KOLMOSTEN VIIKKO 14

Ja tervetuloa Pimienta! Kivaa kun tänne löytää uusia kuumeilijoita :). Toivottavasti käynti on lyhyt kuitenkin!



Mulla oli eilen aivan järkyttävät oviskivut! Ei epäilystäkään mitä oli menossa kropassa! Mahaan sattui ja teki kipeetä istua kovalla tuolilla. Ilalla kipu vähän hellitti ja meni ohi yön aikana. Onneks, koska töissä pitää istua koko päivän eikä siitä olisi tullut mitään noilla kivuilla. Mulla ei aina ole tuollaisia oviskipuja, mut aina silloin tällöin. Toivottavasti tulis tärppi :). Onko muilla pahoja oviskipuja?



Menis tää ja ensi viikko nyt nopeasti kun tätiä joutuu odottamaan niin kauan taas. Piinaa!



Misu78, kp 16/28, yk 1

Niin se meni nopeasti meidän talvilomaviikko ja tänään alkoi arki. Loma meni muuten mukavasti, mutta aloitettiin kivalla vatsataudilla. Koko perhe sen sitten tietysti sairasti. Aikuiset ei oksentanut vaan istui päivän pari vessassa, mutta lapset sitten tyhjensi molemmista päistä. Voi hitto, tuo masutauti on kyllä kaikkein kamalin tauti mitä olla voi, yöks.



Niin se sitten tätikin kurvasi paikalle neljä päivää myöhässä. Eli kierron pituudeksi tulikin yllättäen 30 päivää. No, nyt sitten yritetään pongata se ovis ja uutta yritystä putkeen.



Misu kyseli tuosta oviskivusta. Itse en ole moista koskaan huomannut, eli kovin oireettomasti mulla tuo ovis on.



Ai niin ja sitten vielä VALTAVAN SUURET ONNITTELUT EEWOKILLE!!!! Aivan mahtavan mukavia uutisia. Näitä plussia nyt kaivataan roppakaupalla lisää tälle palstalle.



Marju kp 7/26-30, yk 7

Perjantaihin asti pitäs jaksaa rauhassa odotella. Torstaina pitäs tädin tulla, joten vasta pe on virallisesti myöhässä. Oireita on ne normaalit menkkoja edeltävät sekä rintojen nippailua, joka toki voi myös tulevaan tätiin viitata. Tämän kierron ovis oli ajoissa, joten pitäs tulla säännöllisesti. Toivoa on vaikkakin pientä vain.



Tervetuloa uusille ja lyhyttä vierailua toivotan teille.



kolmosmuru kp 26/28

Heippa.

Oon kolmikymppinen kahden rinsessan (3- ja 7 -vuotiaat) äiti Oulun läheltä. Oon melko yksikseni pienesti haaveillu kolmosesta. Joka toinen päivä haluun lisää lapsia ja joka toinen päivä arvostan enempi tätä nykyistä helppoa "isojen" lasten vanhemmuutta. Pikku hiljaamieli on alkanu painottuun vauvan puoleen, mutta ajatuksenani on ollu et yritys alkais vasta tossa vuoden päästä. Olisin sit kotona kun kakkonen menee eskariin ja kouluunki...



Mut tänään aamulla aikaisemmin melko epäröivä mieheni paukauttiet mitäs jos se vauvan yritys alkaiski jo nyt heti. Ilmeisestise oli kuvitellu et mäkin sitä ihan heti haluisin. No nyt oon ihan ihmeissäni et mitä nyt tehdään!!!



Saankos tulla seuraanne, jos vaikka ajatukset tästä pikku hiljaa selkenis?



t. Ril



Ps. Oviskivut on täällä tuttuja. Toka raskaus tai sitä edeltäny kohdunulkoinen aiheutti ne. Viimeks toissa viikonloppuna kärsin niistä. Ihan en kipulääkettä ottanu.

