Subjektiivisista oikeuksista... niiden hyödyistä

Yksilön kannalta tietysti loistava ajatus tämä subjektiivisuus. Eli yhteiskunnan nyt vain pitää tarjota minulle sitä ja tätä, ilman perusteita ilman "syytä".



Kuka sen kaiken sitten maksaa? Vanhemmilla on mielestään oikeus hoidattaa lapset muualla oman hyvinvointinsa turvaamiseksi/parantamiseksi. Tämähän siinä on perusidea. Miksei tällainen loistava subjektiivisuus ole sitten yhtään lisännyt yhteiskunnan hyvinvointia? Vanhemmat ovat entistä rasittuneempia, stressaantuneempia jne vaikka lapset ovat laadukkaassa subjektiivisessa päivähoidossa? Miksi päivähoidon kustannukset ovat niin valtavat, missä on tästä loistavasta järjestelmästämme aiheutuva tulokertymä (kaikki vanhemmat työssä / kartuttamassa henkistä pääomaansa)? Miksi lapset voivat huonosti, vaikka on keksitty tämä päivähoito, oikeus varhaiskasvatukseen?



Jos joku osaisi selittää mikä yhteiskunnassamme, perheissämme tai lapsissamme tai nuorissamme tukee näkemystä subjektiivisen päivähoidon onnea tuottavasta vaikutuksesta, niin että minäkin ymmärtäisin?



Omat muksut ovat päivähoidossa, itse parannan elintasoamme päivätyössäni, mutta mutta... olenko onnellinen ihminen, ovatko lapset onnellisia? Musta on joskus karmivaa huomata, että jo viisivuotiaani on väsynyt arkeen... Lyhyt lapsuus.