Lue keskustelun säännöt.
Minusta ei koskaan tule tytön äitiä;-(
30.03.2009 |
on myös poika. Olisin kovasti halunnut tytön, mutta kai se on pääasia että lapsi on "lähes" terve. Sydäntä ultrataan vielä tarkemmin 3 viikon päästä.
Kommentit (42)
Meillä myös kaksi poikaa, enkä usko, että enää lähdemme lisää lapsia hankkimaan, kumpikaan ei ole ollut varsinaisen helppoja lapsia, esikoinen lisäksi omalla tavallaan erityinen.
Toivoin toisen olevan tyttö ja nyt kun "tiedän", ettei meille tyttöä tule, katson aina kaihomielellä pientiä tyttölapsia ja ajattelin, että en koskaan saa esim. letittää oman tytön hiuksia tai pukea lapsiani ihaniin mekkoihin.
Olenkin sitten hukuttanut ne muutamat sukulaistytöt erilaisiin mekkoihin ja tyttömäisiin vaatteisiin - onneksi heidän vanhempansa ovat asian ymmärtäneet ja lahjat ovat olleet aina tervetulleita :)
silti aina välillä iskee kaipuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joten toivon, että ap pysähtyisi hetkeksi ja miettisi, miten iso "surunaihe" tuo toinen poika nyt oikeastaan onkaan!
Ei tipu kamalasti sympatiaa multa, saati sitten kaikilta niiltä, jotka eivät ole vielä saaneet sitä ensimmäistäkään!
Ajattelepa (ja tätä EN toivo) miten nopeasti sullakin tulisi asiaan eri perspektiivi, jos vauvan sydämessä olisikin jotakin vikaa...
Ja on ihan sallittua murehtia sitäkin, ettei saanut tyttölasta, vaikka toivoi. Tuskin kukaan silti on epäkiitollinen poikalapsestaankaan.
on meilläkin. Olin itse lapsena tosi tyttömäinen, mutta kummasti olen tottunut autoleikkeihin ja keskustelen sujuvasti loka-autojen toiminnasta. Toivon yhä tyttöä (tuskin saan), mutta mielestäni näiden kahden pojan "pitikin" olla poikia, mielessäni odotin koko ajan poikia.
jotakin vikaa, sitten varmasti vielä enemmän alkaisin toivoa sitä tervettä tyttöä. No, on mulla toisaalta vielä viisi vuotta aikaa tehdä lapsia ja ukkoa voi aina vaihtaa jos se ei suostu enää tyttöä yrittämään.
Paitsi että olisi painajaista olla 3 pojan äiti, mieluummin jätän tähän kahteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotakin vikaa, sitten varmasti vielä enemmän alkaisin toivoa sitä tervettä tyttöä. No, on mulla toisaalta vielä viisi vuotta aikaa tehdä lapsia ja ukkoa voi aina vaihtaa jos se ei suostu enää tyttöä yrittämään.
Paitsi että olisi painajaista olla 3 pojan äiti, mieluummin jätän tähän kahteen.
Meillä nyt kolme ihanaa poikaa enkä mihinkään vaihtaisi. Eikä ole ollenkaan painajaista! Tulossa neljäs, joka taitaa myös poika olla. Kyllä itsekin tyttöä toivoisin, mutta ihan yhtä rakastettu on poikakin. Ja kyllä mies on jo suostunut mun kanssa vielä yrittämään tyttöäkin, jos tämä on poika. Pojat ovat ihania vaikka ihana olisi tyttökin. Ja jos tämä lauma meillä olisi tyttöjä, luulen että samalla tavalla poikaa kaipaisin.
Itse olen kärsinyt monta vuotta lapsettomuudesta ennen esikoista. Silti olin pettynyt kun toinen lapsi olikin poika. Tajusin että haluan vain tyttölapsen. Kyllä näitä sukupuolitoiveita voi olla vaikka lapsen saaminen onkin kiven takana.
Kolmatta ollaan nyt yritetty jo vähän aikaa ja toivon todella kovasti tyttöä.
Selvää tietysti on, että rakastan poikaani ihan yhtä paljon kuin tytärtänikin. Silti tunsin suurta pettymystä toisen lapseni sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eteissä oli kahden pojan äiti, niin pakosti tuli mieleen, miten hyvä tuuri meillä kummallakin oli käynyt: Poikien äiti on rakenteeltaan suurikokoinen ja roteva, eikä taatusti voisi edes haaveilla mistän pikku-prinsessasta. Minä ja miheni taas kuulutaan ns. höyhensarjaan, kuten pieni tyttömmekin. Ja näin hyvä.
Mulla on tyttö ja poika eli pitäiskö mun olla keskikokoa? Tai roteva ylhäältä ja pieni alhaalta..voi hemmetti, nyt on mennyt jotain pieleen, meinaa oon aikas hentonen rääpäle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka sitä itkunkatkerasti haluan. joten harmittaapa sun puolesta tosi paljon...
jotakin vikaa, sitten varmasti vielä enemmän alkaisin toivoa sitä tervettä tyttöä. No, on mulla toisaalta vielä viisi vuotta aikaa tehdä lapsia ja ukkoa voi aina vaihtaa jos se ei suostu enää tyttöä yrittämään.
