Olen tosi uupunut 3 lapsen äiti... millä sitä taas piristyisi?

Ei tässä paljon muuta jaksa kuin odottaa kesää, jos se vaikka piristäis vähän.

Kaikki on niin saamarin tahmeeta ja vaikeeta. Kaikilla on uhmaikä, äidilläkin. Mikään ei huvita, kaikki ottaa päähän.

Tarttisin kuukauden loman, IHAN YKSIN, IHAN RAUHASSA.

No, kaipa se tästä, pakko jaksaa.

Ei tässä paljon muuta jaksa kuin odottaa kesää, jos se vaikka piristäis vähän.

Kaikki on niin saamarin tahmeeta ja vaikeeta. Kaikilla on uhmaikä, äidilläkin. Mikään ei huvita, kaikki ottaa päähän.

Tarttisin kuukauden loman, IHAN YKSIN, IHAN RAUHASSA.

No, kaipa se tästä, pakko jaksaa.

Meillä esikoinen on täyttää 6v, keskimmäinen 3v ja kuopus on 6kk.

Kuopus on rauhallinen ja todella tyytyväinen mössykkä... herää kuitenkin nyt n. 3-5 krt yössä... yöimetysten vuoksi hartiat ja niskat tukossa ja pää usein kipeä. Päivisin kuopus ei meinaa millään saada nukuttua päiväunia kun isommat lapset pitävät meteliä kolmiossa... Tällä hetkellä ollaan sairasteltu 2kk yhteen soittoon milloin kukakin ja milloin mitäkin muutamia välipäiviä lukuunottamatta. Keskimmäisellä lapsella tiukka uhma vaikka todella hellyyttävä ja kiltti lapsi muutoin onkin. Reippaalla esikoisella on joku hermoilukausi menossa... Saa raivareita eikä mitään lyhyitä sellaisia...

Huuh... koko ajan yhtä tappelua, hampaiden kiristelyä jne.

Ja tosiaan, lomaa en ole lapsistani pitänyt kuin synnytyslaitoksilla. En raaski enkä tohdi ja se on suurin ongelmani. En kehtaa vaivata muita enkä raaski olla erossa lapsistamme. Eipä ole kyllä rahaakaan :/

No kesää odotellessa... toivottavasti se piristäisi...

t.ap

Voisin auttaa sinua.

T. kolmen äiti myös

Itselläni ei vaan ole koskaan vielä ollut moista.



En jaksa lähteä kauppaan, en lenkille, en harrastamaan, en avoimiin päiväkotehin tms. Olen aina liikkunut energisesti ja tykännyt ohjelmasta... nyt vain vajoan kotiin :(



t.ap

Voisin auttaa sinua.

T. kolmen äiti myös

t.ap

Valo kuitenkin lisääntyy ja kesä lähestyy! Jaksaisitko mitenkään vähän kävellä ulkona, raitis ilma ihan oikeasti vaikuttaa mielenmasennukseen parantavasti. Onko sulla kaikki kolme lasta kotona? Ymmärrän kyllä, että kolmen kanssa ei lenkille noin vain lähdetä. Toinen ihan pieni asia, on, että muista venytellä, venyttele joka välissä, veri alkaa kiertää paremmin. Pidätkö musiikista? Voitko kuunnella ja vähän jorailla itseksesi samalla kun teet kotihommia? Itse teen usein niin ja huomaan virkistyväni siitä. Pieniä juttuja, mutta hyviä siksi, ettei ne ole liian vaativia. Jaksamista ja hyvää jatkoa!

Valo kuitenkin lisääntyy ja kesä lähestyy! Jaksaisitko mitenkään vähän kävellä ulkona, raitis ilma ihan oikeasti vaikuttaa mielenmasennukseen parantavasti. Onko sulla kaikki kolme lasta kotona? Ymmärrän kyllä, että kolmen kanssa ei lenkille noin vain lähdetä. Toinen ihan pieni asia, on, että muista venytellä, venyttele joka välissä, veri alkaa kiertää paremmin. Pidätkö musiikista? Voitko kuunnella ja vähän jorailla itseksesi samalla kun teet kotihommia? Itse teen usein niin ja huomaan virkistyväni siitä. Pieniä juttuja, mutta hyviä siksi, ettei ne ole liian vaativia. Jaksamista ja hyvää jatkoa!

