Säästämispohdintoja...

Tässä ainoa oikea kaava:



Säännöllisistä tuloista maksetaan ensin pakolliset asiat, jäljelle jäävä laitetaan kahteen osaan: säästöön ja turhuuteen.



tietysti tuo turhuus on liukuva käsite. Meillä se tarkoittaa ulkonasyömistä, matkustamista, kodin sisustusta, pihan laittoa...

Ei osteta tehoeläintuotannon massaelintarvikkeita (broileria, kalkkunaa, munia), mutta hankitaan uusia astioita ja lapsille leluja. Ei matkustella juuri yhtään, mutta keräillään kaikkea kivaa ja asutaan vuokralla. Yritetään elää niin, ettei lisätä kärsimystä, ei ihmisten eikä eläinten.

Siis ei mitäään hillitöntä törsäämistä, mutta ei nyt mitään suunnatonta kituuttamistakaan. Henkilökohtaisesti en edes nauttisi kauheasta törsäämisestä ja ahdistuisin valtavasti jos tili olisi joka kuun lopussa tyhjä.



Meillä lyhennetään asuntolainaa ylimääräisesti ja harkitaan sijoitusasunnon ostoa säästöön jääneillä rahoilla. Päivittäisissä asioissa pyritään säästämään, siis käydään (myös) kirppareilla, yritetään ostaa edullista ruokaa eikä yleensä tehdä mitään tyhmiä heräteostoksia (mutta järkeviä heräteostoksia minusta saa ja pitää tehdä, se on säästämistä kun ostaa jotain halvalla silloin kun saa). Kuitenkin myös harrastamme aika kalliisti, matkustamme paljon ja asumme mukavasti.



Minusta on sinänsä oikeastaan vähän hassua puhua säästämisestä. Yleensä jokainen tuhlaa kaiken mitä ansaitsee kuitenkin jossain vaiheessa. Jotkut vain tykkäävät hankkia kaikkea pientä koko ajan ja tili on aina tyhjä, osa ostetaan ehkä velaksi ja maksetaan sitten sitä myötä loppujen lopuksi enemmän. Toiset haluavat säästää päivittäisessä elämässään ja hankkia jotain isompaa (matkoja, asuntoja, autoja) vähän myöhemmin. Loppujen lopuksi kukaan ei saa omaisuuttaan mukaansa hautaan.

Mutta jos kysytään miksi säästetään, niin ketään ei kiinnosta :(

Ja molemmat olemme sitä mieltä, että kädestä suuhun ei voi elää. Ja tarkkaan ostamme halvinta silloin kun se tuntuu järkevältä.



Asuntolainasta muuten, siinäkin tuntuu olevan eroa, eli otetaanko lainaa niin paljon kuin takauksien avulla saadaan, vai pitääkö omaa rahaa olla se 30% vähintään, että asunnon arvo riittää takuuksi. Meillä ei ole koskaan ollut lainaa kuin korkeintaan jotain 60% asunnon arvosta. On säästetty, ja pikkuhiljaa vaihdettu parempaan.

Minut on myös kasvatettu tuon säästämismantran mukaan, mutta nyt avomieheni on avannut silmiäni. Ei se säästäminenkään aina ole hyväksi: Jos on omistusasunto / talo, niin remontoinnilla kasvatat sen arvoa tai ainakin pidät sen niin hyvässä kunnossa ettei mitään suuria vahinkoja pääse esim. vanhojen sähkö- tai vesijohtojen vuoksi sattumaan. Vaihtamalla auton uudempaan voit säästää bensakuluissa + ympäristöä.



Mielestäni mitään %-lukua säästämiseen ei voi antaa. Riippuu niin paljon mm. lainaerän suuruudesta ja myös palkan suuruudesta: isommassa palkassa on enemmän joustovaraa, pienempi voi mennä pakollisiin menoihin kokonaan.



Olen itse nyt pyrkinyt siihen, että säästötilillä olisi 2kk palkkaa vastaava summa. Sillä summalla voi sitten tarvittaessa esim. ostaa hajonneen pesukoneen tilalle uusi tai maksaa yllättävä auton korjaamomaksu tms. tarpeellista. Mihinkään lomamatkoihin tms. tätä säästövaraa ei siis käytetä. Mutta jos tilille kertyy se kolmannenkin kuukauden palkka, niin sen voi sitten jo laittaakin lomamatkaan.

Olen vähitellen oppinut että itseensä, kotiinsa ja perheeseensä saa kuluttaa. Aina ei tarvitse ostaa sitä halivinta vaihtoehtoa. Silti seuraan tarkasti hintoja ja ostan usein halpaa (jos se on hyvää) ja hyödynnän alennusmyyntejä. Emme säästä niin että elämäntaso kärsii, mutta olemme tottuneet kohtalaisen säästeliäisiin tapoihin. Kotimme on kauniisti sisustettu, mutta kaapista löytyy Euroshopperin saippuaa.



Sekä mieheni että minun tileillä pidetään aina sitä 2 kk tulojen puskuria. Joka kuussa jäädään plussan puolelle (ellei tehdä jotain remonttia tms.) ja ylimääräiset laitetaan yleensä asuntolainan lyhennykseen. Toiveissa on jatkossa laittaa lapsille jonkin verran sukanvarteen, jotta on hieman antaa taloudellista tukea kun lähtevät pesästä.



Isäni on näitä kitupiikkejä jotka säästävät kaikessa. Hirveää kituuttamista ja rahasta valittamista. Ehkä vähitellen on hieman oppinut törsäämään, mutta pitkin hampain (vaikkapa lomamatkaan). Onhan se sitten kiva jättää iso perintö :/ . Hän aika pahasti kauhisteli suurta asuntolainaamme ja pitkää maksuaikaa. Ja kauhistelun huippu oli se, että minä olen vuosikaudet kotona hoitovapaalla juuri silloin kun lainaa pitäisi eniten lyhentää. Ja onhan se hirveää kun ostan näin kotona ollessakin uuden kalliin (= 40 e !) talvitakin kun edellinenkin on vielä ihan hyvä ja vasta 5 v vanha.