.

myös eron jälkeen, niin mitenhän moni isä olisi valmis ottamaan lapsensa mukaan, kun lähtee uuden naisensa luo?



Taitaa aika moni tähänkin ketjuun vastanneista olla näitä uusia naisia, joiden mielestä miehen lapset entisestä suhteesta ovat ns. virheitä, joita ei miehen uuteen kotiin kaivata.

75 % tapauksissa alullepanija on mies eli isä. Syy ei saa tavata lastaan.

25 % tapauksissa alullepanija on siis nainen eli äiti.



34 % lopputulos on se, että isä on yksinhuoltaja ja lähivanhempi.

53 % lopputlos on se, että lapsen vanhemmilla on yhteishuoltajuus.

13 % lopputulos on se, että äiti on yksinhuoltaja ja lähivanhempi.



Eikö tämä jo kerro jotain?



Kun tähän lisätään se tosiasia, että Korkeimmassa Oikeudessa on annettu päätöksiä, että lähivanhemman on aktiivisesti tuettava tapaamisia, niin päivän selvää on, että kyseessä on a) iso ongelma b) ongelma lähtee usein lapsen äidistä. Liian monen lapsen isä joutuu aloittamaan raskaan ja kalliinkin oikeusprosessin, koska äiti yrittää tavalla tahi toisella estää tai hankaloittaa tapaamisia. Näitä oikeuskäsittelyjä on tuhansia vuodessa.



On totta, että uusissa naisissa on kusipäitä, jotka eivät hyväksy miehen edellisen suhteen lapsia. Sekään ei ole oikein. Tosin jossain määrin on syytä lasten äidissä, jotka "opettavat" lapsensa kohtelemaan uutta puolisoa todella törkeästi. Sitten nämä samaiset äidit ovat kuitenkin sitä mieltä, että heidän uutta kumppania kohtaan tulee olla fiksusti ja, että äidin kumppani on kiva...se isän uusi kumppani on ainoa paska.



En ole kenenkään uusi kuten joku vihjaisi mutta omaan enemmän kuin riittävästi tietoa ja todellisuutta näistä aikuisten valtataisteluista, joita käydään lapsella.



On hämmästyttävää suorastaan pöyristyttävää, kuinka huonosti omia lapsia voidaan kohdella eroon liittyvissä valtataisteluissa. Lapsella ei ole mitään ihmisarvoa siinä tilanteessa ja pahinta on se, että yleenäs huudetaan lapsen edun nimiin kun tätä lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa harjoitetaan.



Kuinka monen lapsen pitää joutua psykiatriseen hoitoon ennen kuin vanhempien silmät avautuvat? Tosin niissäkin tilanteissa vanhemmat osaavat edelleen tapella keskenään syyttäen toinen toistaan ihan niin kuin se auttaisi heidän lastaan vaikeuksissa.



Tulisi muistaa, että lapsi ei ole äidin eikä isän omaisuutta; lapsi on lainaa. Jotta lapsella on mahdollisuus tasapainoiseen ja henkisesti rikkaaseen elämään, on häntä tuettava suhteissa omiin vanhempiin vaikka se omassa sydämessä tuntuisi kuinka pahalta ja vaikealta.



Hyvä vanhemmuus vaatii paljon ja kyky olla vanhempi tulee mitatuksi avieroissa ja niiden "jälkipelissä".



-28

kun oikesjuttua ei voi nostaa siitä, ettei isää kiinnosta. Mutta isä voi nostaa oikeusjutun jos äiti ei halua antaa lastaan pahoinpitelevälle isälle.

ja periaatteessa näytät kirjoittavan asiaa.



Piti vain tarkastaa ap:n aloitus, kun ei tunnu tuo teksti liittyvän alkuperäiseen kysymykseen mitenkään.



Tuntuisi, että "tuomitset" tiukasti tuon tilastosi pohjalta, mutta kuinka suuri osuus eropareista päätyy oikeuteen asti?



Minä uskon ja luotan edelleen, että enemmistö hoitaa asiansa kunnolla.

ja periaatteessa näytät kirjoittavan asiaa.

Piti vain tarkastaa ap:n aloitus, kun ei tunnu tuo teksti liittyvän alkuperäiseen kysymykseen mitenkään.

Tuntuisi, että "tuomitset" tiukasti tuon tilastosi pohjalta, mutta kuinka suuri osuus eropareista päätyy oikeuteen asti?

Minä uskon ja luotan edelleen, että enemmistö hoitaa asiansa kunnolla.

Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain 2000 tapaamis- ja huoltajuusriitaa. Jos ajatellaan, että yksi riita koskettaa noin 1,5 lasta/vuosi, niin 3000 lapsesta tapellaan oikeudessa vuosittain. 10 vuodessa oikeusriidat koskevat 30 000 lasta! Olkoonkin kaikista erotapauksista prosentuaalisesti vähemmistö, niin 30 000 lasta vanhempien riitojen välikappaleena 10 vuodessa on liikaa. Yleisimmin oikeudessa tappelevat ovat iältään 35-44 vuotiaita ja 25 % riidat ovat jatkuneet useiden istuntojen ajan (lue vuosien riidat) ja koko ajan lapset kärsivät. Lapsen etu...ko?

-28-