No nyt kun lapset vuoron perään sairastavat niin se vuoksi ulkoilu on jäänyt vaikeaksi toteuttaa. Joskus huonosti nukutun yön jälkeen kun vanhempien lasten uhmakkuus on ollut pahimmillaan olen tietoisesti jättänyt ulkoilun väliin vättääkseni pukeutumistappelut ja ulkoilutappelut pois... Mutta iltapäivästä on sitten toteutettu miehen kotiuduttua jotain ulkoilua pienemmällä kokoonpanolla.

Venyttelyyn täytyy ruveta satsaamaan ja musiikki+siivous kuullostaa kivalta. Tykkään musiikista ja lenkkeilen aina mp3 soitin matkassa. Mutta lapsetkin varmaan tykkäisivät musiikki meinigistä :)

Taidan asua vähän liian kaukana täällä pohjanmaalla.

Oikein paljon jaksamista kuitenkin sinulle. Kyllä se aurinko paistaa vielä sinne risukasaankin. Tiedän omasta kokemuksesta kuinka rankkaa on kolmen sairastavan lapsen kanssa kun itsekään ei ole parhaassa vedossa.

T.se toinen kolmen äiti

Meidän lapset 7v (ekalla koulussa), 5v ja 10kk.

mulla oli varsinkin tuossa kaamosaikaan ihan todella vaikea kausi, ekaluokkalaisella oli kouluunsopeutumisessa alun kuherruskuukausien jälkeen rankka vaihe, viisivuotias purki mustasukkaisuuttaan ja toisaalta kateuttaan isoveljen koulunkäynnistä minuun ja vauvalla oli pahoja allergioita jotka alkoivat oireilla sekä ihossa että univaikeuksina. Olin aivan rikki.

Nyt on alkanut helpottaa, moni vaikea asia on tasaantunut ja toisaalta tuo kevätvalo on auttanut minua heti, tunnen itseni virkeämmmäksi vaikka en olisi nukkunut kovin hyvin. Tosin yötkin on menneet parempaan suuntaan oikean ruokavalion ja lääkityksen avulla (siis allergiavaivoihin vauvalla).

Olen huomannut juuri sen, että pienillä hauskoilla asioilla voi tehdä paljon. Jos on sairastelua ja pakko pysyä sisällä, niin sitten sellaisia mukavia kotijuttuja kuten leipomista, majaleikkejä, kylpyjä keskellä päivää jne vaan kehiin. ja joskus dvd:t on ihan sallittuja ;)

Voimia kaikille väsyneille äideille!

kaksi lasta, mutta mulle se tuntuu olevan tällä hetkellä tosi monta lasta. Vanhempi on 2,5v ja nuorempi 1v.2kk ja voin kertoa... olen tällä hetkellä aika väsynynyt. Kun lapset saa nukkumaan ja olisi aikaa tehdä sellaisia hommia, mitä ei lasten kanssa oikein saa tehtyä niin ei vaan jaksa... lysähdän vaan sohvalle =(

Täälläkin niin väsynyt ja tympiintynyt mamma, masennustakin todettu, sekä paniikkihäiriö :( .



Lapsia 4kpl joista jokaisella joku hiton "vaie" ettei mikään meinaa sujua. Rankkaa tää on, en ihan tällaiseks äitiytttä kuvitellut vaikka lapset ovatkin parasta mitä ikinä on tapahtunut. Haaveilen että olisi aikaa jokaiselle lapselle enemmän, ja että koti olisi siistimpi, että jaksaisin lenkkeillä tai harrastaa jotain enkä vain lihoisi ja löysistyisi, plaah..

Mä en ymmärrä miten näin kävi. Lapset ovat erittäin tóivottuja ja rakkaita (2 1/2 ja 1 1/2 v.). Me tehdään joka päivä samt kuviot, ulkoillaan x2, leikitään ja myös harrastetaan. Jotenkin teen vaan kuviot pakonomaisesti enkä enää jaksa ja ehdi nauttia lapsistani. Koti on aina sekaisin vaikka kuinka siivoaa. Tuhat asiaa on tekemättä ja haluaisin niin kovasti saada jotain aikaiseksi, mutta illalla musta ei ole enää mihinkään. Sohva, telkku ja suklaa on ainoat joista välitän. Parisuhde joutuu koko ajan huonommalle tolalle jne. Esikoisen uhma ja kakkosen "uteliaisuus" kiellettyihin asioihin saa mut tolaltaan. Lapset ovat tosi villejä ja vilkkaita. Äidin auktoriteettia uhmataan nyt täysillä. Ei vaan jaksaisi....