Paitsi että olisi painajaista olla 3 pojan äiti, mieluummin jätän tähän kahteen.
ja kiitos vaan ennusteesta;
kolmas poikani syntyy kesällä.
En suuremmin pohtinut: tyttö vai poika,
kun sain tietää pojasta, ajattelin: noh, kolme veljestä on aivan mainiota:)
Kakkosen kohdala mietin asiaa enemmänkin ja hankin jopa jotain tyttö-vaatetta, koska mahdollisuudethan fifti-fifti.
Tyttö ei nyt sitten tule, mutta pojathan tuovat tyttöjä;)
Ja mulla on itselläni vain siskoja ja serkkuinakin vain tyttöjä.
Pienet pojat on IHANIA! (ja miksei isotkin....)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuoli jännittää, koska meillä on jo poika ja meille tuskin tulee enää kolmatta lasta. Mutta ei sen sukupuolen niin väliä ole, olisi kiva saada tytär, mutta suht pienituloisina poika olisi taloudellinen helpotus (ei tule niin suuria paineita hankkia lapsille omia huoneita kun kasvavat ja pienempi voi käyttää pidempään isoveljen vaatteita). On kyllä vähän tyttö olo, mutta se perustuu pelkästään sille ettei tässä raskaudessa ole ollut samanlaista himotusta kuin ekassa ;) Ajattelen joskos nyt ei olisi pojan testosteroneita veressä.. Toisaalta ero saattaa perustua puhtaasti sille että nyt olemme väsynyt ja kiireinen pikkulapsiperhe.
Oli Aleksi tai Emilia, rakastamme kumpaa tahansa yhtä paljon ja todennäköisesti ultran jälkeen ajattelen että juuri tätä toivoinkin. Jokin nätti tytön vaate täytyy varmaan ostaa ennen ultraa siltä varalta ettei sen jälkeen ole enää "lupaa" ostaa niitä. Kyllä sille käyttäjä löytyy jollei omaa tarvetta tule.
Kunhan lapsi vain olisi terve tai edes parannettavissa. Odotan kauhulla että hoitaja sanoo vaivautuneesti että täytyy kutsua lääkäri paikalle.. Ensimmäinen raskaus päättyi keskenmenoon, toisessa saimme poikamme mutta elämä alkoi teholla, joten en enää osaa suhtautua "kyllä se menee omalla painollaan, mitä muka voisi sattua?"-asenteella.
ja jos ei ole nii tosi surullista, ap.
Mulla on kaksi tyttoa ja olisi varmaan mukava etta olisi tullut myos poika, mutta naa kaksi lasta on just meille tarkoitetut ja maailman parhaat lapset ... en vaihtaisi toista tyttoani kolmeenkaan pokaan :)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanat veljekset :) Esikoisesta "toivoin" poikaa, en tiedä miksi ja kakkosesta toivoin esikoispojalle kaveria-pikkuveljeä. Toiveeni toteutui.
Lapsiluku saattaa olla täynnä mutta jos kolmannen saisin niin ehkäpä toivoisin sen olevan tyttö.. Tai sitten en ;)
ja isoveljen kannalta kiva kun tulee rymykaveri. Ja onhan se taloudellinenkin puoli, samat kamat käyvät ja veljekset jakavat saman huoneen eikä mun tartte muuttaa kaksiosta mihinkään.
Odotamme kolmatta,hieman epäilen et poika tulisi mut ei haittaa yhtään jos tyttö.Ehk hieman hirvittää jos poika,kun on tottunu tyttöihin.Jos nyt tyttö,ehk neljäs sit poika tai sit ei.
Meillä on yksi poika ja toista lasta meille ei valitettavasti enää tule, ellei sitten adoptoida. Itkettää.
Oma ultrani myöhästyi 45min koska aiemmalle naiselle kutsuttiin paikalle A. Tekay ultraavan lääkärin lisäksi ja pariskunta poistui ultrahuoneesta itkusilmässä 45 min yliajalla.
Oma ultrani myöhästyi 45min koska aiemmalle naiselle kutsuttiin paikalle A. Tekay ultraavan lääkärin lisäksi ja pariskunta poistui ultrahuoneesta itkusilmässä 45 min yliajalla.
Voimia heille, mistä ikinä olikaan kyse.
Ja ap, totut ajatukseen kahdesta pojasta kyllä pian. Kun katsot heitä muutaman vuoden kuluttua, et vaihtaisi kumpaakaan kehenkään toiseen.
eikä lapsia luultavasti tule lisää. Toivoin kovasti tyttöä toisessa raskaudessa, mutta sopeuduin kyllä hyvin poikaan. Rakastan poikiani hirveästi ja he ovat ihanat, toisilleen läheiset "veljekset kuin ilvekset."
Ei voi kuitenkaan kiistää, etteikö toisinaan kaihertaisi sen asian lopullisuus, etten koskaan saa omaa tyttöä. Lisäksi pelkään, että minusta ei tule yhtä läheistä mummua pokieni lapsille kuin jos lapseni olisivat tyttöjä; kokemusteni mukaan naisten vanhemmat ovat usein lapsenlastensa kanssa enemmän tekemisissä kuin miesten. En tiedä, onko tässä oikeasti perää...
Anyway, satunnaisesta kaihosta huolimatta tytöttömyys on marginaalinen ongelma, jota mietin oikeasti tosi harvoin.