Minäkin tulisin mielelläni mukaan kolmatta lasta kuumeilemaan ja pian jo yrittämäänkin. Olen varannut kierukan poiston 22.4., halusin sitä varatessani vielä hiukan miettimisaikaa, mutta nyt on kyllä jo ihan sellainen olo, että haluaisin nopeasti päästä tositoimiin :)



Meillä on ennestään 6- ja 2.5-vuotiaat tytöt. Mulla on aina ollut sellainen olo, että kaksi lasta on hyvä määrä, kolmannesta en minä eikä aviomieheni ole ikinä haaveillut. Mutta jotenkin vaan nyt on alkanut tuntua, että kolmas lapsi meille mahtuisi ja mieskin on onneksi samaa mieltä. Edelleen välillä tuntuu koko haave aivan mielettömältä ja epäilen omaa jaksamistani, mutta enemmän kuitenkin on sellainen olo, että olisi ihanaa vielä kerran saada olla raskaana, pitää sylissä vauvaa, imettää... Joten innolla nyt odotan kierukan poistoa ja sitä, että pääsen jännittämään raskaaksi tuloa.

Mieli heittelehtii ääripäästä toiseen...



Ensin olin aivan varma että onnistaa ja tottahan toki ehkäisemätön kuukausi on yhtä kuin vauva, mutta nyt taas järki päässä ja tiedostan kipeän selvästi kuinka epätodennäköistä on raskautua ensimmäisestä kierrosta kierukan poiston jälkeen.



Euforia vs masis on siis päivän sana.

Olen niiin pettynyt itseni kun en osaa antaa ajan vaan kulua. Tädin saapumiseen vielä ainakin viikko ja silti jo masentaa. Ovista en löytänyt ,joten eipä tarvitse jännittää raskautumisoireitakaan.

Olipa rankka työpäivä, suorastaan kaaduin tuon 12h rupeaman jälkeen tänne sängyn pohjalle. Kaipaan jo hieman kotiin jäämistäkin, ehkä kuitenkin vielä tässä vaiheessa kaipaan eniten niitä kaikkia "ihania" raskauden vaivoja ja mahaa.

Uusille kuumeilijoille tervetuloa, samoja ajatuksia ollaan käyty läpi, mutta toive kolmannesta vaan kasvaa.



Sirusade

Tervetuloa minunkin puolestani kaikille muillekin uusille!



Täällä pitäisi olla n vajaa viikko (tai reilu) tätiin. Vaikka mistäpä sitä tietää, millaiseksi kierto taas muodostuu kun pillerit on vasta lopettanut? Joka tapauksessa oon varmaan psyykannut itselleni nyt tämmöisen oireen.... eli mukamas painetta alavatsalla ja pissattaa. Ja nivusia kolottelee.. Hehe. Aika aikaiset raskausoireet siis... Eli varmaan ihan kropan omia normaaleja tuntemuksia, kun ei syö pillereitä enää. Eihän sitä enää edes muista, miltä ovikset sun muut tuntuu, kun on syönyt pitkään pillereitä. Vaikka olihan tuossa viikko sitten kaikenlaista oiretta kyllä myös :D Että aika turtana sitä on kyllä ollut pillereiden aikaan!



Mutta kyllä nyt jännittää kovasti! Tsemppiä muillekin piinaviikkolaisille!

Joko teille on ilmaantunut oiretta, oikeita tai kuviteltuja....? Oliko teillä muuten aiemmissa raskauksissa millaisia oireita ennen testiä?

...ihan tuttuja on täälläkin vaihtelevat tuntemukset vauvan saannista. Alussa kun ruvettiin yrittämään, tuntui et ei mitään muuta voinut ajatellakkaan tai halutakkaan kun vauvaa...nyt kun yritystä jatkuu kerkii miettimään kaikkia näitä "entä jos" ja "olisihan se helpompaa näin" -juttuja. Voipi olla et mieli yrittää vaan valmistaa mahdolliseen epäonneen, et jos ei sitä vauvaa tulekaan. Mutta joo tuttua on nämä soutavat ja huopaavat tunteet ja ajatukset. Helpottavaa kuulla että muillakin on kaikenlaisia AJATUKSIA.



Täällä kans oviskivut aika madottomia. Tässä kierrossa kestivät kolme päivää. Ajattelin jo et onkohan tää nyt ihan normaalia vai pitäiskö mennä lääkäriin.



