Jos tietäisit, että kuolet viikon päästä, mitä joutuisit "opettamaan" miehellesi, liittyen

Eikä se kai niin kamalaa olisi, jos tekisikin asiat omalla tavallaan sitten kun minua ei olisi. Varmasti hänenkin mielessään olisi tärkeämpiä asioita kuin se, osaako pestä pyykit oikealla ohjelmalla. Kuten vaikka se, miten lapset selviävät äitinsä menetyksestä. Uskon, että mies selviäisi hyvin siinä tilanteessa. :)

Ja hieman ehkä miten/mitä lapsille yleensä puetaan (kerrospukeutuminen ym).

Särkylääkkeet lapsille (että niitä yleensäkin on oltava aina saatavilla)

Varaa ajat neuvolan "vuositarkastuksiin" ja milloin lapset pitää viedä lääkäriin..Luulenpa että paljon jäisi sanomatta, aika opettaisi miestä..

Viettäisimme ajan yhdessä koko perheen kanssa.



Lapsille olisi paljonkin sanottavaa...

Ongelma voisi olla paremminkin se miten mies sovittaisi yhteen työn ja lapsista huolehtimisen.

niin käyttäisin sen kyllä ihan muuhun kuin talousasioiden opettamiseen miehelle.

Ainoa huolenaihe minulla olisi myös tuo työn ja perheen yhteensovittaminen. Mies tekee pitkää päivää, minä kotona. Lainat pitäis maksaa. Luulen, että joutuisivat myymään talomme.



Lapset myös kulkisivat aika kummissa vaateyhdistelmissä, epäilen miestä värisokeaksi... Esim. tytöllä saattais olla päällä pinkki paita, oranssit sukkikset, liila hame ja kumisaappaat. Väriä elämään!

Vähintään yhtä hyvin kuin minä sen teen... Varmaan pyytäisin miestä vain rakastamaan lastamme minunkin puolestani.

kyllä tuo osaa kaiken mitä tarvitsee. Monet asiat sujuvat kodin- ja lastenhoidossa häneltä paremmin kuin minulta. Viherkasvit kuolisivat kuukaudessa, mutta saisihan hän uusia mikäli haluaisi.

sitä paitsi silleenhän nekin oppisi kun olisi pakko vain pärjätä.



tuo loppuaika menisi meidän perheessä keskusteluun siitä, että miehen pitää antaa lasten surra omalla tavallaan ja puhua lasten kanssa, siis ihan kaikesta, ei vain kuolleesta äidistä... ja että puhua tarkoittaa sitä, ettei koko ajan tiuskita naama norsunv*tulla. ei mies sitä toki tee jatkuvasti, mutta olen huomannut että kun hänellä hermo kiristyy, hän "hiljenee", eli lakkaa reagoimasta toisten sanomisiin/tekemisiin eikä osaa enää esim. pyytää kauniisti vaan olettaa muiden vain lukevan hänen ajatuksensa. lapsilla on tapana, kuten mullakin, sitten toistaa samoja asioita hänelle moneen kertaan, kun hän ei vastaa eikä reagoi mitenkään, ja lopuksi tulee joko riita tai paha mieli kaikille kun mies lopulta kyllästyy kuuntelemaan toistelua ja tiuskaisee tosi tylysti jotakin. voisin hyvin kuvitella, että lasten ja miehen elämä olisi sellaista, jos mä en olisi täällä muistuttamassa miehelle, että btw., kukaan ei tiedä kuuletko sä vai et jos sä et reagoi mitenkään, ja sanomassa että ei oo meidän vika jos hän ei osaa reagoida, joten turhaan tiuskii ja karjuu meille toistelusta.

koska jos kuolisin niin kuolis varmaan vauvakin, raskaana siis.

mulle enää kun olisin kuollut. No ei....