Lue keskustelun säännöt.
Kirjoittaako se vauvansa kotisynnytyksessä menettänyt tyttö vielä jossain sivustolla?
Kommentit (53)
Vaan uutta koti synnytystä kehiin! Pääasia näyttää olevan että synnytykset menee just niin kuin hän haluaa, lopputulokselle aivan sama.
En kyllä ymmärrä että minkä ihmeen takia ensisynnyttäjä edes suunnitteli tuollaista? Ja ei sitten ottanut edes opikseen?
Ja uutta kehiin? Kasvaisi vielä paljon enemmän ja miettisi sitä lastakin minkä aikoo tehdä. H**vetin minä minä tyyli vain joka paikassa ja kaikkitietäväistä esittää.
Oikeasti suututtaa tuollaiset jotka eivät ymmärrä että enää ei siinä vaiheessa ole pelkästään äidistä kysymys, vaan on myös lapsen henki kiinni äidin päätöksissä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"eikö tämä jossittelu jo lopu"
Loppuu ehkä kun lopullinen syy selviää.Tai sitten alkaa vielä kauheampi jossittelu.
Se varmaan tajus vasta epäonnistuneen synnytyksen jälkeen kuinka hullu se eukko on ja nyt se ei uskalla jättää sitä tässä tilanteessa eikä toisaalta myöskään halua ja uskalla olla sen kanssa kun Marimma painostaa uuteen yritykseen. Niinpä se luuhaa jossain työmatkoilla viikot pitkät, jotta ei tarvitsisi tehdä mitään päätöksiä.
Olihan se senkin lapsi, varmaan tosi kurjaa, kun huomaa lapsen äidin tappavan lapsensa eikä voi tehdä mitään.
mutta kannattaa muistaa että suomessa ei mikään laki velvoita raskaana olevaa naista käymään missään seurannoissa eikä myöskään millään lailla määrää synnytyspaikkaa. Neuvolassa käyminen on pakollista vain mikäli haluaa äitiysavustuksen ja vanhempainrahan, synnytyspaikasta ei mainita missään.
Ja mahtaako kaikista suomen kohtukuoleman kokeneista äideistä olla mukavaa, jos heistä kaikista tehtäisiin tutkintapyyntö- eiväthän hekään osanneet hakeutua ajoissa sairaalaan...
Tositapauksena tiedän naisen, joka 70-luvulla synnytti ennenaikaisen lapsen (rv 30) kotonaan vessanpönttöön. Lapsi kuoli ambulanssissa matkalla sairaalaan koska siihen aikaan ei ollut mitään hoitomahdollisuuksia siinä autossa... No, äiti joutui ensin istukan irrotukseen nukutuksessa ja seuraavana päivänä vietiin käsiraudoissa poliisikuulusteluun epäiltynä sikiönlähdetyksestä tai lapsenmurhasta... Epäilyt toki raukesivat kun kävi ilmi että äiti oli koko raskausajan juossut lääkäriltä toiselle jatkuvan verenvuodon ja supistelujen takia, mutta aika karmivaa kohtelua kuitenkin.
Joten kun täällä suureen ääneen huudatta, miettikää itse miltä mahtaisi tuntua jos vaikka se kohtukuolema osuisi kohdalle ja sen jälkeen istuttekin sitten kuulusteluissa lapsenmurhasta syytettynä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvolassa käyminen on pakollista vain mikäli haluaa äitiysavustuksen ja vanhempainrahan, synnytyspaikasta ei mainita missään.
Siihen äitiysavustuksen ym. saamiseen.
myyttiset mittasuhteet. Lieneekö kyseessä todellisuudessa hoitamaton sairaalakammo? Onko kirjoitellut sensuuntaista koskaan? Siis tunnustanut rehellisesti itselleen pelkäävänsä sairaalaa?
Tuosta kotisynnytyksen merkityksestä hänelle kertoo sekin, että synnytyksen jälkeen kirjoitteli jossain miten synnytys on hänen mielestään täysi kymppi. Siis anteeksi kuinka? Yksinäistä ponnistuksen pidättämistä vessassa ties miten kauan, kätilöä ei mailla halmeilla silloin kun häntä tarvittaisiin ja kuollut vauva! Kertoo mielestäni siitä miten massiivinen itsepetos koko asia on hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mahtaako kaikista suomen kohtukuoleman kokeneista äideistä olla mukavaa, jos heistä kaikista tehtäisiin tutkintapyyntö- eiväthän hekään osanneet hakeutua ajoissa sairaalaan... .