Ja kerran vielä näitä perustietoja: olen reilu 30 kymppinen 10 vee tytön, 6 vee pojan äiti. Kolmatta kuumeiltu alkusyksystä...ei tärppiä. Pari kiertoo vielä yritetään ja sitten varmaan saa meidän kohdalla olla. Täysin luomuna greippimehun voimin mennään. Tällä hetkellä menossa piinapäivät. Tätiä odotan kylään hetkellä millä hyvänsä.



t. wilukisu

Kylläpäs nyt aurinko paistaa mukavasti. Paitsi että päätä jomottaa. Liekö sitten flunssan jäljiltä vielä jotain..?



Onneksi olkoon eewokki!! :)



ON: Minulla ovispäivä lähestyy. Yritetään tähdätä siihen. Onnistuu jos onnistuu. Mies on vähän flunssassa, joten liekö taaskaan onnistuu.. Lisäski viikonloppuna pitää kiirettä kun on rippijuhlat (talviripari) ja harrastukseni puitteissa toimintaa ja lisäksi olisi Lasten emssut, mutta ei taida ehtiä/jaksaa nyt sinne. Että katsotaan nyt miten käy.

Minähän jo aikaisemmin kerroin, että jos menisin vyöhyketerapiaan, mutta en ole vielä ehtinyt sinne asti. Mutta printtasin netistä vyöhyketerapiakartan(vyöhykepisteet), jos vaikka itse yrittäisi aluksi. :)



Tsemppiä tälle viikolle! :)



Kp 12/26-30, Yk 19?

Hei vaan ja aurinkoista päivää täältäkin!



Aurinko ei kyllä ihan paistellaan onnistu valaisemaan/piristämään mieltäni. On jotenkin epämääränen olo. Käytiin aamulla miehen kanssa lapsettomuuslääkärin luona. Miehellä siis testosteroni alhaalla ja simppanäyte heikko. Mulla ei ilmeisesti juurikaan ovulointia. Oon nyt kahdessa kierrossa syönyt clomeja, mut en oo viivaa ovistikkuun saanut. Viimisin ovulaatio oli kyl tosi kipee, mut hailakka viiva vaan testissä.



Tänään sit saatiin kasa lähetteitä molemmille. Miehelle verikokeita ja ultra. Mulle verikokeita ja aukiolotutkimus. Seurava kierto pidettävä clomeista taukoa.



Oonkin nyt miettinyt, et miten ihmeessä me jouduttiin tälläseen rumbaan. Oon aina halunnut paljon lapsia, mut oisko sittenkin pitänyt tyytyä kahteen? Antaa kolmannen vaan tulla, jos sellanen ois suotu joskus. Onko tää hoidattaminen "oikein" tai kannaattako? Huoh, päässä niin paljo ajatuksia, ettei niitä kaikkia tähän saa järkevästi.



Vauvakuume tai halu saada vielä yksi lapsi, olla raskaana jne. on iso, mutta jotenkin tää tilanteemme on iskenyt vasten kasvoja ja toivo plussasta/raskaudesta on aika nollilla. Suuremmitta piinoitta odotan menkkoja ja uutta kiertoa.



Oikeen kovasti tsemppiä ja plussaonnea muille kuumeilijoille!



Epätoivonen Senny kp25/24-27 yk "tarpeeks"

Sennyllä kipeitä pohdintoja. Voimia hoitorumbaan. Ja peukutus nopeaan tärppiin.



Muitakin piinailijoita tällä viikolla. Itsellä huomenna tulee täti. Tiedän melko varmasti, koska oireet on ihan sen kaltaiset. Hormonikierukan poiston jälkeen oireet voimistuneet ennen menkkoja. Kierukan kanssakin PMS oireita tuli, mutta nyt ne ovat voimakkaammat. Huomanna siis kp 1 oletettavasti. Pientä haaleaa tuhrua jo tullut silloin tällöin, joten toivo menetetty.



