Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö opettajalla olla kutsumus ammattiinsa(?) + muuta ammattipohdintaa
24.03.2009 |
Taistelen itseni kanssa kun opinnot ovat siinä pisteessä, että väylävalintoja pitäisi tehdä. En tunne opettajan ammattiin kutsumusta mutta olen työtä tehnyt ja se tuntuu ihan ok-hommalta. Olen tosin tehnyt vain luokanopettajan hommia ja minusta olisi tulossa aineenopettaja, mikäli sille tielle lähden.
Toinen vaihtoehto on kääntäjälinja. Sekin kiinnostaa mutta työllistyminen pelottaa + se että itse on luotava kontaktit eikä kukaan välttämättä ota kääntäjää kuukausipalkalla töihin. Elelläänkö sitä sitten minimipalkalla ja pääseekö sitä ikinä irtautumaan töistään?
Kolmas vaihtoehto on se "joku muu". Minua kiinnostaa aika moninaiset asiat mm. valtio-oppi, viestintä jne jne. Tuleva työnkuva olisikin sitten ihan arvoitus.
Miten minä nyt kaivan itsestäni sen tiedon mihin haluan ryhtyä? Vai olenko joku synnynnäinen joka paikan höylä, jolla ei löydy totaalista intohimoa oikeastaan mihinkään? Opiskelen toista ammattiani, olen ihan tavallinen kelloseppä noin virallisesti kunnes pätevöidyn toiselle alalle.
Kommentit (4)
Olen valmistumassa luokanopettajaksi ja en koe, että minulla on mitään erityistä kutsumusta ammattiini. Toki olen tälle alalle lähtenyt, koska pidän työkentelystä lasten kanssa.
Opettajanpätevyys tuo sinulle varmasti turvallisemman olon työnsaannista, mutta työ yläkoulun opettajana voi olla aika rankkaakin. Kuten edellinenkin sanoi, on kasvattajan rooli tärkeämpi kuin aineenhallinnan opettaminen.
Voit tosiaan opiskella kaikkea muuta sivussa, eikä se opettajanpätevyys estä sinua työskentelemästä tulevaisuudessa jossain muulla alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka opettajan pätevyyden hankkisikin. Ehkä katson asiaa liian yksipuolisesti.
Mussa on vähän sellaista vikaa että jos en tee varsinaista väylävalintaa, olen ihan hukassa ja eksyksissä. Ajattelumaailmani ei ole niin vapaa, että osaisin "säveltää" omiani. Olen hyvin looginen ja pidän siitä, että asiat on hyvin ennalta suunniteltu. Voisi kai sanoa, että psykologisessa mielessä sovelluin hyvin kellosepän töihin. Jostain syystä kuitenkin tunsin tukehtuvani hengiltä. On tämä kummallista.
ap
ei sen pahempi tai parempi kuin mikään muukaan. Ja oikeasti, en tällä hetkellä ole vaihtamassa ammattia. Pidän erityisesti pitkistä kesistä. Olen virassa.
mutta opiskelin myös muita aineita, joiden avulla olisin saanut muutakin työtä. Lisäksi nämä muut lisäopinnot auttoivat minua myöhemmin saamaan mieleiseni opettajanviran.
Valmistuessani minulla ei ollut intohimoa tai kutsumusta opettajaksi. Opettamaani aineeseen oli kyllä kutsumus. Ensimmäisten työvuosien aikana kutsumus kuitenkin löytyi. Ainettani tärkeämmäksi koen nykyään todellakin nuorten kasvattamisen.
Suosittelen siis joka suhteessa laaja-alaisuutta. Aineenope voi olla töissä monenlaisessa koulussa ja myös koulumaailman ulkopuolella. Toisaalta opettajan työ on melko turvallinen vaihtoehto, jonka rinnalla voit opiskella itsellesi lisäpätevyyttä ja jopa vaihtaa melko helposti alaa, jos siltä tuntuu.