Mä tunnen yhden naisen, jonka lapsi kuoli kohtuun viikkoa ennen laskettua aikaa. Nimenomaan hakeutui hoitoon kun tuntui siltä että nyt ei kaikki ole kunnossa, eikä valitettavasti ollutkaan. Tämä kotisynnyttäjän nimenomaan halusi jäädä kotiin vaikka tunsi jo pitkään että ei hyvin mene
siis se vauvaha oli ollut jo päiviä kuolleena! ei marimma sille mitään voinut että noin kävi, eikä tuollainen jälkiviisastelu todellakaan ketään auta!
Mistä sinä muuten sen oikeasti tiedät? Ei tuloksia ulkopuolisille näytetä. Henkilö voi itse kertoa ihan mitä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä av:lla mammat kilvan tuomitsee abortin tehneet, mutta se että omilla toimillaan ja piittaamattomuudellaan aiheuttaa täysiaikaisen vauvan kuoleman, onkin ihan ok juttu. "Virheitä sattuu kaikille", niin kuin joku järjen jättiläinen tähän ketjuun kirjoitti.
USKOMATONTA.
Ja uutta kehiin? Kasvaisi vielä paljon enemmän ja miettisi sitä lastakin minkä aikoo tehdä. H**vetin minä minä tyyli vain joka paikassa ja kaikkitietäväistä esittää.
Oikeasti suututtaa tuollaiset jotka eivät ymmärrä että enää ei siinä vaiheessa ole pelkästään äidistä kysymys, vaan on myös lapsen henki kiinni äidin päätöksissä!
Lisäisin tähän myös isän tunteet. Tuo kaikki on taatusti ollut lapsen isälle erittäin raskasta. Onko hän jo ehtinyt käsitellä ne? En tiedä, mutta luulisin sen olevan tarpeen ennen uuden lapsen yrittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mahtaako kaikista suomen kohtukuoleman kokeneista äideistä olla mukavaa, jos heistä kaikista tehtäisiin tutkintapyyntö- eiväthän hekään osanneet hakeutua ajoissa sairaalaan...
Ambulanssimiehet löytävät asunnosta äidin, isän, kätilön ja kuolleen vauvan. Tietysti on selvitettävä mitä on tapahtunut! Muistatko esim. sen äidin joka tukehdutti arkkuun kaksi pientä lastaan? Voi että mahtoi tuntua kurjalta kun paikalle tulleet viranomaiset kuulustelivat äitiä vaikka tältä oli juuri kaksi lasta kuollut..!? Kyllä nämä asiat nyt vain on tutkittava.
M on omien sanojensa mukaan "faktahiiri". Hän kaivaa kaiken faktan esiin ja lukee innoissaan kaikenmaailman tutkimuksia. Ja nyt hän "ei tiennyt", että vihreä väri on hälyytysmerkki? Hän kirjoittaa pilkun tarkkaan suunnitelmistaan ja kuinka hän on ottanut selvää kotisynnytyksestä, ehdoista sen täyttymiseen jne. Tuossa kiinnostuksen määrässä on myös jotenkin outoa, että esim. korkean verenpaineen hän kuittaa "oli mitä oli"...
Kaikki viittaa siihen, että M on päättänyt synnyttää kotona, tapahtui mitä tapahtui ja piste. "Sairaalassa on pahaa ruokaa ja en osaa olla siellä oma itseni" voi kuulostaa meistä hassulta ja pieneltä asialta, mutta ilmeisesti M:lle sillä on ollut niin suuri merkitys, että tuo vaatisi mielestäni jo jotain hoitoa. Samaa sairjaa on "lukkoon meneminen" vieraan ihmisen läsnäollessa. Normaali tunne tavallaan, en minäkään ole samalla tavalla oma itseni vieraan lähellä kuin esim. oman mieheni, mutta se lienee ihan normaalia? Noissa M:n mittasuhteissa asialle kyllä pitäisi tehdä jotain, asia selvästi vaikuttaa hänen koko elämäänsä ja uskallan jopa väittää, että on osaltaan edesauttanut tätä surullista tapahtumaketjua.
Marimman kerrasta viisastuvan.