Kävin hulluilla päivillä ja niin ihania vauvojen tavaroita siellä ois ollu. Ihanat vaunutkin ois ollu. Saa jäädä vielä kaikki kauppaa ja ei sitä tiedä saanko ikinä mitään ihanuuksia ostella. Masentaa taas niin pirusti tää kuumeilu. Onneksi on ihana ilma ulkona.



kolmosmuru kp 28/28

Senny, Toivo on lähes täälläkin menetetty. On vaan ruvennut tuntumaan, että meille sitä ei enää vauvaa tuu. Ollan jo aiemmin päätetty et hoitoihin ei lähetä, et jos ei luomuna tuu niin sit ei oo meille tarkoitettu tulevaksi. Nyt yrityksen venyessä ja tädin aina vaan kurvatessa uudelleen ja uudelleen alkaa olla toivoton olo...ei silti kyllä ole hoitoihin lähteminen mielessä...ymmärrän jotenkin senny mitä tarkoitat. Rankkaa tämä on!!! Ihanaa olisi tosiaan olla raskaana, saada hoitaa vauvaa ja saada perheeseen yksi ilon lisä ja sisarus aiemmille, mutta mutta....



Täti saapui tänään ajallaan ja niin sitä meidän yk kerrat lähenee loppuaan!



t. wilukisu

Senny, Toivo on lähes täälläkin menetetty. On vaan ruvennut tuntumaan, että meille sitä ei enää vauvaa tuu. Ollan jo aiemmin päätetty et hoitoihin ei lähetä, et jos ei luomuna tuu niin sit ei oo meille tarkoitettu tulevaksi. Nyt yrityksen venyessä ja tädin aina vaan kurvatessa uudelleen ja uudelleen alkaa olla toivoton olo...ei silti kyllä ole hoitoihin lähteminen mielessä...ymmärrän jotenkin senny mitä tarkoitat. Rankkaa tämä on!!! Ihanaa olisi tosiaan olla raskaana, saada hoitaa vauvaa ja saada perheeseen yksi ilon lisä ja sisarus aiemmille, mutta mutta....



Täti saapui tänään ajallaan ja niin sitä meidän yk kerrat lähenee loppuaan!



t. wilukisu

Ja tervetuloa uusille!

Ikävä kyllä, että täti aina vaan löytää joitakin meistä - Wilukissa, Senny, olette tosiaan jo liioin pitkään joutuneet täällä pyörimään.



Itse olen vähän tyhmä. Minunhan ei pitänyt mitään temppuja tehdä tullakseni raskaaksi. Nyt olen ottanut kuitenkin Clomifenejä, joiden "parasta ennen" oli pari vuotta sitten. Ihan hullu! Ja niistäkin jäi yksi päivä väliltä ottamatta, kun viikonloppuna olimme kylässä ja tabletit jäivät kotiin. Pähkäilin, että tableteille ei pitäisi kai muuta tapahtua, kuin että eivät vaikuta sitäkään vähäistä.



Mirabel

yk.4 KP n.10 , yritän nyt olla laskematta

Ihanan paljon olen saanut onnitteluja täältä. Uskaltauduin jo odotuspuolelle ensivisiitille, mutta käyn täälläkin puolella seuraamassa tilannetta. Olisi kiva saada tuttuja sinne joulukuisiin!



Nöyrällä mielellä tässä mennään, muistan kuin eilisen päivän sen viimekertasen keskenmenon ja pelkään joka vessareissulla mitä paperiin jää...



3 päivää on flunssa vaivannut, ja raskausoireet on kyllä jääneet ihan kakkoseksi tän päänsäryn, kurkkukivun ja nenän tukkoisuuden kanssa. Eli ainoa oire on hieman arat rinnat. En ole uskaltanut lääkkeitäkään ottaa (friikki) kuin yhden panadolin kun päätä vihloi ihan mielettömästi.



Etenkin Sennylle ja Wilukissalle toivon kovasti onnistumista ja jaksamista :-)



eewokki (ööö, taitaa olla rv 5 tänään)

Jännä juttu,nyt olen saanut itselleni jo ensimmäisen orastavan raskausoireen aikaseksi.Rinnat ihankun kipeytyneet,lieko ollut liian kireät liivit päällä mutta mielummin ajattelen sen olevan oire pikkunyytistä.Rintojen kipeytyminen on ollut aiempina kertoina kuitenkin se ainoa ja selvin merkki raskaudesta(siis ennen testiä).Tätä seuraillessa edetään,hihi hii.



Ja mukava oli huomata nelosen sairaala sarjaa katsellessa kuinka mieheni hymyillen katseli telkkarista vauvan syntymää ja alkoi muistelemaan meidän lasten ensi parkaisuja ja keskustella nro.3:sta.Emme ole pahemmin kolmannesta tässä kuussa puhuneet tai liiemmin yrittämällä yritetty ja olikin ihan kiva että miheni otti asian esille silloin kun hänestä siltä tuntui.Etten se ole minä, joka aina asian ottaa esille ja hermostuu kun mieheni ei jaksa tunti kausia kiihkoilla pikkuvauvasta.Välillä tuntunut siltä että minä olen ainoa joka asiaa miettii(24/7)ja miheni ei edes muista.Miten teidän muitten miehet keskustelee/ajattelee asiasta?Oma mieheni lähinnä odottaa että vauva on masussa ja keskustelee mielummin sitten aiheesta enemmän..



äitimaalta

Tätihän se sieltä tuli ihan ajoissa, niin kuin aina mulla. Onneksi ei tarvii piinailla turhaan venyvän kierron kanssa. Jotain positiivista. Viinin laitoin kylmään, kyllähän loman kunniaksi pitää lasi viini ottaa, kun en ole sitäkään uskaltanut tässä piina viikolla ottaa. Loppuvuoden vauva oiskin ollut ihan tylsä ;( Hei, minähän ajattelen ihan positiivisesti, PAKKO, muuten pää hajoisi. Heti uuteen yritykseen ja tammivauvaa 2010 metsästämään. Tiesin, että yritys vanyy, mutta harmittaa joka kerta tädin tulevan.



kolmosmuru yk 3 starttaa ja kp 1

josko ne rinnat sen kertois, että nyyttihän se siellä masussa. Meilläkään mies ei paljoa puhu kolmosesta ja joskus yllätyn jostain kommentista, minkä heittää. Enemmän se menee meilläkin niin, että minä puhun ja mies vain kommentoi mun sanomisiin. Sellaisia ne miehet on.



kolmosmuru

Eilen olin pongaavinani oviksen tikkujen perusteella, mutta kp oli vasta 9. Vaikea kuvitella, että ovis olisi niin aikaisin. No, ei me sitä "tikutettua ovista" hukkaan heitetty, vaan peittoa tuli illalla heiluteltua. Saapa nyt sitten nähdä kuinka käy. Tein tänään uuden ovistestin ja siihen tuli kyllä selkeesti vaaleampi toinen viiva. Tiedä sitten, olisiko se todellakin voinut olla ovulaatio jo niin kovin aikaisin =0



Hoidoista oli puhetta. Meidän esikoinen on saanut alkunsa hoidoilla. Pikkukakkosta yritettiin alkuun hoitojen avulla, mutta mitään vastetta ei saatu. Hoitojen lopettamisen jälkeen reilun parin vuoden päästä ilmoitti vauva tulostaan täysin luomuna. Tän kolmosen kanssa ollaan päätetty, että hoitoihin ei enää lähdetä. Jos tämä ei omin voimin onnistu, niin sitten saa olla. Siinä tapauksessa meidän perheessä on kaksi ihanaa lasta ja se sitten riittää. Onkos se muuten niin, että kun on kaksi lasta entuudestaan, niin ainoa hoitomahdollisuus on yksityisellä puolella? Muistaisin, että julkinen puoli ei hoida kaksilapsisia perheitä. Olenko aivan väärässä? Me kun kävimme silloin esikoisesta hoidossa Taysissa ja saatiin kyllä niin mahtavan hyvää palvelua, että voin koska tahansa suositella Taysin lapsettomuuspolia kenelle tahansa pariskunnalle, joka lapsettomuudesta kärsii. Meille kävi niin onnekkaasti, että ekan kerran mentiin polille maaliskuussa 2004 ja esikoinen syntyi siitä tasan vuoden päästä. Eli oli kyllä todella nopeaa toimintaa.



Marju